*~* HAAHUT viikko 43 *~*
[b][size=3][color=purple]Haahuilijat [/color][/size][/b]
[b][color=blue] Haahuilijat on keskenmenon kokeneiden kuumeilijoiden oma ryhmä. [/color][/b]
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[color=blue][size=1][b]77mm[/b] 1.9.2006 rv 11+1 todettiin ultrassa sikiö jonka sydän ei lyönyt ja koko vastasi rv 8. Tehtiin lääkkeellinen tyhjennys. Jälkitarkastuksessa kaikki oli ok ja nyt on vuotokin loppunut. Uutta raskautta toivotaan pian. Meillä on ennestään yksi poika, syntynyt 07/05. Ikää itselläni on viikkoa vaille 29 v.
[b]Adette[/b] Minä 27 ja mies 27 ja esikoisen yritys aloitettu 9/05. Terolutit ja clomit avuksi 4/06. Alkuraskauden keskenmeno 8/06.
[b]apuh[/b] olen 29v (vm77) ja mieheni on 32v (vm74). Meillä on elokuussa 2005 syntynyt tytär. Ennen häntä mulla oli neljä alkuraskauden km:a ja hänen jälkeensä on ollut jo kaksi. Viimeisin nyt lokakuussa.
[b]carpel[/b] Itse olen 27-vuotias, mies 32. Lapsia ei ole ja sen ensimmäisen yritys aloitettu 06/06. Keskenmeno 07/06 rv 7+2.
[b]DreamOne[/b] Itse olen 29-vuotias, mies 26. Ensimmäinen, clomeilla avustettu raskaus päättyi keskenmenoon vuonna 2004 ja toinen raskaus kesällä 2006 todettiin tuulimunaksi. Raskautumisvaikeuksia ollut matkan varrella koko ajan ja raskaudet lisäksi päättyneet ikävästi.
[b]Elisabeth72[/b] Olen 33-vee ja mieheni on 29. Meillä on kaksi tyttöä 03/03 & 08/04. Asumme ruotsissa....Elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen keskenmenon sain joulukuussa -05. Kemiallinen raskaus 07/06.
[b]Helga76[/b] Mies ja Mä molemmat 30v. Asutaan Etelä-Suomessa ja ensimmäistä lasta toivotaan saapuvaksi. Keskeytynyt keskenmeno 07/06. Minä olen tälläinen omituisen huumorintajun omaava blondi, jolla jopa toisinaan päänupissa syttyy " heureka" lamppu. Olen myös " super-tunteellinen" , välillä mennään korkealla ja kovaa, toisinaan ryömitään pohjamudissa.
[b]Irmeli72[/b] Ikä 34 ja mies 38. Lapsia kaksi 99 ja 02. Kolmatta kuumeillaan. Raskaudet alkaneet clomifenilla joka käytössä myös nyt. Kaksi tuulimuna raskautta 96 ja 08/06.
[b]joonatan05[/b] olen 25 v ja mies 27, meillä suloinen poika 1,5 v. Tuulimuna raskaus todettiin siis 11+1 07/06.
[b]Juuliar74[/b] Olen 32-vuotias yhden 1.5 v vanhan tytön äiti. Asun mieheni ja tyttöni kanssa Etelä-Karjalassa.
[b]katri72[/b] Olen 34-v ja aviomies 33-v. 11-v koira. Helsingistä. Esikoisen yritys alkoi 02/03. Keskenmenot 7/05, 12/05 ja 7/06.
[b]Koala-72[/b] mies myös 34 v. Asutaan Espoossa. Naimisiin mentiin 2004 ja vauvakuumeilu alkoi 05/2005. Km vkolla 20+1 (kaksoset) 11/2005 ja nyt on uutta raskautta yritetty 03/2006 alkaen.
[b]laralei[/b] Olen 20-vuotias, mies 28. Pillerit jätin pois syyskuussa -05, ensimmäinen raskaus alkoi toisesta kierrosta. Raskaus todettiin tuulimunaksi uudenvuoden aikaan,juuri kun tuli täyteen rv 12.
[b]Liliane[/b] Minä ja mies molemmat 24-vuotiaita ja asumme Lounais-Suomessa. Toiveissa oleva pienokainen olisi mulle toinen (tyttö 5/01) ja miehelle eka. Spontaani keskenmeno 01/2006 rv 7+2, odotin ilmeisesti kaksosia.
