Vuoropäiväkotilaisten vanhemmat! Kysymys...

Meidän puoltoistavee (silloin) on menossa muutaman kuukauden päästä vuoropäiväkotiin, eikä meille tuollaisesta ole mitään puhuttu.

Ja vaikka puhuttaisiinkin, en todellakaan vie lasta sinne täyspäiväisesti. Jos jotain hyvää tässä kun miehen kanssa kummatkin tehdään 3-vuorotyötä, niin se, että lasta ei tarvitse asuttaa päiväkodissa.

Tosi outo kommentti kyllä.

Lapselle alussa on varmasti helpompaa, jos hoito on säännöllistä eli oppii paremmin talon tavoille. Luulisin, ettei lapselle tule näin tunnetta, että täällä voi käydä silloin, kun huvittaa! Jatkossahan voi olla sitten harvemmin, tarpeen mukaan. Vaihtuvuus lapsissa on kyllä päivittäin suuri ja samoin aikuisissa, kun vuoroja tekevät! Voihan se joillekin lapsille lisätä levottomuutta, jos ovat varsinkin pieniä ja kaipaavat säännöllisyyttä? En usko, että kaverisuhteiden muodostaminen on lapsille sen vaikeampaa vuorohoidossa kuin tavallisessa päivähoidossa. Omani aloitti säännöllisen päivähoidon vuororyhmässä eli oli työviikon hoidossa. Mitään ongelmia ei ollut, vaikka muut lapset vaihtuivat päivittäin. Nyt, kun on sitten harvemmin hoidossa ja lyhyempää päivää, niin selvästi on levottomampi! Kai lapselle tulee tunne, ettei kuulu oikein mihinkään...

nyt 3.v poika joutui palloilemaan kahdessa eri tarhassa eli normaalissa päivätarhassaan (jonka aloitti jo yksivuotiaana) ja sitten kun poika oli 2.v niin aloitin uuden työn ja ympärivuorokautiseen tarhaan ei saanut vakipaikkaa,joten aina arkiaamuina vein " omaan" tarhaan ja viikonloput ja illat vietiin toiseen tarhaan. Alkuun poika jäi aina itkemään perään kun aloitti siellä vuorotarhassa, mutta oli kuitenkin ollut ihan kivasti siellä hoidon ajan. Loppujen lopuksi alkoi kovasti siellä viihtymään vaikka ei todellakaan ollut siellä säännöllisesti ja oli usein myös kokonaan jotain päiviä isän kanssa kotonakin. Sitten meille tulikin muutto toiseen kaupunkiin ja itse tulin uudestaan raskaaksi ja lopetimme kesän jälkeen molemmissa tarhoissa ja nyt olenkin kesän jälkeen ollut pojan kanssa kotona. (ensin oli kesäloma, sitten saikkua ja nyt äitiyslomaa). Välillä poika mainitsee haluavansa tarhaan siis molemmista on puhunut... kovasti ikävöi :( Mutta kun ei voi niihin enää viedä kun asuin kaupunki vaihtui :( ja muutenkin olen kotona niin hoitoa ei tarvitse...

melkein aina meidänkin pojan iltahoidon yhteydesä on joku muukin iltahoidossa.

Ja kaverina leikkimissä.

Meillä ei ole p:ssa ketään koko yötä olevaa lasta joten meillä lapset haetaan työvuoron päätyttyä.

hoitaja laittaa meidänkin pojan nukkumaan ennen yhdeksää ja sitten minä kannan autoon nukkuvan lapsen.



Varmaankin jos olisi useasti yöhoidossa kontaktit jäisivät vähäisemmiksi, mutta ainkin nyt poika on saanut yhden hyvän kaverin ja monta kivaa leikkikaveria.



siitä olen iloinen että pojalla löytyy se bestis vaikka hoitoajat on mitä sattuu!

Meillä poika on tosin aika vilkas ja menee juttelemaan vieraillekin ihmisille.

Siitä on nyt viisi vuotta aikaa. Vuoden me jaksoimme, sitten tuli stoppi.



Eli levottomuus siitä jäi mieleen. Aika mahdotonta on tehdä säännöllistä hoitoviikkoa, edes aluksi, jos kyse on vuorotyöstä. Hoitajat vaihtuivat kolmessa vuorossa, lapset vielä useammassa. Aina oli joku lähdössä tai tulossa. Leikkikaverin saattoi nähdä seuraavan kerran viikon kuluttua.



Minulla ja miehellä saattoi olla vapaapäivät peräkkäin, jolloin lapset " saivat" viikon mittaisen vapaan. Jokaisen " normaali" pk:ssa käyvän lapsen vanhempi tietää, että arjen pyörähtäminen käyntiin on aina loman jälkeen hankalaa. Ja kun näitä lomia on sitten kerran kk:ssa, ei säännöllisyydestä voi puhua.



Voin vastata hetken aikaa, jos haluatte tietää jotain tiettyä asiaa. Muuten tästä tulisi ehkä liian pitkä tarina.

Hän aloitti siellä kun oli 1v3kk, nyt on 3-vuotta tasan.



Aloitus sujui hyvin, johtuen osittain iästäkin. Ei liian vauva, mutta sopeutuvainen ja utelias.



