Epäsopua

Täytyykö minun sietää mitä vain aikuisen lapseni osalta. Mikään ei kiinnosta..ei työ,ei opiskelu..haahuillaan vaan menemään. Kun otan asiat puheeksi niin ensin on että heh heh hee..seuraavaksi jo möykätään ja uhataan pistää välit poikki. Itse olen näyttänyt leskiäitinä että pitää opiskella uutta ja työtä on tehtävä. Ei ole ollut vara valita niitä vain kivoja duuneja vaan pitänyt tehdä ns.ei kivoja duunejakin..Hän lupaa usein että joo,haen duunia..meen opiskelemaan..mitään ei ole tapahtunut. Riitaisaa on ja voimia vievää..en ole enää nuorikaan joten jaksaminen välillä vaikeaa. Surullista vain seurata hänen hidasta syöksykierrettä..mikä neuvoksi?