[b]meillekans[/b] Toista lasta kuumeillaan (sekä minä että mies). Esikoinen sai alkunsa 10 kuukauden yrityksen jälkeen ja siinä välissä ehti olla yksi todella kivulias keskenmeno rv 8+5. Esikko on nyt reilu 9 kuukautta.
[b]Menier[/b] eka km rv5-6 1/06. Uutta yritystä ekojen kuukautisten jälkeen, plussa 6/06 joka meni kesken nyt 10/06 rv 19+6. Luultavasti yritystä jatketaan...
[b]Moila[/b] Olen 26-vuotias, mies 28. Meillä on 1,5-vuotias poika. Toukokuussa annoimme toiselle luvan tulla. Heinäkuussa sain plussa. Viime tiistaina kävin yksityisellä rv9+0. Sikiön todettiin kuolleen rv8+4. Torstaina mulla oli kaavinta. Putosin kovaa ja korkealta, vaikka osasin olla varuillani.
[b]Moment[/b] Olen 29 v. reilu 1 vuotiaan ihanan taaperon äippä, mieheni on 30 v. Olemme yrittäneet pikkukakkosta lähes siitä asti, kuin esikko syntyi. Aktiivisemmin viime huhti-toukokuulta. Toiveena on ollut lapset pienellä ikäerolla. Vihdoin loppukesästä sitten tärppäsi ja iloitsimme raskaudesta jo täysillä, -tietenkin kerrottiin heti sukulaisille ja kaikille. Niinpä sit kävi, että 7+5 rvk:lla tuli spontaani keskenmeno, kyseessä ilmeisesti oli tuulimuna. Nyt olen hissukseen toipunut keskenmenosta ja kovasti olemme orientoituneet uuteen yritykseen.
[b]-nelliina-[/b] minä olen 29 ja mies 34 vuotta. Meillä on koululaiset, tyttö ja poika. Eka ja toivottavasti vikakin keskenmeno 7/2006 viikolla 11+0, kohtu tyhjentyi itsestään, ei ollut muuta kuin nestepussi kohdussa. Kohdun koko kuitenkin vastasi viikkoja. Synnytyssairaala olis TAYS.
[b]nippula[/b] yrittäminen alkanut kesällä 2004 ja km 8/04.
[b]nipsu-79[/b] olen 26 vuotias ja mieheni on 32. Minulla on kaksi lasta 3 ja 5 vuotiaat. nyt olemme yittäneet pikku kolmosta tän kierron jälkeen 8kk. Keskenmeno rv6 9/05. Viime kierrossa testasin plussaa joka muuttui kuitenkin tädin vierailuksi eli epäilen kemiallista km 12/05, km 01/06 ja km 06/06 rv5+.
[b]Pikkutiikeri76[/b] meillä on ennestään lapset tyttö 8/02 ja poika 9/04. Asutaan pohjois-pohjanmaalla. Keskenmeno 01/2006.
[b]pipsa79[/b] Minä itse pian 27.v. ja mies 31 ja esikoista yritetään...meillä 3 Icsiä tehty josta saldona yksi keskenmeno ja sen jälkeen 2 luomuraskautta jotka kummakin menivät kesken.Tällä hetkellä käytössä clomit ja disperiini 100mg/pv.
[b]puhbear[/b] oma ikä 25v, mies pari vuotta nuorempi. Ensimmäistä toivotaan kovin hartaasti. Yritys alkoi 12/05. km 04/06.
[b]pumpsu[/b] Minä 24, Mies 26, Ensimmäistä lasta toivotaan, Spontaanit keskenmenot 4/06 ja 8/06 viikoilla 7-8.
[b]Ria73[/b] Oma ja miehenikä: 33 ja mies 29, Asutaan: Helsingissä, Lapsia: Poika 10/01, Keskenmeno 10/04, kohdunulkoinen 4/05, tuulimuna 4/06
[b]sani-74[/b] Minä 31-v, mies 37-v, lapset 01 ja 03, kohdunulkoinen 08/05.
[b]Shannon-75[/b] meillä on uusperhe, johon kuuluu mun ja mieheni lisäksi 2 poikaa mun edellisestä liitosta 10/96 ja 3/99 sekä tyttö mieheni edellisestä liitosta 2/99. Meillä on myös yksi yhteinen poika 1/04. km 4/06 ja km+kohdunulkoinen 8/06.
[b]Titi-uu84[/b] 22-v lähihoitaja-opiskelija, mies 25-v. Ollaan seurusteltu 6 vuotta. Asumme Itä-Suomessa maaseudulla koiran ja kahden kissan kanssa. Ensimmäinen yrityksessä ja ehkäisystä luovuttu 04/2006. Alkuraskauden keskenmenot 05/2006 ja 10/2006.
