Sain opiskelupaikan
toiselta puolelta suomea. Kumppani ei halua muuttaa kanssani sinne ja nyt mietin mitä tehdä. Hain siihen kaupunkiin vaan koska kumppani haki sinne. Haluaisin niiiiiiin kovasti jo mennä takaisin koulun penkille parin välivuoden jälkeen, mutta kun se kaupunki ei ollut mikään ykkösvaihtoehto tai vaihtoehto ollenkaan ellei kumppani sinne olisi hakenut. Toisaalta nykyinen työ kyrsii niin paljon että vitutus on iso osa jokapäiväistä tunneskaalaa niin sitten pitäisi etsiä uusi työ ja siinäkin on niin pirunmoinen homma. Viikko aikaa päättää otanko sen paikan ja lopetan suhteen.
Kommentit (11)
Hän muuttaisi vaan jos pääsisi opiskelemaan
Kyseenalaistaisin vähän kumppanivalintaa, jos siis olit itse valmis hakemaan ja muuttamaan toiseen kaupunkiin hänen vuokseen, mutta hän ei ole samaan valmis, vaikka se kaupunki oli ilmeisesti sama minne hän itse oli hakenut. Eihän tuossa ole päätä eikä häntää ja itseäni loukkaisi, ettei kumppani sitten tuollaisessa tilanteessa yhtäkkiä enää olisikaan valmis muuttamaan.
Jos oli hyvät pisteet, niin varmaan kykenet jotenkin arvioimaan miten sijoittuisit ensi vuonna hakiessa mieluisampiin kouluihin. Tai sitten muutat nyt tuonne ja haet myöhemmin siirtohaulla jonnekin muualle, voihan olla että tykästytkin uuteen kaupunkiin ja haluatkin jäädä sinne. Tuollaisen joustamattoman ja itsekeskeisen kumppanin heivaisin varmaan suosiolla joka tapauksessa tässä vaiheessa.
Opiskelupaikka ei nykyaikana ole itsestäänselvyys. Jos olet sellaisen saanut, tietysti otat sen vastaan.
Jos se edellyttää suhteen päättämistä, menetys ei ole iso.
Ota opiskelupaikka vastaan. Aloita opinnot. Osan niidtä voi ehkä tehdä etänä, osan viikosta ja osan periodeista voit viettää opiskelupaikkakunnalla. Jos tää sun kumppani on sun kanssa tosissaan, hän ei pidättele eikä vedä sinua alaspäin vaan etsii aktiivisesti tapaa, jolla voitte olle yhdessä niin että molempien potentiaali toteutuu. Esim hän voi sittenkin muuttaa perässä. Vuoden päästä hånkin voi saada opiskelupaikan. Tai sinä voit hakea siirtoa jonnekin muualle. Tai ehkä huomaatte, että te ette sittenkään olleet toisillenne oikeat, vaan molemmat ankeuttivat toisen tulevaisuutta.
Ei voi tietää, miten tulevaisuus menee - paitsi että ne vaihtoehdot ei toteudu, jotka itse jättää käyttämättä.
Jos olen mitään elämästä oppinut, niin sen, että teen päätökseni omilla ehdoillani, en kumppanin.
Ota opiskelupaikka vastaan etenkin jos voit ilmoittautua poissaolevaksi. Saat enemmän aikaa miettiä.
Onko kyse sinun unelma-alastasi? Jos on, niin ota paikka vastaan ja mene. Kumppanisi tekee sitten omat päätöksensä. Ehkä muuttaakin, kun asia konkretisoituu, tai ehkä pääseekin opiskelemaan sinne ens vuonna. Etäsuhteet voi ihan hyvin myös toimia, opiskelulukukausi on lyhyt, viikonloppuina voi tavata, mahdolliset työharjoittelut voi löytää yhteiseltä paikkakunnalta, kesäkaudet, läsnäoloa ei nykyisin enää niin paljoa ole jne.
Kaikenkaikkiaan kannattaa pohtia minkä arvoinen on kumppani, joka antaisi sinun muuttaa perässään, muttei aio itse muuttaa sinun perässä. Toki on ymmärrettävää, että ei kannata irtisanoutua, ottaa 3kk:n karenssia ja muuttaa uudelle paikkakunnalle, mutta voisko sieltä vaikka alkaa etsimään työpaikkaa?
Kumppanisi haki tuohon kaupunkiin mutta ei halua muuttaa sinne?