Hajuton ja mauton maailma

Sairastin 2000-luvun alkupuolella influenssan, jonka jäljiltä meni ensin kokonaan haju- ja makuaisti. Hitaasti ne hieman palasivat, esimerkiksi aloin maistaa suolan ja makean, mutta hienoimmat vivahteet jäivät pois. Heikentynyt hajuaisti oli aika surullista, olisi ollut kiva nuuskutella kissankorvia ja koirantassuja ja kukkasia ja vauvan hiuksia. Ikävä on monia tuoksuja.

Mutta olihan siinä puolensakin, otin vastaan paskahommia töissä (siis kirjaimellisesti) koska eipä hajut tehneet pahaa ;-)  ja sillä tiellä ollaan, oman alani erityisasiantuntija ja meitä on about kymmenen Suomessa.

Kuulemma dementiariski  on suurentunut, yritän sitten kompensoida opettelemalla koko ajan jotain uutta ja olemalla riittävän aktiivinen fyysisesti. Jätin alkoholin pois kokonaan. Mutta siis tuoksumuistot ovat vahvimpia muistoja, todella syvälle painuneita asioita palautuu mieleen tietyistä hajuista. Dementiariski kai liittyy kuitenkin kai siihen, että elimistö on huonommassa kunnossa kuin jos hajuaisti pelaisi?

Minä sairastin neljä vuotta sitten jonkun esikoronan tai influenssan, tauti vei maku- ja hajuaistin kokonaan. Vähitellen palautuivat, mutta eivät ennalleen. Voimakkaat hajut haistan, mietoja en. Tänä vuonna sairastin koronan ja ajattelin, että nyt lähtee sitten viimeisetkin aistit, mutta palautui onneksi tää huono haju-ja makuaisti sentään takaisin viikon päästä.