Onko täällä 17 vuotiaiden vanhempia?

Täällä ollaan. Aikuistuminen on luonnollista.

En oikein tiedä miten suhtautua. Olen itse vähän kriisissä asian kanssa vaikka poika hoitaa asiansa oikein mallikkaasti. Itse en haluaisi että hän on kohta aikuinen ja mikä pahinta, muuttaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ollaan. Aikuistuminen on luonnollista.

Onko kyseessä esikoisen aikuistuminen? Tottakai asia on ihan luonnollinen, mutta mitä ajatuksia se sinussa herättää?

Yksi 17v kotosalla asustelee. Tottakai joku haikeus siinä on, kun kattelee sellaista 185cm urheilijaa elämänsä kunnossa. Että tuohon se vauvasta nyt venähtänyt. Pahin murrosikä alkaa olla takanapäin, kovin se oma tulevaisuus tietenkin mietityttää. Onneksi aikaa miettiä on, kohta alkaa vasta lukion tokaluokka.

Haikeutta ja surumielisyyttä ja sit ylpeyttä sekä onnea samaan aikaan.

Ei tuo aikuinen ole vielä pitkään aikaan, vaikka nimellisesti on puolen vuoden päästä täysi-ikäinen. Tulee (onneksi) tarvitsemaan mammaa ja iskää vielä pitkään :) Totta kai nyt vähemmän kuin pienenä, mutta sellaista on elämä. Pitää osata päästää irti ja antaa poikasten kokeilla omia siipiään. Kotipesään ainakin meillä saa aina tulla takaisin. Tuskin tuo omilleen muuttaakaan vielä pariin vuoteen, kun lukio on kesken. 

Meillä 18 ja 17 vuotiaat.

Pikkasen haikea olo mutta toisaalta olen tyytyväinen kun näyttää että siivet kantaa kodin ulkopuolisessa elämässä. Molemmilla jo ajokortti ja autot niin menevät paljon kylillä.

Lapsi muutti jo vuosi sitten opiskelujen perässä omilleen. Siihen on jo hyvin tottunut, että ollaan ukon kanssa kaksin. Pakko sanoa, että se tuntuu jopa todella hyvältä, vaikka totta kai lasta on ikävä, kun on poissa kotoa. Soitellaan aktiivisesti. 

Esikoinen on 17v ja omat fiilikset on jo nyt haikeat. Pärjää varmasti, mutta onhan se äidille jonkinlainen kriisi edessä, koska pesä jää kokonaan tyhjäksi kun lapset lentää pois. Jos olisi kumppani vierellä, asia ei olisi ehkä niin haikea.

Onhan se haikeaa, kun ainokainen on jo 17-vuotias. Lapsuusaika meni hyvin nopeasti. Välillä tuntuu, että olisi ollut hyvä, jos lapsella olisi sisaruksia ja perheaika jatkuisi vähän pidempään. Toisaalta odottaa aikaa, kun me vanhemmat olemme taas kahden. Luulen silti, että jo parin viikon kahden olon jälkeen tulen kaipaamaan lasta paljon! Onneksi tuo ei ihan vielä ole muuttamassa mihinkään.

Oletteko muuten ajatelleet tehdä jotain muutoksia asumisen suhteen, kun kaikki lapset ovat lähteneet pesästä?

Vierailija kirjoitti:

Oletteko muuten ajatelleet tehdä jotain muutoksia asumisen suhteen, kun kaikki lapset ovat lähteneet pesästä?

Numero 6 vastaa: Emme. Meillä on ihana koti emmekä halua tästä luopua. On sitten lapsellekin tila mihin kyläilyillä majoittua, kun aikanaan kotoa lähtee. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko muuten ajatelleet tehdä jotain muutoksia asumisen suhteen, kun kaikki lapset ovat lähteneet pesästä?

Sisarukseni myi 180 m2 talonsa kun viimeinen lapsi (4.) muutti pois. Meillä ei onneksi ole tuota ongelmaa, kun käytössä nykyään vain alle 80 neliötä.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko muuten ajatelleet tehdä jotain muutoksia asumisen suhteen, kun kaikki lapset ovat lähteneet pesästä?

Muutan pienempään, koska ei ole varaa pitää nykyistä asuntoa pienellä palkalla yksin, vaikka edullinen onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko muuten ajatelleet tehdä jotain muutoksia asumisen suhteen, kun kaikki lapset ovat lähteneet pesästä?

Muutan pienempään, koska ei ole varaa pitää nykyistä asuntoa pienellä palkalla yksin, vaikka edullinen onkin.

Maksaako alaikäinen lapsi siis asumisestaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko muuten ajatelleet tehdä jotain muutoksia asumisen suhteen, kun kaikki lapset ovat lähteneet pesästä?

Muutan pienempään, koska ei ole varaa pitää nykyistä asuntoa pienellä palkalla yksin, vaikka edullinen onkin.

Maksaako alaikäinen lapsi siis asumisestaan?

Ihan vaan asumistuki tekee sen. Eikö ole kannattavaa kaikkein kannslta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko muuten ajatelleet tehdä jotain muutoksia asumisen suhteen, kun kaikki lapset ovat lähteneet pesästä?

Muutan pienempään, koska ei ole varaa pitää nykyistä asuntoa pienellä palkalla yksin, vaikka edullinen onkin.

Maksaako alaikäinen lapsi siis asumisestaan?

Ei, vaan saan asumistukea.

Meidän esikoisella se maaginen ja pitkään odottamani 18 v tuli täyteen kuukausi sitten. Periaatteessa tässä ei ole muuttunut mikään ja toisaalta kuitenkin paljon. Kummasti itselle on tullut olo, että nyt se on aikuinen ja hoitaa asioitaan itse. Ei mun tarvitse kytätä perään. Vielä kk sitten ajattelin, että eihän tuo muuta varmaan kotoa ainakaan vuoteen tai kahteen. Nyt on jotenkin olo, että mikäli jonkun kämpän itselleen hankkii, niin sittenpähän hankkii. Hyvin varmaan menee. Jotenkin on luottavaisempi olo. Tuntuu aikuistuneen kuukaudessa paljon.