[b]vauva2006[/b] minä 24 ja mies 32. ensimmäisestä haaveillaan, km 11+3 spontaanisti, vauhditettu lääkkeillä seuraavana päivänä, kuukauden päästä vielä kaavinta. vauva edelleen haaveissa saada.
[b]vauvaksi[/b] minä+mies 34+38 v yhden lapsen (vm 04) onnelliset vanhemmat. Kakkosta kuumeiltiin 10 kk ja plussa 07/06 >>keskenmeno rv 12+0. Jatkokuumeilu vielä vähän avoin.
[b]VM1974[/b] minä 30 v, mies 36 v asutaan pääkaupunkiseudulla ja ensimmäistä yhteistä yritetään. Mulla ei lapsia ennestään, miehellä 10 v tyttö. Yritetty on 10 / 2004 lähtien, km 07/2005 rv 6+3.
[b]vm69[/b] Neljäs raskaus päättyi rv 20+5, jolloin synnytin pienen tyttömme. Tämä tapahtui maaliskuussa.
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[size=2][color=red]ex-haahut eli jo plussanneet!! [/color][/size]
[b]nipsunen[/b] plussa ?, la 20.10.2006
[b]Kaksonen76[/b] plussa 15.2.2006, la 26.10.2006
[b]Swehina[/b] plussa 10.3.2006, la 12.11.2006
[b]Pirpula[/b] plussa ?, la ?
[b]marrasmamma[/b] plussa 29.3.2006, la ?
[b]maria80[/b] plussa 8.5.2006, la 20.1.2007
[b]memmuli24[/b] plussa 25.5.2006, la 1.2.2007
[b]Hannele-81[/b] plussa 14.6.2006, la 18.2.2007
[b]Enni-Maija[/b] plussa 22.6.2006, la 28.2.2007
[b]eka-vekara[/b] plussa 7.7.2006, la 18.3.2007
[b]titi75[/b] plussa 10.7.2006, la 16.3.2007
[b]Lizie[/b] plussa 14.7.2006, la 16.3.2007
[b]porkkana05[/b] plussa 17.7.2006, la ?
[b]limetti1[/b] plussa 25.8.2006, la 1.5.2007
[b]Pirpaliina[/b] plussa 8.9.2006, la 18.5.2007
[b]vm69[/b] plussa 4.10.2006, la 13.6.2007
[b]Juuliar74[/b] plussa 6.10.2006, la 12.6.2007
[b][color=purple]Laihduttavat haahuilijat [/color][/b]
[b]Nimimerkki:[/b] VM1974
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 169 cm, 74 kg, BMI 25,8
[b]Ongelmakohdat:[/b] herkkujen syöminen, ylisuuret ruoka-annokset
[b]Keinot:[/b] Pienennän ruoka-annoksia ja vähennän radikaalisti vaalean leivän sekä herkkujen syömistä. Makeapalaksi valitsen jatkossa vain kevyitä vaihtoehtoja, kuten rahkoja.
[b]Tavoite:[/b] 9 kg pois
[/quote]
Kommentit (43)
En olekaan tänne pitkään aikaan kirjoiteellut, en ole kyllä lukemassakaan käynyt, kun pidin tuossa taukoa palstailusta. Pää oli hajota. Nyt taas vähitellen huomaan löytäväni itseni näiltä sivuilta useammin. Lähinnä olen tuolla Pitkisten pinossa vaihtanut kuulumisia, kun sinne se " kotipino" muodosui silloin joskus pitkien kiertojen takia. Viime keskenmenosta on nyt n. 2,5 kk, eilen alkoivat taas kuukautiset ja tulin rytinällä alas vaivalla rakentamisteni pilvilinnoista. Vauvankaipuu on aivan mahdoton, tuska sellaista, ettei siitä pysty edes puhumaan :( No nyt taas kuitenkin uuteen kiertoon, viime yön valvoin varmaan elämäni hirveimpien menkkakipujen raatelemana, mutta kun tämä vuoto (vesiputousmainen) on ohi, niin eiköhän mieliala taas nouse :)
KAIKILLE HAAHUILLE TOIVOTTELEN VAAN HYVÄÄ ALKAVAA VIIKKOA! Ehkäpä minuakin täällä taas näkee vähän useammin.
