Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsiperheelle pitäisi kelvata huonompi?
30.07.2022 |
Teen kotona töitäkin, joten olen kotona paljon.
Jostain merkillisestä syystä sukulaisteni mielestä meille ns pitää kelvata heidän vanhat romunsa, koska olemme se ainoa lapsiperhe. Ja lapsiperheille kuuluu romut!
Kurkkuani myöten tätä. Mistä ihmeestä idea kumpuaa ja onko tämä yleinenkin mielipide?
Kommentit (50)
Mä oon saanut tähän mennessä älyttömästi lahjoituksia, jotka olen vienyt kirppiksille.
Nykyään koti on lähes minimalisti.
Sain viime vuonna värttinän. Sopii meille.
Kysyin mihinköhän kohtaan laittaisi. Näytti tässä on hyvä.
Vieras lähti. Tutkin värttinäiden hintoja, laitoin vähän halvemmalla myyntiin ja lähtikin nopeasti.
Ex appivanhemmat kävivät kesällä kylässä.
Olin saanut kirppislahjoituksia pakullisen.
Laatikoita oli n 50 säilytyspaikassaan, läpikäytynä, poissa silmistä ja n 50 kpl oli olohuoneessa, ihan siististi nurkkauksessa.
He ovat vuosien saatossa tuoneet minulle paljon kirppistavaraa ja nyt näkivät esikoisen tyttöystävän.
Täytyy sanoa kovin edustava ei ollut vierailuhetkellä. Kaikki tiesi laatikot ovat vain matkalla hetken meillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon saanut tähän mennessä älyttömästi lahjoituksia, jotka olen vienyt kirppiksille.
Nykyään koti on lähes minimalisti.
Sain viime vuonna värttinän. Sopii meille.
Kysyin mihinköhän kohtaan laittaisi. Näytti tässä on hyvä.
Vieras lähti. Tutkin värttinäiden hintoja, laitoin vähän halvemmalla myyntiin ja lähtikin nopeasti.
Ex appivanhemmat kävivät kesällä kylässä.
Olin saanut kirppislahjoituksia pakullisen.
Laatikoita oli n 50 säilytyspaikassaan, läpikäytynä, poissa silmistä ja n 50 kpl oli olohuoneessa, ihan siististi nurkkauksessa.He ovat vuosien saatossa tuoneet minulle paljon kirppistavaraa ja nyt näkivät esikoisen tyttöystävän.
Täytyy sanoa kovin edustava ei ollut vierailuhetkellä. Kaikki tiesi laatikot ovat vain matkalla hetken meillä
Ja sitten tämä jankkaus siitä että pitää alkaa myydä niitä eteenpäin.
Miksei ne alkuperäiset omistajat hoida sitä?
Lapsiperheellä oikeasti on muutakin tekemistä.
Kun me ostimme 1978 ekan oman kodin 23-vuotiaina, olimme hyvin tyytyväisiä kun saimme sukulaisilta huonekaluja, eivät olleet romua vaan ihan käyttökelpoisia ehyitä huonekaluja. Niillä kalustimme kivan kodin lapsillemme, joita syntyi kaksi. Sitten rakensimme talon. Oli se ihanaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tuota ongelmaa, sillä olen itsenäinen isotyttö ja teen itse päätökset, enkä ole millään lailla riippuvainen vanhemmistani tai suvusta. Ja se on selvä viesti.
Samaa itsenäistymistä olen opettanut lapselleni.
Juuri esikoiseni muutti pois kotoa ja ilokseni huomasin, ettei hän enää tule avaimilla lapsuuden kotiin, vasn soittaa ovikelloa, eikä ominpäin etsi tavaroita kaapista, vaan käyttäytyy "vierasmaisesti".
Ja heti huomasin omasta käytöksestäni, myös minun pitää kohdella häntä "vieraana", se ei tietenkään estä hyviä ja lämpimiä ihmissuhteita.
Sairasta
Tämä on varmaan sukupolvikysymys. Mitään ei saisi heittää pois. Helppo sitten antaa tavara jollekin toiselle, niin on pois omista silmistä.
