Miten toimisitte tässä? Ystäväsi kutsuisi sinut lounaalle yli kuukauden päähän...

Lähtökohtainen oletukseni on, että kumpikin maksaa omansa. Mutta jos kutsuja haluaa maksaa minunkin syömiseni, annan hänen maksaa ja kiitän.

Jos toinen on luvannut tarjota, ja ystävä lähtee mukaan niin suotavaa olisi, että myös tarjoaa. Ystävällä kun ei välttämättä ole varaa ja on suostunut vain koska tarjotaan.

Minä lähden nyt kauppaan ostamaan olutta ja paljon.

Ettäs tiedätte !!!!!

Se oli siis kiitoslounas avunannostani eräässä tilanteessa, eikä mitään lokkeiluyritystä puoleltani. Ja ystävä käytti sanoja "tarjota lounas". Muuten olisi mielestäni ehdottanut, että mennäänkö syömään.

Se päättyi siis niin, että ystävä sanoi, että erikseen ja maksoi omansa ja minä omani hieman häkeltyneenä. Mietin, eikö lounaan tarjoaminen tarkoita muuta kuin yhdessä syömään menemistä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Se oli siis kiitoslounas avunannostani eräässä tilanteessa, eikä mitään lokkeiluyritystä puoleltani. Ja ystävä käytti sanoja "tarjota lounas". Muuten olisi mielestäni ehdottanut, että mennäänkö syömään.

Se päättyi siis niin, että ystävä sanoi, että erikseen ja maksoi omansa ja minä omani hieman häkeltyneenä. Mietin, eikö lounaan tarjoaminen tarkoita muuta kuin yhdessä syömään menemistä?

Ap

Apua mikä tilanne. Kiusallista. En tiedä voisiko tuota ottaa mitään reittiä puheeksi kuulostamatta pikkumaiselta, mutta ystäväsi olisi kyllä voinut avata suunsa jos ei jostain syystä nyt sitten olekaan varaa tarjota. Kun siis tarjoamisesta oli sovittu.

Olikohan hän ehtinyt noiden viikkojen aikana unohtaa minkä takia kävitte syömässä? Että se oli kiitoslounas?

Melkoinen kiitoslounas. Itsellä kyllä vaivaisi asia. Ottaisin puheeksi.