Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset, jotka lupailevat ja suunnittelevat kaikkea, mutta lopulta peruvat
27.07.2022 |
Esimerkiksi soittavat itse ja pyytävät seuraavana päivänä kanssaan kahville ja ostoksille. Kun päivä koittaa, ei kuulukaan mitään ja kun itse kysyt, niin vastaus on joku "hei joo sori, en ehdikään tänään". Niin raivostuttavaa! Ja moni tekee tätä ihan säännöllisesti eikä edes ilmoita perumista. Mikä tällaisia vaivaa!? Töykeää.
Kommentit (9)
Onneksi tiedät jo ennalta nämä tyypit, ettet odota heiltä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis säännöllisesti tekee tuollaista? Ja sinä olet vielä tekemisissä ensimmäisen kerran jälkeen? Ja sinulla on enemmänkin kuin yksi tuollaisia "kavereita"?
En edes vastaa tähän.
Missä itsetuntosi?
Sovi itse hänen kanssaan jotain tosi kivaa ja jätä menemättä. Sanot vaan Ups, unohdin, en kerkeekään nyt mutta eihän se mitään, käyhän sinullekin joskus näin. . .
Eiköhän sitten selviä, onko ystävä vai?
On itsellekkin käynyt noin ja luottohan siinä menee heti kerrasta. En vain enää usko sellaisen ihmisen kanssa sopimisiin, tuntuu että sopii tapaamisia aika kevyesti, eikä itsekkään enää muista kenelle on mitäkin luvannut.
Tuommoista ap:n mainitsemaa hällä-väliä käytöstä on valitettavasti. Luvataan sitä sun tätä ja sitten ei muisteta tai välitetä asiasta kuitenkaan. Minua ärsyttää, jos sama ihminen toistuvasti käyttää perusteluna unohtamista. Todelliset muistisairaudet on eri asia, mutta kun ei siitä kyse. Samoin keljuttaa henkilöt, joita nimitän "aikavarkaiksi" . Sovitusta kloajasta ei välitetä. Tästä taisi ollakin oma ketju, mutta en tarkemmin tullut lukeneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInulle riittää epäluottamuksen synnyttämiseen jo se, ettei soita silloin kun on luvannut.
Joskus kun joku tekee itse ehdotuksen ja ajaa minut nurkkaan niin että on puolipakko sano juu sovitaan että joskus...
Ainoa tapa päästä joistain tilanteista pois. Inhoan itsekkin vekslaajia, mutta...
Eli olen tehnyt ohreita, mutta en täsmäsoituista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdet miehen sukulaiset. Ilmoittavat poikkeavansa ohikulkumatkalla. Jos soittavat mulle, olen tiukkana ja vaadin jonkun kellonajan milloin ovat tulossa, koska muuten se on mitä vain aamun ja illan väliltä. Siihen sovittuunkin aikaan voi lisätä pari tuntia, koska ovat aina myöhässä - jos tulevat ollenkaan.
Mies taas on lepsu ja hyväksyy epämääräiset "aamupäivällä", "iltapäivällä", "alkuillasta" ajat, jotka voi olla mitä vain. Ja tosiaan lopulta voi käydä niin, että eivät tule ollenkaan. Soitellaan perään, kun aamupäivä on jo vaihtunut iltapäiväksi, koskaan eivät itse ota ensin yhteyttä, jos ovat myöhässä tai suunnitelmat muuttuneet. "Ai joo, siis ei me nyt sittenkään päästä tulemaan." Ai kun kiva!
Itse olen lakannut muuttamasta omia suunnitelmiani sen takia, että tämä sakki ilmoittaa tulevansa kylään. Jos mulla on menoa, niin menen, jos olen jotain tekemässä, en rukkasia käsistä pudota. En enää leivo tarjottavia, enkä järjestele kotia. Aina joku keksipaketti kaapista löytyy.
On kyllä vaikea ymmärtää, mistä joillakin tällainen itsekkyys ja epäkunnioitus muiden elämää kohtaa kumpuaa. Ollaan vain mememe (tai minäminäminä), ei ajatuksen murustakaan siitä minkälaista vaivaa ja harmia toisille aiheutetaan.
Up