Itse olen saanut estettyä huonekalujen rajaamisen meille (maineeni miehen suvussa on: "Minnalle" ei mikään kelpaa😉) , mutta muuta tavaraa yritetäänkin sitten ujuttaa joka välissä. Ehkä huvittavin juttu tästä ilmiöstä oli, kun viime kesänä mies siivoili autotallia. Appiukko oli sattunut paikalle ja mies oli harmitellut, että harmi kun meidän oma roskis on niin täynnä ettei mahdu ja tavaraa on niin vähän ettei viitsi jäteasemalle viedä. Appi oli pyytänyt tuomaan heidän roskikseen, kun heillä on tilaa.
Mies oli sitten vienyt sinne pussillisen jotain sälää (muovipurkkeja, pari likaista maalipensseliä, jotain kuluneita työkaluja, rikkinäisiä leluja jne.) ja vanhan kori vaunun, josta puuttui yksi rengaskin. Eiköhän appivanhemmat olleet käyneet nämä roskat läpi ja tuli kauhea taivastelu, että miten voidaan heittää niin hyvää tavaraa pois. Se rikkinäinen korivaunukin oli otettu sisälle kukkatelineeksi (rengas korvattu puutapilla). Mielestäni se oli jo palvellut tarpeeksi, kun oli ostettu alunperin 20 _markalla_ Tiimarista joskus vuonna 1987 ja oli ollut lapsuuden huoneessani, opiskelukämpän ja oman ekan kämpän kylppärissä ja sitten vielä autotallissa ja varastossa työkalujen säilytyskorinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan sukupolvikysymys. Mitään ei saisi heittää pois. Helppo sitten antaa tavara jollekin toiselle, niin on pois omista silmistä.
Itse olen saanut estettyä huonekalujen rajaamisen meille (maineeni miehen suvussa on: "Minnalle" ei mikään kelpaa😉) , mutta muuta tavaraa yritetäänkin sitten ujuttaa joka välissä. Ehkä huvittavin juttu tästä ilmiöstä oli, kun viime kesänä mies siivoili autotallia. Appiukko oli sattunut paikalle ja mies oli harmitellut, että harmi kun meidän oma roskis on niin täynnä ettei mahdu ja tavaraa on niin vähän ettei viitsi jäteasemalle viedä. Appi oli pyytänyt tuomaan heidän roskikseen, kun heillä on tilaa.
Mies oli sitten vienyt sinne pussillisen jotain sälää (muovipurkkeja, pari likaista maalipensseliä, jotain kuluneita työkaluja, rikkinäisiä leluja jne.) ja vanhan kori vaunun, josta puuttui yksi rengaskin. Eiköhän appivanhemmat olleet käyneet nämä roskat läpi ja tuli kauhea taivastelu, että miten voidaan heittää niin hyvää tavaraa pois. Se rikkinäinen korivaunukin oli otettu sisälle kukkatelineeksi (rengas korvattu puutapilla). Mielestäni se oli jo palvellut tarpeeksi, kun oli ostettu alunperin 20 _markalla_ Tiimarista joskus vuonna 1987 ja oli ollut lapsuuden huoneessani, opiskelukämpän ja oman ekan kämpän kylppärissä ja sitten vielä autotallissa ja varastossa työkalujen säilytyskorinaa.
Eikös se ole hyvä, että se on nyt kukkatelineenä eikä kaatiksen penkassa?
Meidän kaikkien olisi hyvä opetella jo nyt sisäistämään, että kohta luonnonvaroja ei enää ole, ja korjaustaidot nousevat arvoon arvaamattomaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun me ostimme 1978 ekan oman kodin 23-vuotiaina, olimme hyvin tyytyväisiä kun saimme sukulaisilta huonekaluja, eivät olleet romua vaan ihan käyttökelpoisia ehyitä huonekaluja. Niillä kalustimme kivan kodin lapsillemme, joita syntyi kaksi. Sitten rakensimme talon. Oli se ihanaa aikaa.
Ja nyt sitten tungette ne vanhat romunne muiden riesaksi kun ette ymmärrä että tavara joka 1978 oli kunnossa ei sitä välttis ole enää 2022.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan sukupolvikysymys. Mitään ei saisi heittää pois. Helppo sitten antaa tavara jollekin toiselle, niin on pois omista silmistä.