Vuoropäiväkodissa on pienehköt ikäluokkiin pohjautuvat ryhmät, ja siinä on samat naamat, kuka hoidossa milloinkin. Hoitajia tässä poikamme ryhmässä on 6, ja kaikkien kanssa hän tulee hyvin toimeen. Ja kun aina on paikalla joku / jotkut noista tutuista hoitajista, ei lapsi ole tuntenut oloaan orvoksi.



Toisinaan poika on ryhmässään yksin, mutta pääsääntöisesti kavereita on. Ja kyllä siellä ystävyyssuhteita on solmittu, odottavat aina innolla, milloin hyvä kaveri tulee taas samaan aikaan hoitoon.



Vaihtelu tekee ihan hyvää, kunhan peruselementit (sama tuttu paikka ja tuttu hoitaja) ovat paikoillaan.



Sopeutumisvaikeuksista en ole kuullut yhdenkään lapsen kohdalla tuossa meidän ryhmässä ainakaan. Iloisesti lapset sinne jäävät ja kotiin ei malttaisi lähteä.



Ei sitä lasten eri aikaan hoidossa oloa tarvitse pelätä. Lapset ovat äärettömän sopeutuvaisia ja se opettaa heitä monessa suhteessa. Oppivat että on erilaisia tilanteita, eikä niissä silti ole mitään pelottavaa.



Taitaa olla niin, että emme voi vaihtaa työpaikkojamme tai työaikojamme, koska tuo vuoropäiväkoti on niin ihana paikka. " Tavallinen" päiväkoti suurine rutiininomaisine ryhmineen tuntuu suorastaan pelottavalta.

Lapsi oli yhteensä n. 100, ryhmät kasattiin aina sen mukaan, ketä oli paikalla. Eli listat hoitoajoista toimitettiin aina kolmen viikon välein.



Kun sadasta lapsesta ja n. 20 hoitajasta muodostetaan erilaisia kombinaatioita, oli olo lapsilla usein kuin ensimmäisenä hoitopäivänä.



Enimmillään päiväkodissa saattoi olla 70 lasta yötä/yksi hoitaja. Kaikille ei riittänyt edes sänkyjä vaan nukkumapaikka oli päiväunipatja lattialla.



7

todella vähän lapsia hoidossa. Usein meidän pieni oli ainut pieni vuorossa ja hoitajan syli vapaa hänelle. Tavallisessa PK:ssa tilanne olisi ollut paljon tylympi. Lopetti hoidon 2v. isääs joten oli vielä tuolloin niin pieni että kaverisuhteita ei ollut muodostunut koska noin pienet leikkivät sujuvasti sen kanssa kuka siinä vieressä sattuukin leikkimään. Uudelleen Hoito alkoi kun tyttö oli reilu 3v. ja pikkuveikka vuoden. Ja ei ongelmia. Monesti vaikka olivat eri ryhmissä oli lapset kuitenkin yhdessä kun ryhmiä yhdistettiin kun oli vähän lapsia paikalla. Yöhoidossa olivat myös ja usein ihan kahdestaan hoitajan kanssa. Saivat siis mielestäni paljon enemmän aikuisten huomiota kuin tavallisessa PK:ssa. Aikuisten vaihtuvuus eikä kavereiden vaihtuvuus heitä tuntuneet häiritsevän. Oppivat laset siihen että usean lapsen kanssa voi elikkiä eikä vain sen yhden ja ainoan. Myös hyviä kavereita löytyi joita saattoi kutsua kotiin leikkimään. Nyt olen taas kotona ja vanhin jo eskarissa tavallisessa PK:ssa jossa vallitsee kamala kahden kanssa leikkimis systeemi johon tytön on ollut vaikea soeputua kun on tottunut leikkimään kaikkien kanssa. Vaan eiköhän tuo tuohonkin pääse mukaan sillä vuorohoito ainakin opetti hyvin sopeutumista. Meillä ei vuorohoidosta mitään pahaa sanottavaa. Sen hyviä puolia mielestäni myös juuri tuo että lapsen ei tarvitse olla niin paljon hoidossa eli en itse lähtisi lasta hoitoon viemään jos jompi kumpi vanhemmista on kotona. koti lapsen paras paikka aina kun mahdollista ja hoitopaikka vain hoitopaikka.

Siinä meidän vpk:ssa on muistaakseni myös noin 100 lasta. Ryhmiä taitaa olla 5 tai 6. Ja kun lapset ovat eri päivinä paikalla, ei kerralla ole yleensä kuin noin 3-8 lasta. Ja hoitajat kiinteästi omissa ryhmissä, mitään " arvontaa" ei suoriteta.



Toisinaan jos lapsemme on ryhmässään ainoana, saattavat hoitajansa kanssa mennä kylään toiseen ryhmään, yleensä siihen pienimpien joukkoon, josta lapsellamme on myös tuttuja hoitajia. (Sieltähän hän siirtyi tähän seuraavaan ikäluokkaan).



Minulla ei tosiaan ole mitään negatiivista sanottavaa kaupunkimme ainoasta vpk:sta. Aivan ihana paikka, kodinomainen lasten mitoitukselle tehtyine saunoineen ja muineen. Ihanat, vastuulliset hoitajat ja turvallinen ympäristö.



Ja siis kunnallinen päiväkoti.



nro 8