Kerro millainen unelmaelämäsi olisi ollut

Joku maalaistalo ja rantasauna, muutama kissa, kana, koira..mies ja 3-4 lasta. Pari hyvää autoa ja etätyö. Sen verran rahaa ettei aina tarvitsisi laskea...

Siinä se, hyvin arkista, mutta turvallista ja hyvää elämää.  Yksin asuen pikkuisessa kaksiossa kaukana rannoista, moni sairaana ja lapsettomana.  Haave ei tule toteutumaan.

Itse olisin halunnut syntyä pieneen kylään Lapissa. Ainoa lapsi. Vanhempien ei tarvitsisi olla todella varakkaita, mutta toimeen oltaisiin tultu.

Naista jos olisi saanut edes kerran viiteen vuoteen.

Syntymä johonkin vanhaan kulttuurisukuun, jossa sivistystä arvostetaan ja kaikki hyödylliset kontaktit on joka suuntaan, rahaakin toki. Siltä pohjalta olisin sitten tehnyt uraa tieteen ja tutkimuksen parissa ja siinä sivussa harrastanut sijoittamista.

Olen miettinyt unelmaelämäni syntymästä kuolemaan asti, mutta en nyt jaksa alkaa kirjoittaa sitä tänne.

Minäkin olisin halunnut syntyä maalle, mieluiten hevostilalle. Rakastavaa, yhdessä tekevää elämää. Sisarukset samat kuin ovat oikeassakin elämässäni.

Japanilaiseen perheeseen syntyminen. Japanilaiset naiset ovat maailman parhaita.

Minulle on nyt se mitä olisin halunnut lapsena: rakas puoliso ja 2 lasta. Talo maalla mutta ajomatka kaupunkiin on kohtuullinen. Kotona iso puutarha, kasvimaa ja pieneläimiä.

Tasapainoiset vanhemmat olisi ollut jo aika hyvä lähtökohta. No,kaikkea ei voi saada.. olen kyllä ihan kunnollinen veronmaksaja ja pärjään omillani. Traumoja on sen sijaan vaikka muille jakaa

En oikeastaan vaihtaisi mitään paitsi sen että kauniimpi olisi kiva olla. Nyt on ikävä pottunokka ja oikea puoli kasvoista vasenta isompi, ja tuntuu että muut ihmiset paheksuvat sen takia.

Muuhun olen tyytyväinen - unelmatyössä, aikataulut määrään itse ja pienempiä säästötavotteita löytyy.

Olisin halunnut yliopistokoulutuksen ja korkeapalkkaisen työn eli elämän menestyneenä sinkkuna ja velkana. Erityisesti kotitöitä tai muiden asioita en joutuisi koskaan hoitamaan. Mielenterveytenikin olisi paremmalla tolalla ja toki myös koko elämäni.

Lukion jälkeen kun olisin lähtenyt Yliopistoon, saanut kunnon koulutuksen ja ammatin. Vaimonkin siinä alle 20-vuotiaana, jonka kanssa perustaa perhe. Valitettavasti toisin kävi. Nyt olen vanha setämies pätkäduuneissa ja kituutan huonolla palkalla yksin itsemurhayksiössä asuen. Naista ei enää tässä iässä saa kuin rahalla, mutta rahaakaan ei paljoa ole. Ja rakkauttahan ei kyllä rahallakaan saa :(.

Mä olisin voinut kyllä syntyä mun ihan oikeille vanhemmille ja niiden kotiin, mutta mulla olisi ollut joku hieno erityislahjakkuus jota käyttämällä olisin voinut tulla rikkaaksi ja kuuluisaksi. Olisin voinut olla vaikka pitkä ja mielettömän kaunis ja tulla huippumalliksi. Tai tosi musikaalinen ja ryhtyä muusikoksi, ja meidän bändi menestyisi ja toisi rahaa paljon, olisi faneja ja kaikkea. Mielellään ei mikään akateeminen lahjakkuus, en oikein välitä sellaisesta elämästä. 