Pumpsu kp 2
Ihan niinkuin Katri74 myös manasi. Ja Tuntuu todella siltä että mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin aika menee. Viime kerrasta täällä onkin vierähtänyt muutama hetki.. jotenkin kaipasin minäkin vähän paussia, ihan kuin pumpsukin. Näinköhän mua kukaan edes enää muistaa...
pumpsu, voimia sinulle :(! Ehkä tämä alkanut kierto palkistsee odotuksesi ja antaa pitävän lupauksen haikaran vierailusta!
Mulla on mennyt tämä kierto aika lailla kirotessa. Aluksi mulla oli vaikeuksia vauvantekopuuhissa. Jotenkin pisti km mut sekaisin ettei seksihommista tullut mitään. Ja sitten sopivasti ennen ovista sain purettua patoutumat miehelle ja hommat alkoivat luistaa. No sitten petti miehen hermot ja taas oli kapuloita rattaissa. Jotenkin onnistuttiin kerran oviksen aikoihin molemmat olemaan vastaanottavaisella päällä, mutta en kyennyt uskomaan tuuriin.. ajoituskin oli vähän liian aikainen.
Mutta viikonloppuna oli pitänyt menkkojen alkaa. Ensin tuli väsymystä ja pahoinvointia ja eilen rinnat turposi ja kipeytyi. Tänään testasin selvän plussan.
Kiva että saatiin taas edes mahdollisuus... mutta tuntuu kuitenkin että tässä vain valmistautuu seuraavaan keskenmenoon. Samaa totesi mieskin. Hiljaa katsellaan mitä tapahtuu...
Plussaonnea ja mukavaa alkanutta viikkoa!!!
Ei tule meille kesäkuussa vauvaa. Keskenmeno tuli lauantaina. Tämä oli nyt siis toinen perättäinen km ja nyt pelottaa josko seuraavallakin kerralla menee kesken. Nyt vaikutti varmaan paljon tuo minun sairastama vesirokko, josta täälläkin puhuin. Elämä tuntuu mulle nyt näyttävän kaikenlaista kurjaa. Isäni sai sydänkohtauksen viimeviikolla, mutta onneksi hän selvisi siitä. Hän voi tällä hetkellä ihan hyvin. En ole häntä päässyt katsomaan kun ollaan siis vesirokossa pojun kans ja nyt meille tuli siihen päälle vielä mahatauti jota kesti 4 päivää. Olen ihan rikki. En tiedä miten suhtautuisin kaikkeen. Ensin vain tulee mieleen että miksi meille ei nyt haluta mitään hyvää tapahtuvan??
En ole päässyt vauvan sivuille viikkoon joten en ole viimeviikon pinoa vielä lukenut. En siis pysty nyt kommentoimaan muille oikeastaan mitään. Menen lueskelemaan sitä nyt.
Onnittelut Moilalle! Niin, tärppiin riittää se yksikin kerta kun se osuu kohdalleen. Lähetän pienelle vauvanalullesi suojelusenkeleitä matkaan, toivottavasti kaikki menee hyvin.
Tsemppiä Pumpsu menkkakipujen ja raastavan vauvankaipuun kestämiseen! Minäkin olen harkinnut palstataukoa ja vaikka mitä juttuja, mutta aina löydän itseni täältä lukemasta muiden kuulumisia ja salaa haaveilemasta.
Katri: olipas sulla jännä r-testitulos. Kyllähän se viittaa siiheen, että jotain on kropassasi tapahtunut tai tapahtumassa. Tai sitten on kyseessä viallinen testi. R-testien tulkitseminen on välillä kyllä sellaista salatiedettä. Koskas meinasit testata uudestaan?
Ulkona on ankea ja harmaa sää ja mulla on mieli täysin maassa. Mä olen yrittänyt ajatella muita asioita ja päätinkin jo etten enää haaveile, en laske kp:ä, en tikuttele ovista, en tutkaile oireita jne. Jos vauva on tullakseen se tulee sitten vähemmällä yrittämisellä. Mutta, joku hemmetin sisäinen ääni yrittää pyörtää mun päätöksiäni ja tekee tästä kauhean vaikeeta. Tilannetta ei yhtään helpota se, että mun kolme kaveria on tällä hetkellä raskaana ja raskautumisen aktiivinen unohtaminen on näin ollen todella vaikeeta tai oikeastaan mahdotonta.
