Lue keskustelun säännöt.
Mies ryypännyt salaa. Mitä tekisit?
Epätoivoinen
27.07.2022 |
Mies lintsannut töistä viikkoja ryypätäkseen kaverin luona ja salannut asian. Nyt kun sain tietää niin olo on musertunut. Miten saan ymmärryksen ja rakkauden enää riittämään?
Ennen kun alettiin seurustelemaan sanoin etten halua miestä joka juo joka toinen päivä ja aina liikaa. Sen jälkeen juominen väheni olemattomiin ja monesti hän vakuutteli että ei muuttunut minun takia vaan siksi, että itse halusi ja oli siihen valmis. Epäilin koko ajan, että tuo oli valhetta ja todellisuudessa mies haluaa jatkaa ryyppäämistä ja sekoilua. Jos hän vain on tuollainen eikä koskaan halua rauhoittua? Nuo kaverit ei ole myöskään parasta laatua, kun monella mennyt kämppä alta tai velkoja kertynyt ulosottoon asti ja juovat kaikki päivittäin. En haluaisi olla juopon kanssa. Meneekö 3 vuotta yhdessä hukkaan...
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta luovuutta vaatii mieheltä jos onnistuu lintsaamaan töistä kolme viikkoa ryypätäkseen. Hänen on pakko olla suuri taiteilija ja aikamme Picasso. Anna hänen jatkaa luovuuttaan ja antaa siitä palanen meille muillekin krapulapaskan muodossa jätevedenpuhdistamon muuttaessa myrkkypökäle takaisin juomakelpoiseksi vedeksi. Täh
Etätyö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia? Jos ei, niin mies vaihtoon heti. Jos kyllä, kaikki keinot käyttöön, että mies palaa kotiin, töihin ja lopettaa juomisen.
Jos lapsia, niin silloin erityisesti ero. Aikuisen oma päätös haluaako elää alkkarin kanssa, mutta lapsia siihen elämään ei saa sotkea.
Jotkut naiset eivät jätä juoppoa miestä, koska tuollaisessa suhteessahan on hyvä uhriutua ja heittää marttyyrin viitta niskaan. Lisäksi taustalla vaikuttaa läheisriippuvuus ja pakkomielle hyysätä juoppoa.
Surullista on, jos suhteessa on lapsia.
Tunnistan osittain itseni tuosta miehestä.
Tämä ei ole ohje tai neuvo kenellekään, vaan oma tarinani:
Saatoin lähteä kavereiden kanssa juomaan useaksi päiväksi.
Jotenkin ihmeellisesti olen töissä aina pärjännyt ja jopa menestynyt, koulujakin kävin korkeakoulututkintoon asti vaikka soppa maistui.
Työpaikkakin vaihtui koulutusta vastaavaan esimiesaseman hommaan. Laskut olen aina maksanut ajallaan eikä velkoja ollut. Humalassa en koskaan ollut ilkeä tai väkivaltainen. Joskus tuli saatua turpaan tai hukattua tavarat, sen kummempaa vahinkoa ei sattunut
Lukemattomia kertoja halusin lopettaa.
Hain vapaaehtoisesti antabustakin, havaitakseni ettei se kohdallani estänyt juomista.
Aina oli joku syy tarttua pulloon.
Milloin otettiin iloon ja milloin suruun.
Aina löytyi joku tekosyy.
Tätä menoa jatkui karkeasti ottaen ikävuodet 20-35.
Sitten rupesin miettimään elämääni taaksepäin.
Tajusin, että minulla on taipumus riippuvuuteen.
Teininä kohde oli peliautomaatit. Sitten seksiriippuvuus. Sitten alkoholi.
Jollain tavalla hassua, että huumeitakin kokeilin, mutta eivät olleet mun juttu. Jäi pariin kokeilukertaan.
Jossain vaiheessa tajusin, että juomisesta oli kadonnut kaikki hauskuus ja jännitys. Juominen oli pakkopullaa.
Päätin kokeilla tipatonta.
Ensimmäinen kuukausi oli vaikein, sitten helpotti.
Sata päivää tuli täyteen, sitten palkitsin itseni 2 päivän ryyppyreissulla. Se reissu meni enimmäkseen nukkuessa kun tuli niin vähästä sammumispisteeseen. Aiemmin pystyin vetämään korin kaljaa, nyt tuli nukkumatti sixpacin kohdalla.
Vaimo ilmoitti olevansa raskaana.
Sen jälkeen olin aikalailla vuoden juomatta.
Meni toinen ja kolmas vuosi 99,5% juomatta.
Vaimo ilmoitti olevansa raskaana.
Taas meni pari vuotta, sisältäen muutaman ryyppyillan.
Mielestäni viimeiset viisi vuotta olen selvinnyt pikkujoulujen ja juhannuksen (1pv) juomisilla, plus muutamat saunakaljat.
Joka päivä juominen on kuitenkin mielessä.
Se on jatkuvaa taistelua siitä, että keksin enemmän syitä olla selvinpäin kuin ryypätä.
Lopettamisesta olen sitä mieltä, että se ei tule onnistumaan, ennenkuin juomari itse haluaa.
Ei auta valitus, nalkutus, uhkailu.
Ne saavat vain piilojuopottelemaan. Esim tämmöinen keissi että sanotaan olevansa työmatkalla vaikka ollaankin otettu vapaata töistä ja ollaan juomassa.
Olen itsekin syyllistynyt aikoinaan vastaavaan.
Olisin ymmärtänyt täysin, jos vaimoni olisi minut jättänyt.
Jos niin olisi käynyt, olisin varmasti juonut itseni hengiltä. Se olisi ollut minulle täysin oikein.
Hän päätti kuitenkin pysyä rinnallani, siitä olen hänelle pohjattoman kiitollinen.
Mielestäni elämämme on nyt raiteillaan, on terveyttä, perhe, talous kunnossa jne.
Silti joka päivä tekee mieli juoda.
Yritän vain löytää niitä syitä olla selvinpäin.
Mitä enemmän niitä löytää, sitä helpommaksi päivät muuttuvat.
M40
Onko teillä lapsia? Jos ei, niin mies vaihtoon heti. Jos kyllä, kaikki keinot käyttöön, että mies palaa kotiin, töihin ja lopettaa juomisen.