Olisin sitten tehnyt jo nuorena paljon rahaa ja sen jälkeen vapaasti päättänyt mitä teen. Ehkä paljolti vaan ollut, matkustellut, nauttinut elämästä. Ollut parisuhteissa kun huvittaa ja eronnut kun huvittaa. Boheemielämää, ei lapsia eikä avioliittoa. Olisin mukana "piireissä" ja mulla olisi vilkas seuraelämä. Kävisin kaikenlaisissa juhlissa ja minua kutsuttaisiin tunnettujen ihmisten bileisiin. 

Jos sellainen alkaisi vanhemmiten kyllästyttää, voisin alkaa vaikka hippihörhöksi. Kävisin jonkun enkeliterapia-tarot-reiki koulutuksen ja alkaisin hoitaa harrastuksekseni ihmisiä. Muuttaisin vaikka Havaijille johonkin beach houseen elämään pientä elämääni luonnon keskellä. 

Vierailija kirjoitti:

Lukion jälkeen kun olisin lähtenyt Yliopistoon, saanut kunnon koulutuksen ja ammatin. Vaimonkin siinä alle 20-vuotiaana, jonka kanssa perustaa perhe. Valitettavasti toisin kävi. Nyt olen vanha setämies pätkäduuneissa ja kituutan huonolla palkalla yksin itsemurhayksiössä asuen. Naista ei enää tässä iässä saa kuin rahalla, mutta rahaakaan ei paljoa ole. Ja rakkauttahan ei kyllä rahallakaan saa :(.

Siis vaimo alle 30-vuotiaana, piti kirjoittaa T. setämies

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin voinut kyllä syntyä mun ihan oikeille vanhemmille ja niiden kotiin, mutta mulla olisi ollut joku hieno erityislahjakkuus jota käyttämällä olisin voinut tulla rikkaaksi ja kuuluisaksi. Olisin voinut olla vaikka pitkä ja mielettömän kaunis ja tulla huippumalliksi. Tai tosi musikaalinen ja ryhtyä muusikoksi, ja meidän bändi menestyisi ja toisi rahaa paljon, olisi faneja ja kaikkea. Mielellään ei mikään akateeminen lahjakkuus, en oikein välitä sellaisesta elämästä. 

Olisin sitten tehnyt jo nuorena paljon rahaa ja sen jälkeen vapaasti päättänyt mitä teen. Ehkä paljolti vaan ollut, matkustellut, nauttinut elämästä. Ollut parisuhteissa kun huvittaa ja eronnut kun huvittaa. Boheemielämää, ei lapsia eikä avioliittoa. Olisin mukana "piireissä" ja mulla olisi vilkas seuraelämä. Kävisin kaikenlaisissa juhlissa ja minua kutsuttaisiin tunnettujen ihmisten bileisiin. 

Jos sellainen alkaisi vanhemmiten kyllästyttää, voisin alkaa vaikka hippihörhöksi. Kävisin jonkun enkeliterapia-tarot-reiki koulutuksen ja alkaisin hoitaa harrastuksekseni ihmisiä. Muuttaisin vaikka Havaijille johonkin beach houseen elämään pientä elämääni luonnon keskellä. 

Minkä ikäinen olet ja millaista oikea elämäsi nyt on?

Harmi et nää MT-ongelmaiset vanhemmat aina vaan lisääntyy. Kiertää loputonta kehää joka ei ikinä katkee, koska uudet sukupolvet syntyy. Välillä sit toivoo ettei olis ikinä syntyny. Olis päässy paljon helpommalla. Elämä yhtä taistelua.

Olisin halunnut työssäkäyvät, mielenterveydeltään terveet vanhemmat. Kotina muu kuin pieni yhden huoneen mökki eli isompi koti ja oma huone.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin voinut kyllä syntyä mun ihan oikeille vanhemmille ja niiden kotiin, mutta mulla olisi ollut joku hieno erityislahjakkuus jota käyttämällä olisin voinut tulla rikkaaksi ja kuuluisaksi. Olisin voinut olla vaikka pitkä ja mielettömän kaunis ja tulla huippumalliksi. Tai tosi musikaalinen ja ryhtyä muusikoksi, ja meidän bändi menestyisi ja toisi rahaa paljon, olisi faneja ja kaikkea. Mielellään ei mikään akateeminen lahjakkuus, en oikein välitä sellaisesta elämästä. 