Mistä nyt sitten ammentaa sitä voimaa ja positiivisia ajatuksia kun tekisi mieli vaan luovuttaa, myydä vaunut ja kaikki vauvanvaatteet ja tarvikkeet ja elää näin, kolmihenkisenä perheenä. Miten olla onnellinen siitä mitä jo on? Maailman ihanin lapsukainen, joka taustaani ajatellen on pieni ihme. Sekin ahdistaa, kun tuntuu ettei mulla ole oikeutta olla näin katkera ja masentunut siitä etten onnistu toista lasta saamaan. Monella kun ei ole edes sitä yhtä.
Raskasta. Mutta ehkä se tästä.
Teille muille toivotan parempaa mieltä ja pahoittelen että olen näin huonoa seuraa tänään.
Olen todella, todella pahoillani puolestanne! Voimia kaiken tämän teitä kohdanneen ikävän kestämiseen! Toivottavasti parannutte kaikki pian, sekä isäsi sydänkohtauksesta että sinä ja esikkosi tuosta vesirokosta.
Taas ihan äkäisen nopeasti vaan napsuttelen muutamat jutskat!
Moila: Herttilei... Sinäkin pamautit plussan! Onnee & tarrasukkia kyytiläiselle!!!!
* Tää palsta on kohta ihan kuoleutunu.... Johtuen tästä hervottomasta plussa aallosta jolle ei näy loppua näemmä ollenkaan!! ( Mikä ei tietenkään haittaa!)*
Apua... Iski dementia keskenkaiken... *lähtee lunttaamaan*
Pumpsu: Hei näkyyhän suakin vielä näemmä! =) Ja se on tää syksy mikä pistää mieleen vähemmän aurinkoisia fiiliksiä.. Mutta onneks se yleensä on ohimenevää, viimeistään keväällä helppaa. ( Hiukan sarkastista huumoria tähän väliin, toivottavasti ymmärrät?)
Käyhän visiteeraamassa täälläkin pinossa useemmin. =)
Joonatan: *Lohtu hali* Eipä tässä oikein muuta voi sanoa.
Pumpsulle tsempitykset! Kiva kuulla taas sinustakin.
Moilalle onnittelut plussasta! Toivottavasti kaikki sujuu mitä parhaimmiten. =)
Joonatan: Pahoitteluni keskenmenostasi. Tosi kurjaa. Voimia teille kaikille! Toivottavasti isäsi paranee sydänkohtauksestasi ennalleen.
apuh: En oikein tiedä milloin testais... testaisko nyt tulevana viikonloppuna vai odottaisko mitä tää kierto tuo tullessansa, nyt kuitenkin on jo kierron puoliväli ohitettu..... Piinaviikko siis lähestyy pikku hiljaa...
ON: Ei mitään ihmeitä. Pitkästyttää ja pitkästyttää. Ulkonakin niin ankean harmaata, pimeää ja sateista.
Apuh: Tuo on sitä normaalia oloa, kun pää hakee omia rajojaan. Sitä et mitä kestää ja kuinka paljon.
Usko pois hetken tauko kuumeilussa voi olla hyvästä. ja jos tekee mieli myydä vaunut ja vermeet, niin anna palaa! Pistät rahat sit vaikka jemmaan ja seuraavan kerran kun ajatus on ajankohtainen lähdette shoppailemaan uudelle tulokkaalle kaikkea kivaa ja tarpeellista.
Kai siinäkin " Poissa silmistä, poissa mielestä" sananlaskullakin joku pohja on...? Jos ei nää vauvaan liittyviä juttuja joka käänteestä, niin voi mielikin saada vähä lepoa, eikö?
Usko pois, kyllä se siitä... Ajanmittaan ainakin.
OmmooNappoo: Eipä mitään kummempia, palelin töissä tänään koko päivän, piti oikein kysyä työkaverilta, et onko meillä jotenkin kylmä täällä sisällä... No ei kuulemma oo, vaan ihan normaali lämpötila. Tietty mä uudestaan tuun kipeeks, eihän sille sit muuta syytä oo.
Pöh ja pyh, lähen kärvisteleen sohvan pohjalle.
Piti vaan tulla tuolle VM:lle Huhuileen, et jokos jo oot saanu hommat kondikseen ja suvaitset saapua meidän seuraamme??
Uusi kutsu pistetty tulemaan pikapostissa.
Oon pitäny tässä totaalista palstailutaukoa, kun rupesi jo ahdistamaan kun ei ole vieläkään tärpännyt. Oon siis autuaan tietämätön kaikista plussauksista ym. Mutta onnea kuitenkin kaikille tasapuolisesti!!!
