Lue keskustelun säännöt.
Yliopisto-opinnot perheellisenä aikuisena, vinkkejä, kokemuksia?
ekaa kertaa opiskelemaan
29.07.2022 |
Varhaiskasvatuksen linjalle lähden nyt nelikymppisenä kahden lapsen aitinä ihan uudelle alalle.
Mitkään opiskelijariennot eivät kiinnosta, mutta toki haluan oppia ryhmän tuntemaan siinä määrin, että opinnot sujuvat hyvin. Mitä suosittelette, pitäisikö kuitenkin johonkin yhteisrientoihin osallistua?
Kuinkahan paljon on opiskelua kotona, vai voiko kaiken tehdä yliopistolla päivän aikana 8-16?
Miten olette kokeneet opiskelut aikuisena? Sanotaanko +38 vuotiaana. Käsittääkseni ihan viisikymppisiäkin on yliopistoissa ihan uusiakin ammatteja oppimassa, joten nelikymppisenä en liene mitenkään poikkeava.
Miten olette kokeneet opinnot ja yliopistoarjen aikuisena ja etenkin te, joilla on jo lapsia ja perhettä ?
Miten on sujunut?
Kertokaa parhaat vinkit, neuvot, varoitukset, huomiot tms.
Kuinka paljon kannattaa satsata esim. tentteihin ja suorituksiin. Kannattaako tähdätä täydellisyyteen, vai riittääkö, että pääsee nippanappa läpi? Onko mitään merkitystä työnhaussa, kunhan on pätevä ?
Kommentit (7)
Minä olisin hakenut luokanopettajaksi, mutta kuulin, että siellä on ihan läsnäolopakko. Ei töiden tekeminen onnistu lainkaan. Päädyin pysyttelemään nykyisessä työssäni, koska jostakin on elanto saatava. Toki olisi houkutellut parempi palkka opintojen jälkeen. Mutta 5 vuotta rahattomana, niin ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kävin just ton VO+VEO 48v, läsnäolopakko lähes 100% ja ovat tosi tarkkoja noista poissaoloista.
Järkyttävintä jatkuvat ryhmätehtävät, joissa yli puolet ei tee mitään, aikataulut ei pidä, jos haluat saada arvostelun teet itse paljon hommia ja ne tekemättömät saa saman arvosanan. Kannattaa vaan jotenkin kahlata läpi ellei halua maisteritasolle, silloin oltava keskiarvo mielellään 4->.
Työtä saat mistä vaan kun paperit taskussa. Vaikka sillä 1 keskiarvolla.
^Kauanko sulla kesti opinnot ja miten rahoitit ne? Onko lapsia kotona ja miten arki sujui?
ap
Serkkuni opiskeli muutama vuosi sitten juuri varhaiskasvatusta yliopistossa. Oli noin nelikymppinen, neljän lapsen äiti.
Halusi suorittaa opinnot nopealla tahdilla, jotta pääsisisi pian töihin ja reiluun kahteen vuoteen ne sitten tekikin ( ja jo opiskeluaikanakin sai töitä). Tuosta läsnäolopakosta myös omat entiset työkaverit ovat puhuneet paljon, että tosiaan se oli lähes 100.
Ei osallistunut opiskelijarientoihin , jo välimatkakin saneli, hänellä oli yliopistolle n. 70 kilometrin matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä perheellinen 40-v yliopisto-opiskelija. Mulla 4 vuotias poika ja mies vuorotöissä. Opiskelut ovat sujuneet vaihtelevasti, ja korona toi omat haastensa opiskeluun. Aikataulutus on tärkeää, ja sen jälkeen kannattaa tuplata aika, jonka kuvitteli menevän tietyn kurssin opiskeluun. Aina tulee muuttujia kuten lapsi on sairaana - yleensä silloin, kun on suunnitellut lukevansa isoon tenttiin... Ja ainakin meillä minä opiskelija jään kotiin hoitamaan lasta. Olen jo näin kolmannen vuoden alkaessa oppinut siihen, että jos vaaan mahdollista "suuritöisten" kurssien deadlinen lähestyessä kannattaa hyödyntää tukiverkostoa lapsivahtina.
Osaan kursseista kannattaa tottakai panostaa. Sitten on niin sanottuja täytekursseja, joista on mulle riittänyt, että pääsee läpi. En ole osallistunut mihinkään opiskelijajuttuihin, koska a) niitä ei järjestetty ekana vuotena b) ei ole aikaa c)ei oikein kiinnosta muutenkaan :D. Hyvin on mennyt, eikä ole mitenkään haitannut opiskelua.