Itse olen saanut estettyä huonekalujen rajaamisen meille (maineeni miehen suvussa on: "Minnalle" ei mikään kelpaa😉) , mutta muuta tavaraa yritetäänkin sitten ujuttaa joka välissä. Ehkä huvittavin juttu tästä ilmiöstä oli, kun viime kesänä mies siivoili autotallia. Appiukko oli sattunut paikalle ja mies oli harmitellut, että harmi kun meidän oma roskis on niin täynnä ettei mahdu ja tavaraa on niin vähän ettei viitsi jäteasemalle viedä. Appi oli pyytänyt tuomaan heidän roskikseen, kun heillä on tilaa.
Mies oli sitten vienyt sinne pussillisen jotain sälää (muovipurkkeja, pari likaista maalipensseliä, jotain kuluneita työkaluja, rikkinäisiä leluja jne.) ja vanhan kori vaunun, josta puuttui yksi rengaskin. Eiköhän appivanhemmat olleet käyneet nämä roskat läpi ja tuli kauhea taivastelu, että miten voidaan heittää niin hyvää tavaraa pois. Se rikkinäinen korivaunukin oli otettu sisälle kukkatelineeksi (rengas korvattu puutapilla). Mielestäni se oli jo palvellut tarpeeksi, kun oli ostettu alunperin 20 _markalla_ Tiimarista joskus vuonna 1987 ja oli ollut lapsuuden huoneessani, opiskelukämpän ja oman ekan kämpän kylppärissä ja sitten vielä autotallissa ja varastossa työkalujen säilytyskorinaa.
Eikös se ole hyvä, että se on nyt kukkatelineenä eikä kaatiksen penkassa?
Meidän kaikkien olisi hyvä opetella jo nyt sisäistämään, että kohta luonnonvaroja ei enää ole, ja korjaustaidot nousevat arvoon arvaamattomaan.
Kyllä tavaralla vaan joskus käyttöikä loppuu. Ja kukkatelineitä (ja kaikkia muita huonekaluja ja tavaroita) heillä olisi ollut ihan omasta takaa.
Sama ilmiö oli kun pidimme viitisen vuotta sitten yhteistä kirppispöytä ja anoppi kävi sitä täydentämässä, kun eläkeläisenä ehti hyvin käydä pari kertaa päivässä . Kuvittelin että pöydän myynti olisi ihan hyvä, mutta anoppipa olikin ottanut vaatteita pöydästä pois, kun ne kuulemma olivat liian hyviä myytäväksi. Osan tavaroista toi meille takaisin ja osa näytti olevan vieläkin heillä vaatehuoneessa. Esimerkiksi lasten vanhoja vaatteita oli ottanut pois myynnistä, vaikka koko suvussa ei ole muita lapsia. Eli kun itse halusimme laittaa vaatteet myyntiin ja kiertoon uusille käyttäjille niin ne tulivat takaisin meille. Eivät varmasti pysty ja jaksa kauan enää omillaan asumaan, joten mies sisarensa kanssa joutuu hankkiutumaan myös meidän tavaroista ja vaatteistamme eroon toisen kerran sen lisäksi että tyhjentää vanhempiensa taloa heidän tavaroistaan.
Joo tuosta meinasi tulla ihan hirveä riesa ostettuamme paritalon ja saatuamme ensimmäisen lapsen - aina toisen puolen sukulaisten toimesta tyrkytettiin jotain ja jopa tuotiin pakettiautolastillisia tavaraa. Tavara oli jotain vuosikymmenten takaista rojua ja minulla meni tuntikausia aikaa sitä kierrätyskeskusta pyörittää ja yrittää saada niitä jonnekin, pientalossa varsinkaan kun ei voi edes sekajätteeseen raahata kuutiokaupalla jätettä kerralla, vaan sorttiasemalle ym. niitä piti raijata, kun oli tavaraa mikä ei esim. Hopelle kelvannut.
Luojan kiitos se viimein saatiin loppumaan!
Niin. Majojahan ei voi rakentaa esimerkiksi kauniista tekstiileistä. Vain rumista. Muuten pilaa lapsen viihtyvyyden. Tämä on just se ajattelu, jota en ymmärrä. Vain rumat lelut, rumat huonekalut, rumat tekstiilit, ruma kokonaisuus on lapsen edun mukaista.