Nyt vaan sitten omaa napaa: Nyt on ne kaikki kamujen vauvat ja kummilapset sitten syntyneet ja siinä mielessä vähän helpompaa, että kauheen vähän multa enää ees kukaan kyselee meijän vauvaprojektista. Keskenmenosta on nyt sitten 10 kuukautta aikaa ja aika epätoivoiselta tuntuu. Jos jotain positiivista niin teroluteilla mun kierto on taas ollut tasan se 28 päivää...
Oho, salkkarit alkaa pian!!! Kommentoin sit taas muitten jutskia kun alan olla taas perillä ketä täällä nykyään käy:)
En ole saanut mitään aikaiseksi, mies on TOSI TOSI kipeä ja lapset myös hyvää vauhtia tulossa perässä. Töissä ei tänään netti toiminut, oli hidas kuin mikä, enkä onnistunut kirjautumaan edes tänne vauvalle. Kotona ei taas aikaa riitä... valitusta valituksen perään...
Katri, Helga, Jumppis ja muutkin jotka varmaan olette " muualla" niin en todellakaan ilolla jätä seuraanne, mutta nyt on jotenkin sellainen olo, etten paljon koneella voi olla. Toi miehen tila huolestuttaa. Ja kieltämättä omakin olo on aika poikki. Katotaan miten tilanne muuttuu viikon loppua kohti... ja Katrille kiitokset avun tarjoamisesta. Mä olen kieltämättä vähän sellainen talutettava koneiden suhteen.
Joonatanille suuret pahoittelut ja lohtuhali!
Ja Moilalle onnittelut. Suojelusenkeli matkaan mukaan!!
Pumpsusta oli kiva taas kuulla tauon jälkeen.
Ja olitko se sinä apuh, joka mietti, että onko " oikeutta" surra kun on jo yksi lapsi. Aivan varmasti on. Vaikka lapsia olisi yksi tai jo montakin, niin jokainen keskenmeno on menetys. Ja sen kokeneella on aina oikeus surra ja käydä läpi koko tunteiden kirjo! Onneksi sinulle on suotu ainakin se yksi valopilkku elämääsi!!!
Katri: Edelleen mietityttää sun tilanteesi. Testitulos oli niin outo... Selvitystä odotellaan... jos sitten viikonloppuna teet uutta testiä.
Heli: Sun juttujasi mä kaipaan!! Jotenkin mulla on niin alakuloinen olo, että mä taidan ihan tosissani pitää nyt kaikenlaista palstataukoa. Mä en osaa selittää tätä fiilistä... Ja sit tulee itku kun ajattelen, miten olen teihin kiintynyt " tuolla toisaalla." Enkä mä tosiaan suunnittele mitään kuukauden taukoa, vaan ihan jos tän viikon katselen elämää ilman palstailuja. Plussan soisin jo sullekin!
Kerro Jumppikselle terkkuja, jos hän ei enää paljon tällä puolen käy...
muttei vauvaa kuitenkaan. Keskenmenosta on siis jo 7,5 viikkoa ja menkkoja ei kuulu. Pari raskaustestiäkin olen jo ehtinyt tehdä, mutta negaa vaan näyttävät. Alkaisi nyt edes ne menkat niin tietäisi missä mennään. Minusta vaan on sikäli kummaa kun silloin 5 viikkoa sitten ultrassa lääkäri väitti nähneensä kehittyvän munarakkulan, niin kai se ovulaatiokin olisi siitä lähiviikkoina pitänyt tapahtua? 1,5 viikkoa sitten tuli kyllä pari tippaa verta, mutta sitä ei kyllä hyvälläkään tahdolla voinut kutsua edes niukoiksi kuukautisiksi. Alkaa ottaa aivoon tämä odottelu!
VM: Tuuhan tuonne " turvaan" niin me hoivataan sut kuntoon! Siellä mää taas ihan päättömiä söhellän ja pöhellän.. En osaa vaan kirjoittaa niin en osaa... Nykyään jätän vaan oleellisia sanoja pois lauseista, et muut saa sit arvuutella, et mistäköhän mahdan puhua...
Mikäs sun mieheen on iskeny? Pahempikin pöpö pirulainen vai oikein joku äksidentti ja jotain ruuminosia poikki katki?
( Toivottavasti ei mitään toooooosiii kamalaa!!)
Hmmph, uutisia tännekkin...Siis omasta navasta... Lämmöt on nyt sit ollu kaks päivää jo 37 astetta illlal. Et jännäily jatkuu kuinka hyvin on käytetty hyväksi ne " siittiön mentävät reiät" !
