Lue keskustelun säännöt.
Onko sosiaalisten tilanteiden pelkoa ihan normaaleillakin ihmisillä?
31.07.2022 |
Normaalilla tarkoitan neurotyypillisiä. Kun mietin vain, että miksi normaali ihminen pelkäisi muka sosiaalisia tilanteita? Itselläni on siis tuo sosiaalisten tilanteiden pelko ja se aika varmasti johtuu siitä, että olen asperger piirteinen ja kaikki tilanteet on aina minulle vaikeita. Kun tiedän aina etukäteen miten huonosti selviydyn sosiaalisista tilanteista niin se pelko tulee siitä.
Onko sosiaalisten tilanteiden pelko vain ns. epänormaalien ihmisten ongelma?
Kommentit (18)
Kyllä voi olla normaaleillakin joskus. Jos hlö tietää että joku ihminen on kontrolloiva, inhottava tai paikassa on jotain vikaa. Nuorena niitä ei osaa vältellä, koska luulee että pitää olla jossain jonkun kanssa, vaikka voisi tehdä omia valintoja jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori kun sanoin "normaali" myös, en pidä epänormaalina muita.
En tiedä. Minulla on ja lisänä depressio. Muuten normaali, jos niin voi sanoa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Minulla on ja lisänä depressio. Muuten normaali, jos niin voi sanoa.
Osaatko sanoa mistä sinulla sitten johtuu se sosiaalisten tilanteiden pelko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan tiedä mitä tuolla tarkoitetaan.
Saatan jännittää työhaastattelua, esiintymistä, asiointia vaikka lainaneuvottelussa tai asuntokaupalla.
En jännitä kaupassa käyntiä tai juhlia.
Joidenkin ihmisten seurassa en jaksa olla, enkä jaksa meluisia konsertteja tai ravintoloita.
Mitään diagnoosia ei ole.
Kyllä mua on aina jännittänyt kovasti monetkin sosiaaliset tilanteet, olen vaan luonteeltani yleensäkin sellainen jännittäjä. Mitään diagnooseja ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin voi olla. Mulla oli nuorena melko pahaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa (ei diagnoosia), esim. lukio jäi kesken kun en uskaltanut käydä siellä. Nykyään ihan ajan kanssa ilman mitään hoitoa olen vähän "parantunut" siitä, vaikka olen edelleen keskivertoa pahempi jännittäjä. Mulla ei ole aspergeria tms., eikä mt-ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli nuorempana johtuen karseasta lapsuudesta ja muista huonoista kokemuksista ihmisten kanssa. En tosin teini-iän jälkeen kauheasti vältellyt sosiaalisia tilanteita ja olen oppinut paljon seuraamalla miten sosiaalisesti taitavat ihmiset toimivat. Nyt kolmekymppisenä koen että mulla on hyvät sosiaaliset taidot ja jos joku ihminen on mua kohtaan ikävä, se tuskin johtuu musta. Tosin olen erittäin introvertti ja vietän suurimman osan ajastani yksin.
Pojallani on sosiaalisten tilanteiden jännitystä/pelkoa ja siksi lähestyvä armeija mietityttää häntä kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katson itseni normaaliksi, tykkään aspana työstäni, puhelut ja tapaamiset asiakkaan kanssa on ihan peruskauraa,ei mitään ongelmaa. Auta armias kun tulee tilanteita, joissa joudun ihmisten eteen seisomaan ja kertomaan/ selittämään jotain, päässä humisee ja pelkään pyörtyväni, ihan hirveetä. En voi kieltäytyä eikä pomo voisi ikinä kuvitella, että olen valvonut edellisen yön pelätessäni tilannetta. On ollut esiintymiskoulutuksia, mutta kun jännittää niin jännittää. Tätä ei usko kukaan, kun olen sosiaalinen ja sanavalmis. Huh.
On. Mulla on masennustakin mut se on seurausta tosta sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt suoranaista pelkoa mutta:
Normaalisti minulla ei ole mitään ongelmia kanssakäydä uusien ihmisten kanssa mutta jostain syystä kun pitäisi puhua henkilölle johon olen ihastunut, en välttämättä pysty edes katsomaan silmiin ja/tai keksi mitään sanottavaa. Melko ärsyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Pojallani on sosiaalisten tilanteiden jännitystä/pelkoa ja siksi lähestyvä armeija mietityttää häntä kovasti.
On myös mahdollista suorittaa siviilipalvelus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojallani on sosiaalisten tilanteiden jännitystä/pelkoa ja siksi lähestyvä armeija mietityttää häntä kovasti.
On myös mahdollista suorittaa siviilipalvelus.
Tai hankkia vapautus ja mennä sen sijaan palkalliseen työhön.
Mee hoitoon!