Olisin sitten tehnyt jo nuorena paljon rahaa ja sen jälkeen vapaasti päättänyt mitä teen. Ehkä paljolti vaan ollut, matkustellut, nauttinut elämästä. Ollut parisuhteissa kun huvittaa ja eronnut kun huvittaa. Boheemielämää, ei lapsia eikä avioliittoa. Olisin mukana "piireissä" ja mulla olisi vilkas seuraelämä. Kävisin kaikenlaisissa juhlissa ja minua kutsuttaisiin tunnettujen ihmisten bileisiin. 

Jos sellainen alkaisi vanhemmiten kyllästyttää, voisin alkaa vaikka hippihörhöksi. Kävisin jonkun enkeliterapia-tarot-reiki koulutuksen ja alkaisin hoitaa harrastuksekseni ihmisiä. Muuttaisin vaikka Havaijille johonkin beach houseen elämään pientä elämääni luonnon keskellä. 

Minkä ikäinen olet ja millaista oikea elämäsi nyt on?

Olen 45, hyvin yksinäinen sinkku, ei miestä, ei lapsia ei mitään. Työpaikka koulutustani vastaavalla teknisellä alalla, hyvä palkka eli ei rahasta pulaa, mutta mitäpä silläkään näin yksin tekee kun en esim. yksin matkustelusta, mökkeilystä tms. tykkää (olen kokeillut). 

Sellainen missä nussitaan ja vene ei kulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin voinut kyllä syntyä mun ihan oikeille vanhemmille ja niiden kotiin, mutta mulla olisi ollut joku hieno erityislahjakkuus jota käyttämällä olisin voinut tulla rikkaaksi ja kuuluisaksi. Olisin voinut olla vaikka pitkä ja mielettömän kaunis ja tulla huippumalliksi. Tai tosi musikaalinen ja ryhtyä muusikoksi, ja meidän bändi menestyisi ja toisi rahaa paljon, olisi faneja ja kaikkea. Mielellään ei mikään akateeminen lahjakkuus, en oikein välitä sellaisesta elämästä. 

Olisin sitten tehnyt jo nuorena paljon rahaa ja sen jälkeen vapaasti päättänyt mitä teen. Ehkä paljolti vaan ollut, matkustellut, nauttinut elämästä. Ollut parisuhteissa kun huvittaa ja eronnut kun huvittaa. Boheemielämää, ei lapsia eikä avioliittoa. Olisin mukana "piireissä" ja mulla olisi vilkas seuraelämä. Kävisin kaikenlaisissa juhlissa ja minua kutsuttaisiin tunnettujen ihmisten bileisiin. 

Jos sellainen alkaisi vanhemmiten kyllästyttää, voisin alkaa vaikka hippihörhöksi. Kävisin jonkun enkeliterapia-tarot-reiki koulutuksen ja alkaisin hoitaa harrastuksekseni ihmisiä. Muuttaisin vaikka Havaijille johonkin beach houseen elämään pientä elämääni luonnon keskellä. 

Minkä ikäinen olet ja millaista oikea elämäsi nyt on?

Olen 45, hyvin yksinäinen sinkku, ei miestä, ei lapsia ei mitään. Työpaikka koulutustani vastaavalla teknisellä alalla, hyvä palkka eli ei rahasta pulaa, mutta mitäpä silläkään näin yksin tekee kun en esim. yksin matkustelusta, mökkeilystä tms. tykkää (olen kokeillut). 

Edustaako nuo "seurapiirit" ja loppumattomat bileet sulle sitä että ei tarvii olla yksin?

Mikä estää sinua matkustelemasta nyt ympäri maailmaa kun rahaa on?