Ja olihan tuolla muillakin vähä jännii fiiliksii... Jumppiksella ainakin!
Pakko tulla edes jotain kirjottelemaan, jottei tipahdeta tuonne tokalle sivulle. =)
Mitäs teille kuuluu, kun on niin hiljasta?
Entä vm69, mitä sulle kuuluu?
ON: Oireita olis edelleen hieman vaihtelevissa määrin ja osittain erilaisia kuin aiemmin. Viime lauantain testi oli outo, joten päätin tossa aiemmin tekeväni uuden testin ens sunnuntaina. En liikoja odota, mutta onpahan jännä nähdä onko mitään muutosta...
Päivänjatkoja kaikille!!
Eli on jo reilu viikko vierähtänyt siitä kun viimeksi olen tänne kirjoitellut. Joka päivä tosin olen lukemassa käynyt, mutta töitä olen tehnyt ympäripyöreitä päiviä eikä yhtään ylimääräistä aikaa ole liiennyt. Nyt alkaa työt helpottaa ja ehtii näitä ajatuksiaan tännekin välillä purkaa. Harmittaa niin vietävästi kun täällä on ollut hiljaista, itse osasyynä myöskin hiljaisuuteen :(
Mukavaa että vanhoja palstalaisia on palannut joukkoon. Joskus asiat vaan vaatii sen irtioton, muuten ei jaksa. Minullakin tämä vauva-asia pyörii niin voimakkaasti mielessä koko ajan, että ihan hyvää tekee puuhailla välillä jotain muutakin ja jättää nämä ajatukset taka-alalle.
Moila: Ihania uutisia! Onnea kovasti ja tsempitystä!
Apuh: Ymmärrän erittäin hyvin tuon jahkailun ja päätökset sen suhteen että nyt loppui haaveilu, tikuttaminen ja muut lämmöntarkkailut. Uskomattoman paljon energiaa menee tuohon tutkailuun ja elämä on kalenterin ja kellon kanssa elämistä. Itsekin välillä päätän, että nyt alkoi normaali elämä, mutta niin sitä taas laskee päiviä... Ei oo helppoo!
Joonatan: Voimia teille surujen ja vaikeuksien keskellä!
Liliane: Kiva kun tulet tänne taas jutskailemaan. Meilläkin muuten isäntä on kova salkkari-fani, itse en niinkään ole innostunut. Kaikki muut sarjat kyllä melkein menee, mutta tuo ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Meillä aina klo 19.30 alkaa kuulemma miehen OMA ohjelma ;)
77mm: Vieläkö odottelet? Tiedän tarkalleen millaista on odotella jotain kuin kuuta nousevaa! Itselläni meni reilut kolme kuukautta km:n jälkeen ennenkuin kaikki palautui suhtkoht normaaliksi. Tai vieläkään en ihan tarkkaan kiertoani tiedä, koska luomukuukautisia ei ole tullut vasta kuin kerran. Kannattaa ottaa yhteyksiä lääkäriin, mikäli vuoto ei ala. Itse soittelin useaan kertaan ja aina jokin uusi keino sieltä löytyi. Hormoneja ja lisää odottelua. Joka vaivaan kuitenkin jonkinlainen hoito löytyy, kannattaa valittaa vaan ja olla tiukkana. Hirveän helposti passitetaan kotiin juuri vain odottelemaan. Toivotaan että kohta se täti kaahaa paikalle!
ON: Clomit pääsin aloittamaan vihdoin ja viimein viime viikolla ja eilen loppui eka satsi. Eli nyt vaan ovista bongailemaan, mies tilasi minulle (ihan oma-aloitteisesti!) tikkuja. Sanoi vain että hänkin haluaa jotenkin kartaa kortensa kekoon ja osallistua näihin juttuihin. En tohdinnut sanoa, että hänen aktiivisuuttaan ja osallistumistaan kaivataan TODELLA kipeästi sitten kun se punainen viiva pärähtää tikkuun. Olisi säikähtänyt reppana vielä! ;)
Nyt kotiinpäin töistä ja imurin varteen! Kotihommia tiedossa tälle illalle, pyh ja pah. Mutta velvollisuudet on hoidettava :)
Eli lyhyesti taustaa: minulla t-96, t-99, tm-00. Miehellä p-97 ja t-99. Ensimmäinsen yhteisen vauvamme la oli 5.3. mutta rakenneuä:ssä todettiin paha sydänvika (toivoa syntymän jalkeisestä elämästä lähes nolla :`( , ja synnytin enkelityttömme rv 20+2 reilu viikko sitten. Nyt eilisestä asti olen selvinnyt ilman järkyttäviä ahdistus- ja syyllisyyskohtauksia, kaksi viikkoa on mennyt täysin sumussa, itkien ja ikävöiden. Kaunis Sofia-Enkelimme on mielessä joka hetki, mutta nyt vasta pystyn ajattelemaan häntä ajoin ilman itkua. Synnytyksen jälkeen ajattelin, etten ikinä voi toista vauvaa halutakkaan, kukaan ei voi Enkelimme paikkaa viedä. Tuntui, että uuden vauvan haaveilu olisi väärin Enkelivauvaa kohtaan. Nyt kuitenkin sekä mieheni että minä molemmat jo haaveilemme, että josko meille vielä mahdollisuus suotaisiin...
