Lue keskustelun säännöt.
Kuunteletko äänikirjoja?
27.07.2022 |
Vai luetko mieluummin perinteisiä paperikirjoja? E-kirjat? Itse luen kirjaa iltaisin sängyssä, äänikirjoja (bookbeat) kuuntelen sitten esim kävellessä, bussissa, siivotessa tai vaan sohvalla makoillessa, keskimäärin 10 tuntia viikossa, e-kirjoista en tykkää enkä käytä kun muutenkin tulee ihan tarpeeksi tuijotettua kännykkää/tablettia. Yleensä en jaksa sitä normaalia kuuntelunopetta vaan nopeutan 1,2 kertaiseksi, tänä vuonna kuunneltu 26 kirjaa eipä tuki millään luettua tuollaista määrää, olen tavallaan löytänyt kirjojen maailman uudelleen ja jonossa onkin jo odottamassa 61 kirjaa 😄
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kuunnellut sen jälkeen kun lopetin satukasettien käytön 1990-luvulla. Äänikirjat eivät kehitä aivoja samalla tavalla kuin itse lukeminen.
Onpa suppea maailmankuva. Varmasti vuoden aikana kuunnellut 200 kirjaa kehittävät ihmistä enemmän kuin luetut kaksi.
Lukutaitoa eivät näköjään ainakaan kehitä. En vertaillut sitä, kuinka paljon mikäkin aivoja kehittää. Kerroin, että äänikirjat eivät kehitä samalla tavalla kuin itse lukeminen. Kirjasta lukeminen vaatii aivoilta enemmän kuin kirjan kuunteleminen. Lukiessa ei voi samalla häärätä muuta, mutta lähes aina kuuntelijat hääräävät samalla muuta ja näin menee puolet ohi, mitä sanotaan.
Kun mua ei kiinnosta pätkääkään aivojeni kehittyminen vaan mielenkiintoinen tarina.
No se on sinun valintasi. Toisille meistä aivojen kehittäminenkin on hyvin olennainen asia. Auttaa monessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kuunnellut sen jälkeen kun lopetin satukasettien käytön 1990-luvulla. Äänikirjat eivät kehitä aivoja samalla tavalla kuin itse lukeminen.
Onpa suppea maailmankuva. Varmasti vuoden aikana kuunnellut 200 kirjaa kehittävät ihmistä enemmän kuin luetut kaksi.
Lukutaitoa eivät näköjään ainakaan kehitä. En vertaillut sitä, kuinka paljon mikäkin aivoja kehittää. Kerroin, että äänikirjat eivät kehitä samalla tavalla kuin itse lukeminen. Kirjasta lukeminen vaatii aivoilta enemmän kuin kirjan kuunteleminen. Lukiessa ei voi samalla häärätä muuta, mutta lähes aina kuuntelijat hääräävät samalla muuta ja näin menee puolet ohi, mitä sanotaan.
Kun mua ei kiinnosta pätkääkään aivojeni kehittyminen vaan mielenkiintoinen tarina.
No se on sinun valintasi. Toisille meistä aivojen kehittäminenkin on hyvin olennainen asia. Auttaa monessa.
No sinun toisen ihmisen asemaan asettumista ei ainakaan ole auttanut pisaraakaan.
Martti Pennanen olis varmaan ollut hyvä lukija. Harmi vainen että kuolettui jo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkin verran. Lisäksi kuuntelen synteettisenä puheena e-kirjoja.
Mitä on synteettinen puhe? Kyllä ne ovat ihan ihmisiä olleet,ainakin ne , mitä kirjastojen Helmet-palvelussa kuuntelen.
Puhesyntetisaattorin tuottamaa puhetta. esim. juuri nyt, kun kirjoitan tätä, kuulen tekstin samalla synteettisenä puheena. E-kirjoja kuuntelen samalla periaatteella.
Olen kuunnellut tänä vuonna 30-40 äänikirjaa. Tätä aiemmin käytin äänikirjoja vain unilääkkeenä - mikä tahansa äänikirja vaivuttaa minut uneen muutamassa minuutissa minä vuorokaudenaikana tahansa.
Alkuvuodesta keksin kuunnella äänikirjoja neulomisen kyytipoikana. Neuleen pitää kyllä olla tosi monimutkainen, jotta en ala ajatella jotain kolmatta asiaa siinä samalla. Kuuntelemalla ja neulomalla yritän pitää poissa ajatukset, jotka ovat aina pahoja.
