Tiesittekö heti kun tapasitte miehenne ensi kertaa että " tässä se elämäni mies on" ?

Ensisekunnista alkaen molemmin puolinen " rakkautta ensi silmäyksellä" juttu :)

Heti, kun minä miehen ensimmäisen kerran näin tuli sellainen olo, että tuon minä haluan! =)

Miehellä kesti vähän kauemmin, mutta aika heti hänkin alkoi olla ihan tosissaan

Seurusteli toisen kanssa silloin ja menikin 2-3 v ennen kuin ryhdyimme seurustelemaan, mutta heti tavatessamme tiesin että tässä olisi se minun mies. En uskonut siihen kylläkään koska hän tosiaan seurusteli tahollaan.

mut eipä sit olekaan ollut.

Päivääkään en ole katunut, rakastuin ensinäkemältä. Yhdessä oltu seitsemän vuotta, puoli vuotta seurusteltiin ja mentiin naimisiin sitten. Neljättä lasta odotan ja kiintymys lisääntyy joka päivä. On ollut monta kasvukohtaa, mutta yhteydentunne on vain lujittunut.

tuntui niin helpolta olla hänen kanssaan alusta asti.

vain ensitapaamisenkaan aikana. Ei hän ole erikoisen komea tms, mutta jokin , se jokin vain oli heti...Ikää minulla oli tuolloin 29, joten kokemuksia oli kertynyt kaikenlaisia.

Olimme tutustuneet netissä, sähköpostitse ja puhelimitse jo ennen ensi tapaamista, mutta ensivaikutelma IRL oli niin hämmentävä, että epäröin.

2 pvää ensitapaamisesta oltiin samassa ravintolassa ja lähdettiin tanssimaan hidasta. Ennen lattialle menoa ei ollut mitään fiiliksiä miestä kohtaan (mitä nyt komeana pidin), mutta tanssilattialta palattiin parina!! Ja nyt 7,5 vuotta yhteistä taivalta takana ja 4 lasta ;). Jostain olen lukenut et ihminen valitsee puolisonsa hajun perusteella ja oman kokemuksen pohjalta uskon tähän. Rakkaus todella roihahti siellä tanssilattialla ja roihuaa edelleenkin! Ja sen illan jälkeen mulle ja miehellekin oli selvää että tässä on se ihminen kenen kanssa haluan olla loppuikäni ja perheen perustaa jne..

Ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Tosi mukavalta kyllä vaikutti ja käytiin treffeillä ja tapailtiin. Sitten parin kuukauden päästä tajusin, että minähän rakastan tätä miestä! Nyt ollaan oltu yhdessä kuusi vuotta.

Miehessä oli jotain omituista, hän puhui jotenkin kummallisesti sanoja hakien. Ensin ajattelin että onko hän jotenkin tyhmä kunnes tajusin jossain vaiheessa että hän puhuu niin omituisesti suomea koska hänen äidinkielensä on ruotsi!

Ja pikku hiljaa kun tutustuttiin niin hän alkoi aina vaan tuntua kivemmalta ja minulla oli hyvä olo hänen kanssaan ollessa.

sokkotreffeillä oltiin oltu ehkä parin tunnin verran ja sitte mies esitteli mut siskolleen (joka oli ravintolassa töissä) että tässä on tää mitä mä olen etsinyt! eikä se vielä ainakaan ole uutta etsiny, takana 7vuotta

Meille kävi hassusti. Ensimmäisellä kerralla oltiin molemmat sitä mieltä, että elämme liian erilaisissa maailmoissa. Ei tavattu kuukauteen, kunnes bongasin yhden ilmoituksen netistä. Se oli hänen eikä hän saanut keneltäkään muulta vastausta kuin minulta ;) Päätimme tavata vielä kerran ja se oli sitä myöten menoa :))

Aiemmissa suhteissa aloitus on ollut vähän jahkaamista... eli olen ollut tyypin kanssa, kun ei parempaakaan ole ollut -tyyliin. Mutta nykyisen kanssa tiesin heti, että tuon haluan!

Jostain syystä mua ärsytti koko mies aivan suunnattomasti.

Siis aivan tuntematon tyyppi, eikä ollut tehnyt mulle mitään muuta, kuin toivottanut hyvää huomenta.

Pikkuhiljaa vasta huomasin, että meillä synkkaa hyvin ja tiettyä kipinää oli ilmassa.

Hiljaa siis hyvä tuli, ollaan edelleen yhdessä, enkä toiseen vaihtaisi.

Paremmaksi ette voi laittaa.



Olis kyllä kiinnostava tietää, kuinka moni vastanneista vielä tulee eroamaan.

Kun näin (nykyisen mieheni) hassun nimen listassa ajattelin että just joo- tuosta tulee varmaan mun mies. Ja niin hänestä tulikin, tosin mieheni otti minun sukunimeni naimisiin mennessämme, ettei lapsia kiusata. :)

Tiesin. Oltiin kyllä tutustuttu ennen ensitapaamista varsin perinpohjaisesti pääkopan sisältöön. Ulkonäkö mulle ihan sivuseikka. Kun näin miehen, niin näin, että hällekin kelpaa tämmöinen ;-)

mutta en tiennyt hänen olevan puolisoni joskus. Nimittäin seurustelin hänen yhstävänsä kanssa tuolloin ihan vakavissani. Mutta siitä jo puolen vuoden kuluttua alkoi tunteet lämpenemään.

Mieheni oli jo tuolloin ensi tapaamisella ajattellut jotakin enemmän.