Lue keskustelun säännöt.
Välittääkö anoppisi sinusta?
21.10.2006 |
Siis välittääkö hän sinusta ihmisenä? tunteeko hän sinut?
Olen tuntenut anoppini kahdeksan vuotta ja olemme hyvissä väleissä. Mutta en ole koskaan saanut häneen " syvällistä" kontaktia niin, että tuntisimme toisemme hyvin.
Minulla ei itsellä ole vanhempia elossa, joten olisin toivonut, että saisin anopista " ystävän"
Mutta monet tapahtumat lähikoina kertovat sitä, että minun paikallani, miniänä, voisi periaatteessa olla kuka tahansa anopin mielestä :((
Kommentit (23)
Sama juttu kuin jollakin aiemmalla vastaajallakin; kukaan ei ole tarpeeksi hyvä hänen kultapojalleen (paitsi tietysti se jumalainen Tanja, joka oli kuvioissa joskus vuonna kirves ja kypärä, poikansa ensimmäinen tyttöystävä).
Anoppi haukkui mut kerran oikein hyvin koko sukunsa kuullen. Pyysi jälkeenpäin anteeksi vain mieheni kuullen. Sanoi rakastavansa minua kuin omaa tytärtään, eikä todellakaan halunnut loukata minua. Kehtasi vielä ihmetellä, miksi loukkaannuin...
No just joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähätteli kaikkea mahdollista, mikä liittyi minuun tai asioihin, joista pidän. No. Minulle tuli asumusero mieheni kanssa (ihan muista syistä), ja anoppi alkoi kauheasti olemaan kiinnostunut, arvostamaan, kehumaan minua muille miniöilleen jne.
En tiedä, osaltaan anopin nuivuus minua kohtaan kyllä myrkytti liittoani toden teolla. Itse voin sanoa, että anoppi onnistui pyrkimyksissään; sai minut eroon pojastaan.
itsestään, saattaa joskus kysyä, mitä mulle kuuluu mutta ei sitten kuitenkaan jaksa kuin muutaman sekunnin kuunnella vastaustani vaan alkaa selittää omista jutuista. Muutenkin maailman huonoin kuuntelija, mutta puhetta tulee kuin radio olisi päällä.
Piittaa minusta lähinnä siksi, että olen tie lapsenlapsien tapaamiseen. Nämä meidän tytöt ovat niin pitkälle minun vastuullani ja minun hoidossani, että lopulta on minusta kiinni, kuinka usein ja kuinka pitkäksi aikaa menevät hoitoon/kylään.
rakastaa kovasti lapsenlapsiaan, huomioi ja huolehtii jokaisesta tasapuolisesti. Anoppini on suorasanainen, reilu ja rehti. Sukulaisetkin huomaavat että meillä on todella loistava anoppi-mini suhde. Asumme melko lähellä toisiamme, mutta silti anoppi ei juokse meillä jatkuvasti. Minä saatan illlalla poiketa juttelemassa anopin ja appiukon luona, jos ei olla muutamaan päivään nähty. Omat vanhempani asuvat hieman kauempana, heitä näemme kuitenkin usein, kerran viikossa. Oma äitinikin on iloinen ja tyytyväinen kun minulla on loistava anoppi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kiinnostunut ja muutenkin läheisempi tyttärensä perheen kanssa (ajankäyttö, muistaminen, lahjat, lastenhoito, kiinnostus), kuin poikansa. En jaksa itsekään enää osoittaa kiinnostusta anoppia kohtaan, hyviä käytöstapoja kuitenkin yritän noudattaa enkä lapsille välitä negatiivisia tunteita.
Ottaa osaa murheisiin ja iloihin ja hänelle voi aina soittaa, jos asiat eivät ole hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sitä mieltä, että poikansa ei olisi voinut parempaa vaimoa saada! On meillä omat ongelmamme, mutta noin periaatteessa hän on loistava anoppi ja vielä parempi mummu! Ongelmat johtuvat lähinnä erilaisista luonteista ja eri tavoista elää ja tehdä asioita.
Minä olen sanonut miehelleni, että jos anoppi muuttaa meille, minä muutan samalla oven avauksella ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tekemisissä minun eikä mieheni kanssa.
Oma äitini taas on läheisissä väleissä mieheeni. Pitää häntä miltei omana poikanaan.
En ole montaa sanaa hänen kanssaan vaihtanut. Ei pidä juuri yhteyttä poikaansakaan. Asuu n. 500 kilometrin päässä ja näemme kerran vuodessa. 1,5-vuotiaan poikamme on nähnyt 2 kertaa. Asia ei haittaa minua ollenkaan, anoppi on vähän liian viinaan menevä. Oman äitini kanssa olen todella läheinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja edelleen ollaan yhteydessä. Ei sydänystäviä, mutta mielellään pidän kiinni hienosta ihmisestä.
ja minä hänestä. Hän on minulle enemmän äiti kun oma äitini. Anoppi on sanonut minulle rakastavansa minua kuin omaa tytärtään. On aina valmis auttamaan, ei tunge eikä sekaannu. Loistoanoppi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mitään sydänystäviä ei olla, sillä olemme liian erilaisia ja anoppi on sellaista kanaemo-tyyppiä, jonka päällimmäinen huoli on aina lapsemme ja miehemme vointi (edellisen ymmärrän, jälkimmäistä en, sillä kyseessä 35-vuotias aikuinen mies:)
Kuulumiset kyselee, mutta huomaan, että seuraavan kerran kun tavataan, kysyy taas samat asiat, eli puheeni menee ilmeisesti toisesta korvasta sisään, toisesta ulos :)
Vaan eipä välitä kenestä muustakaan, keskittyy vain omiin sairauksiinsa. Harmillista.
hän minua jäisi kaipaamaan, jos kuolisin tai muuten poistuisin poikansa elämästä.
ja minä hänestä. On sanonu monesti, että olen hänelle kuin oma tytär. Voimme puhua mietä vain. Uskomatonta, kun tietää, miten vaikeita anopin ja miniän väliset suhteet voivat olla!
Vaikka suhteeni poikaansa onkin herättänyt monenmoisia epäilyksiä monissa ihmisissä, anopi otti minut silti vastaan minuna itsenäni, välittämättä siitä mitä muut puhuivat.
Anoppini myös osaa auttaa tarvittaessa, ja pyytämättä, ja tuntee poikansa ja tämän viat ja ymmärtää minua jos joskus meinaa mennä hermot. Osaa toki myös antaa ajattelemisen aihetta toisinkin päin, eli jos meinaan kimpaantua lapseensa ilman järkevää syytä.
Olemme hyvin erilaisia ihmisiä, mutta hänen ilmiömäinen " tahdikkuus" pelastaa usein meidät nokkakolarilta, itse olen enemmän " tee/sano ensin, ajattele sitten" tyyppiä, mistä koetan kyllä päästä eroon.
Eli haluaa olla kaikista asioista tietoinen, kyselee kaikkia mahdollisia asioita, neuvoo jne. Ihan mukava anoppi, mutta välillä niin raivostuttava. Onneksi ei asuta lähekkäin.
En edes minä, koska olen liian hyvä. Liian nuori, liian kaunis, liian menestyvä, akateeminen ja sanavalmis. Anoppi yrittää keinolla millä hyvänsä mollata minua. Ihan kauhea tyyppi.