Miksi kaikki yhdistysjutut ovat niin tylsiä?

Sitten se vasta hirveäksi menee, kun mielipiteet rupeaa kelpaamaan. Valitaan hallitukseen ja siitä hommasta ei ikinä pääse eroon, sisäisten kähmintöjen selvitystä. Nurkkakuntaisia pienryhmiä, kukaan ei lopulta suostu osallistumaan järjestelyihin mutta valittavat ettei toimintaa ole. Seassa on aina yksi Martta, joka ei ymmärrä mitä tapahtuu ja sille pitää vääntää rautalangasta. Suuttuu kun pidetään tyhmänä.

Älä hyvä ihminen mene lähellekään yhdistystoimintaa.

yhdistyksistä muodostuu kultteja perustaja kuvittelee olevansa aina oikeassa muita ei kuunnella heiltä kelpaa ainoastaan raha ja aina valmius huu haa talkoisiin valitetaan kun ei jäseniä liity

Ja pelkästään se hallitusten kokousten aikatauluttaminen tuntuu olevan ylivoimaista ja sittenkään joku ei oke saanut levotonta kakaraansa hoitoon vaan tuo sen sinne riehumaan. Kokoukset ei etene kun kuulumisien- reseptien- ja yleisten turhanpäivästen selitysten vaihtoon kuluu tunti tolkulla. Ja se natiainen rämpii kaikki tarjottavat huutaessaan.

Yhdistystoiminta on jo käsitteenä sellainen, joka vetää puoleensä pilkunnussijoita, happamia täti-ihmisiä ja kaikestavalittajia sekä muita friikkejä. Näin vaan on. Huumorintajuisia ja elämäniloisia ihmisiä niissä ei ole.

Ja aina pitää olla virallinen pöytäkirja.