Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua miehen erikoisiin ruokatoiveisiin?
16.07.2022 |
Elikä en nyt tiedä miten suhtautua saati toimia, kun mies esitti toiveen, että kokkaisimme yhdessä molempien lempiruokia. Mies tykkää liha-kalaruoista ja haluaa minun opettelevan laittamaan ankeriasta mutta samalla ei halua salaattia kurkulla koska pelkää kurkkuja lapsuuden trauman takia. En ole koskaan syönyt ankeriasta ja voin pahoin pelkästä ajatuksesta valmistaa sitä. En vaan tykkää kalasta mutta liharuoka menee. Vegaani en ole eikä mieskään. Oletteko koskaan kokanneet ankeriasta? Itse olisin halunnut kurkkuruokaa mutta mies ei syö. Miten toimia?
Kommentit (23)
Eli teidän pitää välttämättä valmistaa niitä kahta ruokaa, joita toinen ei voi sietää, sen sijaan että valmistaisitte niitä satoja ruokalajeja joista kumpikin pitää.
En kyllä yhtään osaa sanoa miten tuossa pitäisi toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran jouluna maistoin pikkiriikkisen palan nahkiaista...ei ikinä enää!
Ihmisellä on vapaa tahto, teet mitä haluat ja mies kanssa.
Ei ole pakko!
Ei edes maistaa.
tehkää kompromissi. tehkää niin kuin nainen haluaa
Sinä teet niitä ruokia, mitä mies haluaa, tai lähdet vaihtoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tehkää kompromissi. tehkää niin kuin nainen haluaa
Tämä. Miksi tämä ohje on niin vaikea pitää mielessä, vaikka se on avain kaikkeen.
Voihan salaatin tehdä ilman kurkkua.
Ankerias on uhanalainen, joten olisi parempi valita jokin toinen laji. Kalalajeja kun riittää. Siksi minä en ole koskaan valmistanut ankeriasta. Muutaman kerran olen syönyt, kun ei ole päässyt valitsemaan, vaan on jossain juhlissa tarjottu. Hyvänmakuinen ja rasvainen kala, ei siinä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran jouluna maistoin pikkiriikkisen palan nahkiaista...ei ikinä enää!
Ihmisellä on vapaa tahto, teet mitä haluat ja mies kanssa.
Ei ole pakko!
Ei edes maistaa.
Ankeriashan oli kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole vegani.En syö lihaa,en kanaa.En siis siipi karjaa tai liha talous tuoteet.Kala on minun juttuni! Meillä on sopimus.Minun koti syödään mistä minä tarjoan,hänen koti hän valmisti ruuan mistä itse piti( hän on kuollut).Jätin siis syömättä naudan lihan,karitsan.Mutta otin hänen koti lisukeet vain esim.pavut,riisin vihanekset ymm. Hän söi kiltisti mukisematta kalaa kotini ja perunaa,porkkana..Mutta emme asunetkaan yhdessä.Kumpikin halusi toisen koti valmiseen pöytään aina.
Ollaan parisuhteen oleellisten asioiden äärellä. Miten joustetaan, miten huomioidaan toista, miten tehdään kompromisseja. Miten pidetään kiinni omista rajoista. Näistä asioista on kyse, ei oikeastaan kurkusta ja ankeriaasta. Lycka till.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tehkää kompromissi. tehkää niin kuin nainen haluaa
Höpsis.
Kyllä ihmisellä saa olla ruokia mistä ei pidä, oli ne sitten kurkkua tai kalaa.
Luulisi, että Ap ja se mies löytäisivät vaikka keittokirjasta ruokia, joista kumpikin pitää. Ap voi laittaa ne kurkut oman lautasensa reunalle ja mies voi valmistaa kalaa ihan itse.
Jokaisessa suhteessa ja jokaisessa perheessä näin käy. Normaaleille ihmisille ei ole ongelma. Äitini ei syö verilettuja eikä kiivejä, veljeni ei paprikaa, minä en kalaa tai maksaa, sisareni ei syö banaaneja, lapseni ei syö tattaripuuroa eikä toinen punaista lihaa. Kaikkiruokaiset (isäni ja mieheni) kokkaavat mielellään, eikä meidän muiden rajoitteet ole koskaan ollut kummallekaan ongelma.
No tikusta asiaa Ap. Etkö voi sanoa, että jätät kurkut pois salaatista ihan mielelläsi, mutta kalaa et valmista, piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran jouluna maistoin pikkiriikkisen palan nahkiaista...ei ikinä enää!
Ihmisellä on vapaa tahto, teet mitä haluat ja mies kanssa.
Ei ole pakko!
Ei edes maistaa.
Mies ei syö nahkiaisia vaan ankeriasta.
Vierailija kirjoitti:
No miksette tee vaan omat ruuat?
Sitäkin on mietitty mutta on helpompaa kun vuorotellaan.
Parempi tehdä omat ruuat. En ymmärrä miksi mies haluaa väkisin tehdä omia ruokiaan yhdessä, mutra ei sinun ruokiasi kuitenkaan, ellei ole tavoitteena huomaamatta ujuttaa sellaista käytäntöä, että sinä teet jatkossa yhteiset ruuat ja ne ovat vain niitä miehen omia ruokia.
Tämä ongelma olisi niin helppo ratkaista, jos maailmassa olisi muitakin ruoka-aineita kuin ankerias ja kurkku.
Mutta kun ei ole, niin on kyllä ahdistava tilanne.
Savustettu ankerias on hyvää. En tiedä miten mies on sen aikonut valmistaa, mutta jos se savustetaan, niin sehän on helppoa, eikä oikeadtaan edes vaadi mitään kokkaamista. Haluaako mies siis opettaa sut savustamaan?
Minun taloudessani lähtökohta olisi se, että kenenkään ei tarvitse syödä mitään, mitä ei halua, eikä osallistua sellaisten ruokien tekoon. Voidaan tehdä omat ruuat sellaisina päivinä, kun toinen tai molemmat haluavat syödä jotain mitä toinen ei voi tai halua syödä, ja yhdessä kokataan sitten toisina päivinä sellaisia ruokia, jotka maistuvat molemmille.
Pakko maistaa. Joko syöt tai itket ja syöt.