Nuoruuden hehkeys katosi ja nyt masentaa katsoa peilistä alati rypistyvää naamaa
Ei ole enää kuulas naama niinkuin viisi vuotta sitten.
T. 30-vuotias
Kommentit (25)
Äkkiä siihen hehkuttomaan peilikuvaansa alkaa tottumaan. Sehän vasta outoa olisikin jollei ikä näy. Minä olen ihan ylpeä siitä että näytän juuri ikäiseltäni 55, ei nuoremmalta eikä vanhemmalta.
Mä oon 36 ja näytän aina välillä "rupsahtaneelta" kun hiukset on leikkaamatta, olen syönyt, nukkunut ja elänyt muutenkin huonosti yms. Mutta niin se on aina ennenkin ollut jos en syö kunnon ruokaa ja treenaa.
Moni joka luulee rupsahtaneensa näyttäisi paremmalta jos panostaisi noihin asioihin sekä ihonhoitoon, pukeutumiseen ja naisten kohdalla meikkeihinkin (ja kyllä miehetkin käyttävät joitain tuotteita ja se on ok).
Yksi mitä kannattaa välttää on liika aurinko, käyttää silloinkin aurinkosuojaa ja talvella suojata iho pakkaselta. Hiuksiin kiva malli ja liiasta peiliin katsomisesta kannattaa luopua. 30-vuotias ei edes ole hirveän vanha joten turha kauhistella peilistä mitään sellaisia kauhuja joita muut eivät varmaan edes näe tai niitä ei ole :)
Ihanaa ja helpottavaa kun unohtaa koko ulkonäkönsä ja on aikaa enemmän keskittyä paljon mielenkiintoisempiin asioihin kuin oman napansa ympärillä pyöriminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet nainen, hyväksy se.
Toista on miehillä.
Joo, miehillä hiusraja alkaa usein paeta jo heti 20 ikävuoden jälkeen ja rapistuminen etenee noin 7 vuotta naisia edellä hautaan asti. Ei käy kateeksi miehiä.
Riippuu miehestä, itse olen aivan kalju ja lihonut myös, itsetunto pohjamudissa.
M35
44v mieskaverini näyttää kuusikymppiselle. On juicekalju, risuparta, iso maha ja naamasta näkyy että iltaisin juodaan muutakin kuin vettä ja kahvia. Että ei komistu ei.
Tuo suru nuoruuden menetyksestä tulee varmaan jokaiselle jossain vaiheessa, ja se on vaan käytävä läpi. Toisille se on kovempi paikka, toisille lievempi. Mulle se oli aika paha, koska olin ollut nuorena aika kaunis, niin kaunis että ihan kaduilla, kirjastoissa tms. miehet usein tuli flirttaamaan yms ja mun itsetunto oli rakentunut paljon sen huomion varaan. Mulla valitettavasti on myös atooppinen super kuiva iho, ja sellainen alkoi rypistyä jo 25-vuotiaana, silmänaluset meni ensin ryppyiseksi "kreppipaperiksi" ja siitä sitten alkoi.
Vuoden ahdistelin asiaa, mietin että elämäni on ohi, mitään iloa ei ole missään kun olen vanha ja ruma. Mutta sitten se meni ohi. Hyväksyin itseni sellaisena kuin nyt olin, ja sen että ikääntyminen tulee jatkumaan myös ulkoisesti. Eikä mulla nyt nelikymppisenäkään mitään kriisiä ole, vaikka olen ikäistäni vanhemmankin näköinen. Olen jo silloin 25-30v käynyt läpi sen jutun ja irrottanut identiteettini ulkonäöstäni. Keskityn nyt muihin asioihin.