Mies ei halua kuunnella huoliani ja murheitani
Minulla oli töissä eräs tosi stressaava projekti ja kerroin siitä iltaisin miehelleni kunnes hän ärähti eilen illalla, että eikö ole muuta kerrottavaa kuin työjuttuja, hän ei jaksaisi kuunnella. Siitä asti olemme pitäneet mykkäkoulua ja mietin, että arvostaako mies minua ollenkaan.
Kommentit (15)
No olisitko itse jaksanut kuunnelta mieheltäsi yhtä pitkät kertomukset hänen työhuolistaan?
Töistä tullaan kotiin, että ei tarvitsisi enää kuunnella just niitä työjuttuja.
Vaihda miestä. Pariudu vaikka psykiatrin kanssa.
Sun miehesi on tunnekylmä ja empatiakyvytön. Mun yksi exä tokaisi aina ylimielisesti, jos yritin puhua työstressistä, että ammatinvalintakysymys. Sitä ei kiinnostanut tippaakaan. Itse kyllä puhui työjutuistaan. Tyyppi oli muutenkin itsekeskeinen p*ska. Onneksi on exä enkä lisääntynyt sen kanssa.
Lähde säkin meneen. Ansaitset parempaa.
Pyrin siihen, etten tuo työjuttuja kotiin jauhettavaksi. Kotona haluan rentouta ilman työjuttuja, vaikka itse niitä saatan päässäni pyöritellä, en silti niitä kotona ääneen vatvo. Mieheni on yrittäjä ja hän niistä toisinaan jauhaa. Kuuntelen kyllä, mutta joskus tekisi mieli karjaista, että nyt riittää.
Työjutut töihin pliis. Siinä voi piillä syy.
Mies arvostaa vain kun avaat sille harasi ja mies pääsee panemaan sinua.
Täällä on vähän ikävä vastaanotto näköjään. Meillä kyllä molemmat saa purkaa myös työhuolet kotona, ei aina tarvi olla vaan positiivista juttua. Hyvät puolisot tukee toisiaan.
Miehet tykkäävät meistä naisista vain kun ollaan iloisia ja valmiita kuulemaan heidän huoliaan. Näin se vaan on :'(
No kyllä se siitä leppyy, varsinkin jos annat vähän poskihoitoa. Muistat sitten jatkossa käyttäytyä vähän paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on vähän ikävä vastaanotto näköjään. Meillä kyllä molemmat saa purkaa myös työhuolet kotona, ei aina tarvi olla vaan positiivista juttua. Hyvät puolisot tukee toisiaan.
Mutta siinäkin menee raja. Tottakai pitää pystyä kertomaan stressistä töissä. Mutta jos tätä jatkuu päivästä toiseen pitkän ajan. Niin on ihan ymmärrettävää että jossain menee raja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on vähän ikävä vastaanotto näköjään. Meillä kyllä molemmat saa purkaa myös työhuolet kotona, ei aina tarvi olla vaan positiivista juttua. Hyvät puolisot tukee toisiaan.
Mutta siinäkin menee raja. Tottakai pitää pystyä kertomaan stressistä töissä. Mutta jos tätä jatkuu päivästä toiseen pitkän ajan. Niin on ihan ymmärrettävää että jossain menee raja.
Juuri näin. On vaan olemassa ihmisiä joilla jokainen päivä on täynnä huolta ja pahaa oloa.
Kuvittele, että olisit tasaisempi luonne, jolla ehkä kerran kuussa on vähän mieli allapäin.
Jaksaisitko ottaa 29 muuna päivänä toisen huolia niskaasi, vuodesta toiseen?
Jotain rajaa noihin kumppanin niskaan dumppaamisiinkin. Ei puoliso ole mikään oksennusämpäri.
Ei kukaan jaksa illasta toiseen kuunnella samaa jaaritusta