Oletteko väleissä serkkujenne kanssa?

Hyvin harvoin tapaamme ja juttelemme. 

En ole ollut enää vuosiin missään yhteydessä.

Ei oikein toiminut. Se ei johtunut minusta, heillä omat elämät ja arvomaailmat, kuvitelmat miten asiat menivät.

En edes tiedä mikä on serkku, mulla ei kuulemma oo yhtään semmosta

Mulla on 30 serkkua ja kolmen kanssa olen säännöllisesti tekemisissä.

Olen varmaan tavannut jokaisen serkkuni joskus. Äidin puolen serkkuja olen viimeksi tavannut vajaa 20 vuotta sitten, isoäitimme hautajaisissa. Eikä sielläkään ollut kaikki paikalla. Isän puolen serkkuja olen nähnyt enemmän viime aikoina, mutta ei minulla minkäänlaisia välejä heidän kanssaan ole. Puolituttuja ovat, joita tervehditään, kun tavataan. saatetaan kysyä nimiä puolin ja toisin, jos kehdataan, ja jotain kevyttä jutustelua, jos pitää juhlissa istua vierekkäin.

Tero kirjoitti:

En edes tiedä mikä on serkku, mulla ei kuulemma oo yhtään semmosta

Sisarusten lapset ovat serkkuja keskenään. Eli jos sinun isälläsi tai äidilläsi on sisko tai veli, ja hänellä lapsi, se lapsi on sinun serkku.

Minulla 28 serkkua, en tiedä edes heidän kaikkien nimiä.

Lapsuuden jälkeen ei olla nähty kuin isovanhempien hautajaisissa.

aina puhutaan serkkutapaamisesta mutta puheeksi on jäänyt. Nyt ei enää ole tietoa kenenkään asuinpaikastakaan.

Olen hyvissä väleissä . Osaa tapaan melko harvoin, osaa ihan säännöllisesti. Mutta vaikka tapaisin harvoin, ei ole ikinä heidän kanssaan vaivaannuttavaa jutella. 

Eipä juuri tule serkkuja tapailtua. Tai oikeastaan ei lainkaan niin, että tapaisin vain serkkujani, vaan aina on kysymys tilanteista, joissa on mukana myös jommankumman vanhempia.

Ei olla mitenkään riidoissakaan, mutta ei vain tule tapailtua, vaikka muutama asuu tässä samassa kaupungissakin (josta emme ole alun perin kotoisin).

Minulla on 20 serkkua. Niistä yksi asuu samassa kaupungissa, häntä näen ohimennen esim. Prismassa tai muussa kaupassa joskus. Viimeksi noin kolme vuotta sitten. Hänen lisäksi pari muuta serkkua on fi-kavereina, joten jotain heidän elämistään tiedän. Mutta ketään sellaista ei ole, kenen kanssa pitäisin säännöllistä yhteyttä. Ei ole tarvettakaan, vaikka osa heistä on ihan ok väkeä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 20 serkkua. Niistä yksi asuu samassa kaupungissa, häntä näen ohimennen esim. Prismassa tai muussa kaupassa joskus. Viimeksi noin kolme vuotta sitten. Hänen lisäksi pari muuta serkkua on fi-kavereina, joten jotain heidän elämistään tiedän. Mutta ketään sellaista ei ole, kenen kanssa pitäisin säännöllistä yhteyttä. Ei ole tarvettakaan, vaikka osa heistä on ihan ok väkeä.

Siis fb-kavereina ^

Mulla on 13 serkkua. Kahden kanssa viestittelen muutaman kerran vuodessa, lapsena kyläilin heidän perheessään lomilla. Loppujen kanssa en ole tekemisissä, emme vain tunne toisiamme.

Oon väleissä en missään riidoissa. Joitakin välillä tapaankin mutta joitakin vähemmän kun perhekiireet.

Ne on mua 10v vanhempia ja meidän kaikkien vanhemmat on kuolleet, joten tuskin tapaamme ennenkuin serkut alkaa laota. Ei meillä koskaan ole ollut mitään yhteistä, ikäerosta johtuen, mutta olemme puheväleissä emmekä riitele. En mä kyllä mun veljeäkään tapaa kuin 0-2 kertaa vuodessa, välimatkaa sen verran.

Veljentyttöä näen sukulaisista enempi, asuu äitinsä kanssa tässä lähellä ja oma lapsi on samaa ikäluokkaa.

Olin serkkujeni kanssa tekemisissä enimmäkseen alle kymmenvuotiaana, silloinkin vain parin samanikäisen kanssa. En tunnistaisi kaikkia enkä tietäisi heidän nimiään, ne jotka tunnistaisin niin saattaisin vaihtaa pari sanaa jos satuttaisiin samaan paikkaan yhtäaikaa.

Minulla on kahdeksan serkkua. Yhden kanssa joskus sattumalta nähdään ja muutama sana vaihdetaan, asutaan samalla paikkakunnalla. Muita en ole nähnyt vuosiin tai jopa 20 vuoteen eikä ole mitään tietoa heidän elämistään. Osaa en ole nähnyt mummon hautajaisten jälkeen. Kaikki serkut ovat minua paljon vanhempia, joten senkin takia ollaan aina oltu etäisiä.

Itse olen lopettanut kuulumisien kyselyn sun muun, kun eipä näytä serkkujakaan kiinnostavan. Emme ole ikinä suurimman osan kanssa olleet kovin läheisiä, vaikka eripuraa tai mitäön ei ole ikinä ollut. Eräälle serkulle, joka oli ainoa serkuista sellainen, jonka kanssa puhuttiin useammin, niin annoin puhelinnumeron ajatellen, voisi hänkin joskus soittaa ja muutenkin ehkä oltaisiin tekemissä kuin somen kautta. Loppupeleissä poistin kaikki serkut instagramin seuraajista ja seuratuista, enkä ole tästä yhdestäkään serkusta kuullut yli vuoteen yhtään mitään.

Kummitädin kanssa olen edelleen vähän vanhempanakin ollut tekemisissä, ja isovanhempien kanssa pari kertaa vuodessa ja tietysti jokapäivä vanhemman kanssa, mutta muiden sukulaisien kanssa käytännössä en ole vuosiin tekemisissä ollut.

Miksi pitäisin yllä sellaisia suhteita, jotka ovat yksipuolisia ja jos toinen osapuoli ei ole kiinnostunut kuitenkaan?

Itseasiassa vaikka joku serkku nyt soittaisikin, ja ottaisi yhteyttä niin en keksi mitään aihetta mistä jutella. Välit ovat kaikkiin serkkuihin niin viileät, että mitä niiden kanssa sitten juttelisi?

En tunne yhtäkään. Ei olla missään tekemisissä ja hyvä niin.