Äänikirjoissa on se(kin) huono puoli, että joutuu sitoutumaan samaan lukijaan tuntikausiksi. Viimeksi kuuntelemastani trilogiasta muistan joitakin tilanteita, pari henkilöhahmoa ja yhden kummallisen ääntämistavan: "argue" ääntyi samalla tavalla kuin "are you" yhtä vaille joka kerta. Keskeytin kuuntelemisen (ja neulomisen) kerta toisensa jälkeen ja etsin netistä lukijan taustoja ja yritin löytää syytä kummalliselle ääntämiselle. Trilogian kolmannessa osassa kinasteltiin aika paljon, ja mukaan tuli "aajument". Vieläkin kiusaa, koska en saanut mysteeriä ratkaistuksi.
Varsinainen rakkauteni on ison seinän kokoinen kirjahyllyni, joka on täynnä kirjoja. Yöpöydilläni on koko ajan 5-15 kirjaa kesken. Koskaan ei nimittäin tiedä, mitä minäkin iltana tekee mieli lukea, kun hyppää peiton alle parin tunnin lukutuokiota varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kirjallisuudentutkijana näen lähes pelkästään negatiivisessa valossa äänikirjat.
Kirjallisuuden ja kirjastojen tulevaisuuden kannalta näen ilmiön vain huolestuttavana.
Mistä ihmiset löytävät vaikka John Kennedy Toolen, Harri Sirolan tai Maarit Verrosen jostain ihme Bookbeatista, jota kuunneellaan 1,5 kertaisella nopeudella huomion kiinnyttyessä täysin muihin asioihin.
Silmät/Korvat - aivan eri juttu aivoissa.
Mainitsen tarkoituksella tälläiset pikkunimet, jotka yleensä löytyvät kirjastosta. Maarit Verronen tietysti tekee omaa, kunnianhimoista Suomikummaansa. Ei ollut tarkoitus vähätellä, tuli vain nimi mieleen, koska hiljattain luin taas novellikokoelmansa.
Itse luen nyt nyt unkarilaista Laszlo Krasznahorkaita, jonka ansiokkaasti on kääntänyt MinnaMari Pitkänen.
Tässä teoksessa on jatkuvasti sivun virkkeitä. Pilkkua, lainausmerkkejä ja puolipistettä käytetään ihan jo rakenteellisesti ja sisällöllisesti tarkoituksella hyvin säännöllisesti.
Mitenköhän tämäkin maailma taipuisi äänikirjaksi?
Tai Joyce?
Tietty, jos haluaa hurahtaa puhelinmaailman kiiltoon ja kuunnella jullkkisten autofiktiota 1,5 nopeudella, tai jotain amerikkalaisia bestsellereitä, niin ookoo. MIelestäni silloin kääntää selkänsä kirjallisuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Näin kirjallisuudentutkijana näen lähes pelkästään negatiivisessa valossa äänikirjat.
Kirjallisuuden ja kirjastojen tulevaisuuden kannalta näen ilmiön vain huolestuttavana.
Mistä ihmiset löytävät vaikka John Kennedy Toolen, Harri Sirolan tai Maarit Verrosen jostain ihme Bookbeatista, jota kuunneellaan 1,5 kertaisella nopeudella huomion kiinnyttyessä täysin muihin asioihin.
Silmät/Korvat - aivan eri juttu aivoissa.
Mainitsen tarkoituksella tälläiset pikkunimet, jotka yleensä löytyvät kirjastosta. Maarit Verronen tietysti tekee omaa, kunnianhimoista Suomikummaansa. Ei ollut tarkoitus vähätellä, tuli vain nimi mieleen, koska hiljattain luin taas novellikokoelmansa.
Itse luen nyt nyt unkarilaista Laszlo Krasznahorkaita, jonka ansiokkaasti on kääntänyt MinnaMari Pitkänen.
Tässä teoksessa on jatkuvasti sivun virkkeitä. Pilkkua, lainausmerkkejä ja puolipistettä käytetään ihan jo rakenteellisesti ja sisällöllisesti tarkoituksella hyvin säännöllisesti.
Mitenköhän tämäkin maailma taipuisi äänikirjaksi?
Tai Joyce?
Tietty, jos haluaa hurahtaa puhelinmaailman kiiltoon ja kuunnella jullkkisten autofiktiota 1,5 nopeudella, tai jotain amerikkalaisia bestsellereitä, niin ookoo. MIelestäni silloin kääntää selkänsä kirjallisuudelle.
Muuten olen pitkälti samaa mieltä, mutta kirjallisuudentutkijaksi en sinua usko.
Kun mua ei kiinnosta pätkääkään aivojeni kehittyminen vaan mielenkiintoinen tarina.