Nyt tulee pitkää valitusta, oon kyllä ihan poikki....
Liitto on kyllä ihan lopussa, kun olen ihan puhki meidän elämäntilanteen takia. Mulla on pieni vauva ja mies on asunut opiskeluidensa ja töidensä takia siitä saakka kun tulin raskaaksi toisella paikkakunnalla. Viikonloput ja lomaviikot (tän vuoden puolella yhteensä peräti pari kuukautta) on kotona. Saman aikaan kun tulin raskaaksi, jäi kuolleelta vanhemmaltani asioita hoidettavaksi niin paljon, että niissä olisi täyspäiväinen työ.
Mä olen niin katkera miehelleni, että hän on viimeisen vuoden ollut pois kotoa, enkä pysty yksin hoitamaan oikeastaan mitään, lapsen kanssa on hemmetin vaikea saada mitään asioita hoidettua kun päivä rytmittyy niin kovasti syöntien ja nukkumisten mukaan. Mies raivostuu siitä, että minä syytän häntä tekemättömistä töistäni. Ja toki syytänkin, sillä pystyisin paremmin hoitaan asioita, jos joku hoitaisi lastamme.
Taloudellisesti on tiukkaa ja koko ajan maksaa vaan enemmän kun en saa hoidettua asioita. Kaikki on niin vaikeaa, en saa edes autoa huoltoon yksin lapsen kanssa....:-( Tänään oli oikein mammuuttiriita, kun mieheni kertoi (ilkkui), että eräs tilaamani työ oli tehty huonosti ja pitäisi ryhtyä korjaamaan sotkuja työmiehen jäljiltä. Mies lähti siitä sitten yksin virkistäytymiskävelylle ja minä jäin hoitamaan lasta kotiin. Kukahan sitten lähtee siivoamaan sitten ne jätetyt sotkut???
Pariterapiaan olen yrittänyt saada miestäni, mutta ei suostu.
Näättekö muut tilanteemme jotenkin objektiivisemmin?
Kommentit (16)
kyllä tietää miltä minusta tuntuu. Toteaa vaan, että älä sitten hoida sulle jääneitä asioita, jos kerta pää ei kestä ja häntä on turha syyttää omista tekemättömistä töistä.
Mulla on paha olla, mutta oon ihan varma, että ei muidenkaan alta vuoden ikäisten, käytännössä yh-äitien, ole helppo hoitaa yhtään mitään lapsenhoidon lisäksi. Kun mies tulee viikonlopuksi kotiin, sanoo vielä usein, että miksi et ole käynyt kaupassa tai pessyt lattioita. Ja yleensä vielä olen nämä tehnyt.
ap jatkaa valivalivalitustaan....
jotain saa tehtyä yhden lapsen kanssa. Riippuu paljon omasta asenteesta.
T. neljän lapsen äiti
Lisäksi matkakuluihin uppoaa rahaa. Yleensä normaalit perheet sentään asuvat saman katon alla...
Jos asuisitte miehen kanssa samassa osoitteessa, joutuisi mies väkisinkin osallistumaan lapsen hoitoon, jolloin sinäkin saisit vähän omaa aikaa edes joskus.
Mutta olen samaa mieltä kuin 4 lapsen äitikin, että kyllä jotain pystyy tekemäänkin, vaikka talossa onkin lapsi... ei se lapsi sinua sentään sido täyspäiväisesti.
miksi pitäisi hakea syyllistä? Jospa ehdotat miehelle, että tämä lähtee vauvelin kanssa ulos ja sinä saat siivota rauhassa? Meillä mies tamppaa lasten kanssa matot ja minä pesen silloin lattiat. Eli koittakaa organisoida ne jutut paremmin. Etkö voi muuttaa samalle paikkakunnalle, vai loppuuko miehesi koulu pian?
että parisuhdettakin täytyy hoitaa, eli kahdenkeskeistä aikaa vain ja toisen hellittelyä.
mun harteille jäi oman kodin lisäksi yritys ja about monta huonokuntoista kiinteistöä, osassa vuokralaiset, hoidettavaksi. Joten edes lapsenhoitoon haluaisin mieheltä apua.
ap
huollot, laskujen maksut, siivoukset, lasten ongelmat koulussa, ym. Joskus olen niin väsynyt, että itken itseni uneen iltaisin. Pitäisi jaksaa harrastaa, ottaa omaa aikaa ja etsiä kontakteja, mutta on niin paljon asioita hoidettavana. Miehellä ei ole mitään otetta lasten ja minun joka päiväiseen arkielämään.
Kiitti vaan kaikille, alkoi tulemaan vähän parempi olo. Eihän se miehen syy ole, että mulle jäi nämä kaikki vastenmieliset asiat, (joita en todellakaan ole itselleni halunnut tai valinnut) hoidettavaksi. Ehkäpä soitan sille miehelle sinne kävelylle ja pyydän anteeksi.
ap
ja asunnot kahdella paikkakunnalla ja silti rahapula??
Eikö nyt kannattaisi vähän järkeistää sitä asuntojen määrää, panna lapsi osapäivähoitoon ja asiat kuntoon?
Välittäjälle. Nyt jos koskaan. Jos pitää korjata niin sitten korjauttaa ennen myyntiä.
Ja jos lapsi on jo vuoden, voi hyvin olla puolipäivähoidossa ja jos on vauva, ottaa hoitajan kotiin pariksi tunniksi per päivä.
t. kahden pienen lapsen äiti, jolla mies asuu toisessa maassa
tuli hoidettavien asioiden myötä. Ei vaan tunnu menevän helposti kaupaksi, on tainut markkinatilanne huonontua.... Oma talous oli ihan balanssissa aiemmin, mutta nyt joudun rahoittamaan näitä perintöjuttuja.
ap
kuolinpesää vastaan, jos ei myyminen onnistu. Ei ole mitään järkeä luisuttaa talouttaan ja terveyttään sekaisin tuolla lailla.
12
Olisi edes minulla sisaruksia jakamassa tätä huolta, mutta kun ei ole. Mies tuli tuossa sieltä kävelyltä ja ollaan juteltu ihan asiallisesti taas. Kyllä hän yrittää sen auttaa minkä jaksaa, mutta mun tarve olis varmaan pohjaton :-)
ap
Voisitteko koko perhe muuttaa sinne toiselle paikkakunnalle, missä mies viettää viikkonsa?
Voisitko saada apua kuolleen vanhempasi asioiden hoitamiseen? Tai kotiasioihin?
Pariterapia toimii meillä, mutta se vaatii sen, että molemmat ovat valmiita sitoutumaan siihen. Kokeile jutella vielä miehesi kanssa avoimesti siitä, miltä sinusta tuntuu ja miten sinä koet teidän elämäntilanteenne.