Lue keskustelun säännöt.
Haittaisiko, jos elämäsi loppuisi?
26.07.2022 |
Itsestäni on alkanut tuntua, että kuoleminen ei haittaisi yhtään.
Elämässä suurin osa ajasta menee muiden toivoiden täyttämiseen. Itselle kivoja asioita on vain ehkä 5% elämästä. En tiedä onko se millään tapaa vaivan arvoista.
Tuntuu, että olen vain resurssi työnantajalle, perheelleni ja sukulaisille.
Kommentit (30)
Ei haittaa vaan lopettelee sitä tietoisesti parhaillaan. Olen laittanut lähes kaikki ihmiset elämässäni vaihtoon perhettä myöten, alkanut syödä erilaista ruokaa, kuluttamaan erilaista viihdettä, muuttanut kotini ja vaatekaappini näyttämään aivan eriltä, teen erilaisia asioita mitä ennen tein, kuuntelen erilaista musiikkia yms yms
Toinen vaihtoehto olisi ollut kuolla, mutta tämä on hauskempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Moni jopa toivoo ja odottaa sitä. Ihan kuten itsekin. Olen kuulemma turha ja niin se varmaan onkin.
Haittaisi koska olen aika tyytyväinen elämääni.
Elämältä ei ole oikein mitään positiivista enää odotettavissa, joten näen kuoleman vain helpotuksena.
Avis on onnellinen eikä rahahuoliakaan ole jos kohta ei äveriäisyyttäkään. Pahat päättäjät houkuttelevat itsariin. Melko pieni sakki on pilannut maamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni taitaa ajatella nykyään niin.
Varmasti ensi talvena vielä useampi, kun elämä kalllistuu hyperinflaatiossa, eikä palkalla edes elä kunnolla.
En ole ollut täysin onnellinen sekä elämäntyöni on toteuttamatta. Niitä kohti mennään. Jos voisi oikeasti nauttia elämästä vielä? kohta tulee 42 vuotta täyteen. Olisi jo aika olla onnellinen. Jos olisin elänyt onnellisen elämän ja elämäntyö tehty, niin sit vois olla eri juttu. Aika rankkaa ollut. Eli haittaisi jos pian kuukahtaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä, millä tavalla se tapahtuu. En erityisesti välitä kivusta ja kärsimyksestä, joten jos elämän päättymiseen liittyy noita, niin haittaa. Jos taas henki erkaantuu ruumiistani siististi ja huomaamatta vaikka nukkuessa, niin eihän sitä edes huomaa. Luultavasti. Näin kerran unta, että "viikatemies" ei ollut mikään kasvoton kaapuhemmo, vaan komea ja fiksusti käyttäytyvä nuori mies, joka lupasi pitää seuraa vastaisuudessakin. Sen tyypin mukaan lähteminen ei tuntunut yhtään huonolta ajatukselta.
Työnantajaa se haittaisi suuresti, mutta en usko että muita erityisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle sama vaikka kuolisin tähän paikkaan.
Oikeasti toivonkin tätä!
Elämä on Jumalan antama lahja. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi että saisit elää kauan" on lupaus.
Toivon eläväni pitkän elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta on kiva, etten ole yksin tällaisen ajatuksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on Jumalan antama lahja. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi että saisit elää kauan" on lupaus.
Toivon eläväni pitkän elämän.
Pidettäisiinkö tämä ketju vapaana mielikuvitusjutuista.
Parhain terveisin:AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haittaisi. Mun lapset on niin ihania, että haluaisin nähdä heidän kasvavan aikuisiksi. Muista asioista ei mitään väliä.
No ei kai se minua haittaisi, olenhan kuollut. Aika montaa muuta kyllä.
Vain puolisoani haittaisi, jos äkkiä heittäisin henkeni. Itse en pidä itselläni lainkaan väliä, koska tajuan, ettei minulla oikeasti ole mitään merkitystä.
Katsokaa vaikka Carl Saganin Pale Blue Dot, niin tajuatte, ettei koko ihmiskunnalla ole mitään merkitystä, saati jollain yksilöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vain puolisoani haittaisi, jos äkkiä heittäisin henkeni. Itse en pidä itselläni lainkaan väliä, koska tajuan, ettei minulla oikeasti ole mitään merkitystä.
Katsokaa vaikka Carl Saganin Pale Blue Dot, niin tajuatte, ettei koko ihmiskunnalla ole mitään merkitystä, saati jollain yksilöllä.
Miksi ihmiset odottavat merkitystä elämälleen jostain itsensä ulkopuolelta (uskonto, filosofia, biologia jne) kun sen merkityksen voit päättää ja luoda itse. Se on aivan yhtä validi, kuin joku kuviteltu kosmoksen antama tarkoitus.
Ei sinänsä haittaisi, mutta haluaisin toisaalta olla tukena läheisilleni niin kauan kuin tarvitaan.
Yksinäinen vanhuus terveysongelmien kanssa ei ole houkutteleva ajatus. Näitä yli 90-vuotiaita on muutamia lähellä, enkä haluaisi sellaista elämää lääkkeiden ja rollaattorin varassa, kun ikätovereita ei ole enää jakamassa muistoja.
Moni puhuu paljon siitä, että joutaisi jo pois. Kysymys ei ole itsesäälistä tai itsensä vähättelystä vaan kokemuksesta, että elämäntyö on jo tehty, eikä tulevaisuuden suunnittelu enää nappaa.
Ei. Ei ole haitannut vuosiin.