Onko teillä muillakin paljon arpia?

On erittäin paljon raskausarpia.

Kasvoissa joo. Pystyy peittämään meikillä ja muutakaan haittaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

On erittäin paljon raskausarpia.

Jatkan tähän vielä. On vaikuttanut elämääni aika paljon. Olen hävennyt ihoani, koska se näyttää rumalta arpien vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

On erittäin paljon raskausarpia.

Mulla oli jo teininä selässä, muttei hidastaneet vaihtonopeutta.

Riittävästi, ei vaikutusta. Kaikista muistan vieläkin mistä ovat tulleet.

"Tässä naamassa arpikin kaunistus olisi. Ja hampaat voi uusiksi laittaa."

- Leevi and The Leavings

Me nähtiin joskus 15 vuotta sitten Lempäälän Ideaparkissa nainen, jota poikani jäi katsomaan.

Nainen hermostui katsomisesta ja huusi pojalleni melkein suoraa huutoa, että oli ollut kolarissa. Sen jälkeen voi näyttää tältä.

Toivottavasti ymmärsi hankkia ruokavalioon paljon C-vitamiinia. Olen kuullut sillä haavojen paranevan paremmin.

Minä olen mies (ei raskausarpia) ja takana on 26 täysanestesiaa erilaisista syistä: syöpää, onnettomuuksia ym. Puudutuksessa tehtyjä leikkelyjä en ole edes yrittänyt laskea. Joo-o, ei nyt ihan kahta metriä ole arpea, mutta ei paljoa puutu. Paloarpia ei ole, kuin ihan pieniä.

Arvet vaalenevat vajaassa kymmenessä vuodessa, mutta ekat vuodet ne keräävät aika paljon huomiota, etenkin kun minulla on vahva keloiditaipumus. Kaikkia arpiani ei saa vaatteilla peitettyä.

Vanha kansa sanoo, että arvet komistavat miestä, mutta eiköhän sille komeudellekin ole yläraja.

Polvissa ja kasvoissa sekä raskausarpia. En ole antanut häiritä.

Onhan näitä, mutta saan huomionosoituksia edelleen. Arvet vaalenee aikaa myöten riittävän näkymättömiksi. Toimii muuten kaikkiin ruumiinosiin. Ne on jonkun vuoden punaisia.

Mulla on jalat täynnä vanhoja viiltelyarpia. Raskausarpia pepussa, reisissä ja rinnoissa. Kasvoissakin jokunen.

Nuo viiltelyarvet on eniten hävettänyt ja rajoittaneet elämää. Oon nyt 35 ja vasta pari kolme vuotta olen uskaltanut kulkea kesäisin shortseissa ja hameessa, aiemmin peitin ne pitkillä housuilla ja sukkiksilla kesähelteelläkin joka oli hiton tukalaa. Joskus huomaan, kun joku niitä tuijottaa mutta antaa tuijottaa, kaikilla on omat arpensa.

Raskausarpianikin usein katson inhoten, mutta ei niistä ole ikinä kukaan mulle maininnut yhtään mitään.

Eniten tuntuu olevan se suurin haitta oman pään sisällä, tai sit vaan oon todella onnekas.

On mulla leikkausarpia, vesirokko- ja vyöruusuarpia, aknearpia, kissan raapimisesta tulleita arpia, kai joitakin muitakin. Leikkausarvet vaikuttaa sen verran, etten käy esim. uimassa, kun arpia tuijotetaan ja niitä ihmetellään ääneen.

Mulla on jokunen erilaisista onnettomuuksista aiheutunut arpi. Ne oli joskus tosi rumia. Nyt ne ei enää kiinnitä huomiota. Kyllä ne näkee, jos katsoo.

Mun jalat on täynnä isoja ja rumia arpia, mutta miehiä ei kiinnosta mun jalkojen iho, vaan luusto ja lihasten muoto. Olen saanut kehuja upeista sääristäni.