Kaikesta siis vasta vähän aikaa, ainakin yhdet kuukautiset odotan. Sitten saa plussa tulla jos on tullakseen. Olen jnkv kirjoitellut tuolla Ex-Haahujen puolella, kun jotenkin koin vielä olevani " enemmän raskaana kuin kuumeilija" . Nyt kuitenkin tuntuu, että vauvan toivominen ei ole Enkeliltämme pois, hän on aina sydämissämme mukana, niin kauniina pienenä enkelinä :`)
Teidän kirjoituksia olen kovasti lueskellut, toivottavasti jatkossa myös pääsen itse niihin osallistumaan!
Kaikille toivotan hyvää torstaita, odotan kovasti teihin tutustuvani.
Rakkaudella, Sofia
Sofia: Ensinnäkin pahoitteluni menetyksenne johdosta. Luinkin jo tuolla ex-haahujen puolella kirjoituksiasi. Kovin on ollut raskas teidänkin tienne. Lohtuhaleja lähetän ja paljon voimia tulevaan! Ja tervetuloa joukkoomme. Kyllä tänne aina mahtuu, vaikka toisaalta niin ikävissä merkeissä ollaankin pinouduttu. Itsellänikin on 3 km:a takana, mutta ei ole kyllä noin pitkälle mennyt.
Sen verran Sofia vielä kyselisin näin listaemon merkeissä, että laitanko tuonne alun listaan nuo taustatietosi vai laitatko erikseen esittelyä?
Vilkutukset DreamOnelle!! Kiva kun kirjoittelit. =)
ON: Joka päivä närästys vaivaa, joten paikoin on aika tukalat olot. Onneksi ei nyt sentään jatkuvaa ole, mutta sellaset pari kertaa päivässä sitä on. Pömppövatsakin on taas palannut...
Päivät matelee, mutta onneksi ollaan torstaissa ja viikonloppu häämöttää. =)
Olen ihan ummikko näissä palstahommissa, eli en tiedä, miten minun pitäisi esittäytyä...
Mutta jos laitan tähän jotain taustatietoja, niin laitatko sitten tuonne jonnekkin (?) ne ylös?
Eli, minä 29, mies 36, minulla t-96, t-99 ja tm-00. Miehellä p-97 ja t-99. Ensimmäinen yhteinen vauvamme siis keskeytys10/06 pahan sydänvian vuoksi rv 20+2.
En tiedä, pitäiskö tuohon muutakin laittaa, lisään tarvittaessa. Kiitos siitä, että joukkoonne mahtuu :). Jotenkin vain tunnun tänne kuuluvani, kohtalontovereiden joukkoon. Luulen, että täällä kaikki toisiaan ymmärtää niin ilojen kuin surujenkin keskellä! Ainakin minä olen saanut niin paljon toivoa näiltä sivuilta, että huominenkin on alkanut näyttää valoisammalta. Se, että tietää muidenkin selvinneen vaikeista tilanteista, antaa voimia ja uskoa tulevaan. En voi muuta kuin Teitä Kaikkia vain kiitellä!
Rakkaudella Sofia
Ja uusi viikko jälleen. Alkaakin olla parisen kuukautta, niin on taas joulu. Mihinköhän tämäkin vuosi on taas kadonnu?? Tuntuuko teistä, että aika menis nykyään nopeammin kuin mitä joskus nuorempana? Ainakin musta tuntuu nykyään aina siltä. Vaikka viikot tuntuis välillä tosi pitkiltä, niin kuitenkin kun katsoo aikaa taaksepäin, niin aika suorastaan rientää...
Omassa navassa ei juuri ihmeellistä. Vähän on kuvotusta, turvotusta vatsassa ja lisäks on vielä hieman sekaisinkin....
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!