Hoikka mies tai nainen: sulle kysymys
Saa vastata ihan raaan rehellisesti. Mutta pidetään keskustelu kuitenkin aikuismaisena eikä mitään koulukiusaamismeininkiä. Eli.
Pystytkö ikinä aidosti ajatella lihavasta ihmisestä, että onpa kaunis/komea tai tyylikäs? Vai onko sun ensimmäinen tuntemus sääli tai viha tai jopa kuvotus?Oon lihava enkä todellakaan pienimmästä päästä, mutta huomannut itsessäni hyvinkin läskifoobisia piirteitä minkä huomaan esim. siinä, että helposti ajattelen muiden läskien olevan haisevia ja likasia, vaikka en edes itse ole sellanen.
Kommentit (29)
En. Mutta lievästi ylipainoinen voi olla hyvännäköinen oikealla vaatetuksella, mutta harvemmin sellaisiin törmää.
Ihanteeni on hoikka, en voi sille mitään. Teen melkoisesti työtä sen eteen, että pysyn ihannepainossani, siis liikun, syön terveellisesti, kokkaan ruoat itse ja käyn noin kerran viikossa vaa'alla. Joskus ajattelen miten mukavaa olisi lukea kirjaa takanedessä tai kutoa jotain, sen sijaan, että käytän vapaa-aikani liikuntaan. Työn, perheen ja kodinhoitamisen jälkeen muuhun ei jää aikaa. Toki hyväkuntoisena liikunta on ihan mukavaa, mutta viehän se aikaa, en ole "ilmaiseksi" hoikka.
En pidä lihavuutta kauniina. Joku tietysti voi olla pyöreänäkin ihan kivannäköinen, mutta silloinkin tulee mieleen, että tuo voisi olla kovastikin kauniimpi, kun laihduttaisi.
Olen hoikka mutta joudun tarkkailemaan painoani ja tämän tästä pudottelemaan kilon tai kolme. Minulla on taipuvuus lihoa, mutta en halua lihoa ja siksi kontrolloin jatkuvasti tilannetta.
En ajattele, että oma hoikkuus vaikuttaa mitenkään siihen mitä pitää kauniina. Olen normaalipainoinen ja minusta ylipainoinen voi olla hyvinkin kaunis. Fakta kuitenkin on, että mitä enemmän ylipainoa on kertynyt, sitä harvempi ihminen näyttää kauniilta.
Riippuu vähän miten pukeutuu. Tursuava ihminen on ani harvoin viehättävä, oli se sitten nainen tai mies.
Kaunis tai tyylikäs? En ole toistaiseksi kokenut sellaista. Toki, puhutaanko nyt normaalipainon ylärajan tuntumassa olemisesta vai lihavuudesta?
Toki läskikin ihminen on edelleen ihminen, eikä hoikkuus taas tee ihmisestä mitenkään mukavaa.
Hiukan pyylevä on silmiini paremman näköinen, kuin vaikkapa fitnessiä harrastava rasvaton muskelihenkilö. Jos haen raamit laidasta toiseen.
Tietynlainen atleettisuus kyllä viehättää, koska itsekin harrastan aktiivisesti liikuntaa. Jos atleetti on hiukan pyylevä, ei haittaa ollenkaan.
Massiivinen ylipaino viestittää piittaamattomuudesta ja kontrollin puutteesta, samoin hoikan ihmisen huono ryhti ja luisu takamus.
Kumpikaan ei viehätä. Ei liioin itseään neuroottisesti tarkkaileva, mittaileva ja punnitseva rasvaton henkilö.
Summattuna: jos puhutaan kohtalaisesta ylipainosta ja ihminen on pirteä, iloinen ja aktiivinen vaikkapa Kiti Kokkosen tapaan, näen hänet yksinomaan viehättävänä.
Enemmän se ulkonäkö taitaa olla kiinni siitä miten kantaa itsensä. Tapasin viime vuonna opintojen kautta aivan tyrmäävän upean naisen, joka oli kyllä ylipainoinen, reilustikin, mutta täysin sinut itsensä kanssa ja hänestä oikein huokuu rakkaus elämään. Pukeutuu ja elää ihan miten tahtoo. Moni ylipainoinen vaikuttaa sellaiselta harmaalta hiirulaiselta eli ehkä yrittääkin pysyä huomaamattomana niin eipä sitä sitten oikein kiinnitäkään huomiota ulkonäköön. Mutta iso koko ei ole este sille että näyttää hyvältä. Se loiste vaan tulee sisältäpäin.
Joskus ajattelen, että mahtuuko hän tuoliin, meneekö terassi alta, mitä jos kaatuu kivikkoon tms. käytännön asioita.