Kuinka päästä eroon katkerista ajatuksista toista ihmistä kohtaan?

No ei kuule mitenkään.

Hyvä kysymys!

Riippuu paljon mistä katkerat ajatukset kumpuavat, mutta ymmärtämällä.

Vierailija kirjoitti:

No ei kuule mitenkään.

Tottakai, kuuro kun olet niin et kuule, et sitten mitenkään. Tsemppiä!

Katkaisemalla välit täydellisesti ja poistamalla heidät omista somekontakteista.

Asioiden ymmärtäminen ja ajatus, että kaikelle toiminnalle on jokin syy, auttaa. Anteeksianto.

Kukaan ei ole täydellinen. Et sinäkään.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys!

Sen takia tein sarkastisen kritiikin ensimmäiselle pelllelllellle.

Mulle oli helpotus päästä kertomaan suoraan asianomaiselle katkeruuteni syyt. Tiesin satuttavani, mutta tekojensa vuoksi pidin sitä oikeutettuna. Ehkä julmaa, mutta tekonsa olivat julmempia, sen enempää niitä tässä avaamatta.

Psilosybiinisienten avulla. Syksy lähestyy ja sienestysaika.

Kokeile hoponoponoa. Kun annat ensin anteeksi itsellesi, koko elämäsi muuttuu.

Hyväksyt tosiasiat ja kastelet sitten muita asioita.

Mulla on äitiäni kohtaan katkeruutta koska koen että hän pilasi lapsuuteni ja sitä kautta mielenterveyteni pitkäksi aikaa. Odotan hänen kuolemaansa ja toivon että tää inhotus päättyy siihen.

Riippuu paljon, mistä tämä katkeruus johtuu, mutta minusta nimenomaan ei tarvitse ymmärtää. Jos joku on loukannut sinua, ei sulla ole mitään velvollisuutta ymmärtää häntä. Pikemminkin voit ymmärtää ja hyväksyä omat tunteesi ja sitten pyrkiä keskittymään hyviin asioihin elämässäsi.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu paljon mistä katkerat ajatukset kumpuavat, mutta ymmärtämällä.

Ei kyllä todellakaan. Katkeruus kuolee kuin ihminen pyytää anteeksi. Jos joku tulee sanomaan että olen pahoillani ja itkee niin miksi minua pitäisi kiinostaa jos ei sanota kertaakaan anteeksi sanaa ja pitää kuunnella blaa...blaa...blaa...?

Oikea tulkinta ihmisestä on tämä, jos ihminen itkee niin silloin ihminen itkee ilosta, ihmiset eivät osaa käyttää molempia aivolohkoja ja se on valtakunnallinen ongelma mistä Englannin Kruunu ei ota vastuuta pennin hyrrääkään. Ja en jaksa tehdä tilannekuvausta nyt siitä että miten se on psykologisesti De Facto se kuin jos joku itkee niin se on iloitsemista.

Ihmiset eivät osaa tulkita ihmisiä koska on tämä ongelma ihmisten henggellisyyden tasapainottamisessa mädättävån mielen tai siis mentaliteetin takia... ym... kapitalismi.

Erityisesti trauman käyneenä jossain vaiheessa ymmärsin, etten voi oikeasti yrityksistä huolimatta unohtaa ja en voi ymmärtää toisen toimintaa. Päätin, etten anna hänen enää vaikuttaa tulevaisuuteni. Hän vei monta vuotta elämästäni, muttei koko tulevaisuuttani. Toki myös aika ajan kanssa antaa tilaa paremmille kokemuksille, muistoille ja niille ihmisille, joilla on enemmän merkitystä. Kieltämättä, myös tieto tuon henkilön huonosta elämästä sai aikaan ymmärryksen siitä, että elämäni olisi niin paljon huonommassa jamassa, jos olisin jäänyt.

Voodoo.

Vierailija kirjoitti:

Asioiden ymmärtäminen ja ajatus, että kaikelle toiminnalle on jokin syy, auttaa. Anteeksianto.

Kukaan ei ole täydellinen. Et sinäkään.

Lainatun tekstin sanat kaunisti sanottu.Anna anteeksi itselle ja nille jotka sinua ovat loukannet. Sulje heidät pois elämästäsi vaikka olisi lähisukua jatka elämä avaa uusia ovia. Jos ei onnistu, mene lyhyt terapiaan.Saat työkalut asioillesi jatkaa etenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on äitiäni kohtaan katkeruutta koska koen että hän pilasi lapsuuteni ja sitä kautta mielenterveyteni pitkäksi aikaa. Odotan hänen kuolemaansa ja toivon että tää inhotus päättyy siihen.

Varo mitä toivot. Äitisi jatkaa elämäänsä korviesi välissä ikuisesti. Ikuisesti.

Tuo on juuri sitä toksista positiivisuutta, että kaikki hirveät teot pitäisi vain antaa anteeksi niin katkeruus väistyy. En mä anna anteeksi sitä mitä mulle on tehty ja kenenkään ei pitäisi joutua sellaista kokemaan. Traumojen seurauksena olen vain ymmärtänyt, että suurin osa ihmisistä on tosi yksinkertaisia, mustavalkoisia ja itsekeskeisiä. Tämän kun olen ymmärtänyt, olen muokannut omaa käytöstäni niin, ettei tarvitse katkeroitua enää. Elän vain itseäni ja hyvin tarkoin valikoituja läheisiä varten, muiden kotkotuksista en piittaa. Teen asioita nykyään niin, miten itse haluan enkä uhraa itseäni kenenkään toisten mieltymysten tai halujen vuoksi.

Ihan samaa mietin. Olen katkeroitunut miehelleni ja haluaisin päästä eroon siitä tunteesta. Googlasin ja katkeruus myrkyttää oman mielen, olisi hyvä päästä eroon siitä. Se katkeruus syntyy pettymyksistä ja vääryyden- ja vihantunteista.

Jos joku tietää hyvän keinon päästä siitä eroon, niin kertokaa. Todella haluaisin, koska muuten tästä suhteesta ei voi tulla enää mitään, eikä voi rakentaa uutta pohjaa parisuhteelle ja haluaisin yrittää.