Aknearpia kasvoissa. Ne saavat ihoni näyttämään epätasaiselta, mikä häiritsee. Kuoppa-arpia on lisäksi vaikea peittää meikillä. Sitten toisaalta olen kuitenkin jossain määrin tottunut näihin. Ihon arkuus, ihottumaisuus ja ajoittainen punaisuus häiritsee enemmän kuin arvet.

Joskus harvoin (onneksi hyvin harvoin!) joku kysyy arvista jotain ("mikä sullon tossa?") ja silloin menee päivä pilalle. Eivät ne kysyjät pahaa tarkoita, mutta hiton kiusaantunut olo tulee itselle.

Ei ole kuin otsassa ja takaraivossa yhteensä kaksi kun kompuroin lapsena

Vierailija kirjoitti:

Minä olen mies (ei raskausarpia) ja takana on 26 täysanestesiaa erilaisista syistä: syöpää, onnettomuuksia ym. Puudutuksessa tehtyjä leikkelyjä en ole edes yrittänyt laskea. Joo-o, ei nyt ihan kahta metriä ole arpea, mutta ei paljoa puutu. Paloarpia ei ole, kuin ihan pieniä.

Arvet vaalenevat vajaassa kymmenessä vuodessa, mutta ekat vuodet ne keräävät aika paljon huomiota, etenkin kun minulla on vahva keloiditaipumus. Kaikkia arpiani ei saa vaatteilla peitettyä.

Vanha kansa sanoo, että arvet komistavat miestä, mutta eiköhän sille komeudellekin ole yläraja.

Mulla on yksi paloarpikin, mutta se on vain noin 5cm suuntaansa ja melkein hävinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jalat täynnä vanhoja viiltelyarpia. Raskausarpia pepussa, reisissä ja rinnoissa. Kasvoissakin jokunen.

Nuo viiltelyarvet on eniten hävettänyt ja rajoittaneet elämää. Oon nyt 35 ja vasta pari kolme vuotta olen uskaltanut kulkea kesäisin shortseissa ja hameessa, aiemmin peitin ne pitkillä housuilla ja sukkiksilla kesähelteelläkin joka oli hiton tukalaa. Joskus huomaan, kun joku niitä tuijottaa mutta antaa tuijottaa, kaikilla on omat arpensa.

Raskausarpianikin usein katson inhoten, mutta ei niistä ole ikinä kukaan mulle maininnut yhtään mitään.

Eniten tuntuu olevan se suurin haitta oman pään sisällä, tai sit vaan oon todella onnekas.

Älä tee enää viiltelyarpia. Loput vaalenee aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Aknearpia kasvoissa. Ne saavat ihoni näyttämään epätasaiselta, mikä häiritsee. Kuoppa-arpia on lisäksi vaikea peittää meikillä. Sitten toisaalta olen kuitenkin jossain määrin tottunut näihin. Ihon arkuus, ihottumaisuus ja ajoittainen punaisuus häiritsee enemmän kuin arvet.

Joskus harvoin (onneksi hyvin harvoin!) joku kysyy arvista jotain ("mikä sullon tossa?") ja silloin menee päivä pilalle. Eivät ne kysyjät pahaa tarkoita, mutta hiton kiusaantunut olo tulee itselle.

Plascolla peittää aika hyvin. Pahat arvet ihoteipillä.

Ihan hirveästi raskausarpia vatsassa, rinnat ihan täynnä, takapuoli, etureisien yläosa, sisäreidet, jopa pohkeissa on arpia. Saavat ihon näyttämään ryppyiseltä ja pari numeroa liian suurelta. En halua näyttää niitä kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Me nähtiin joskus 15 vuotta sitten Lempäälän Ideaparkissa nainen, jota poikani jäi katsomaan.

Nainen hermostui katsomisesta ja huusi pojalleni melkein suoraa huutoa, että oli ollut kolarissa. Sen jälkeen voi näyttää tältä.

Toivottavasti ymmärsi hankkia ruokavalioon paljon C-vitamiinia. Olen kuullut sillä haavojen paranevan paremmin.

Toivottavasti sinä olet ymmärtänyt keskustella poikasi kanssa miksi ihmisillä voi olla arpia ja miten niihin pitää suhtautua.