Lue keskustelun säännöt.
Kysy Biseksuaalilta
14.07.2022 |
Koska iloksemme joku aseksuaali on ollut valmis vastailemaan, niin hänen innoittamana ja esimerkkiä seuraten voisin vastata biseksuaalina; mitä nyt sitten haluatte biskeksualisuudesta(ni) kysyäkin.
Kaunista kesää kaikille!
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä ymmärsit olevasi biseksuaali?
Itse en tunne yhtään miespuolista biseksuaalia. Kaikki ovat myöhemmin muuttuneet homoseksuaaleiksi eli oikeasti naisista eivät ole olleet kiinnostuneita alun perinkään. Ehkä biseksuaalit ovat syvemmällä kaapissa tai sitten se on miesten kohdalla harvinaisempaa kuin luulisi, vain välietappi homoseksuaalisuuden myöntämisessä.
Varmaan ymmärsin oman biseksuaalisuuteni verraten myöhään kun tajusin ja ymmärsin sen (biseksualisuuteni) "vasta" noin parikymppisenä. - Alkuun koin suurta hämmennystä ja ihmetystä asiasta. - Ajatus siitä, että olisin homoseksuaali tuntui vieraalta koska ihastuin ja rakastuin ja olin tätä ennen ollut parisuhteessa "vain" naisten kanssa. Mutta silti saatoin löytää itseni ihailemasta ja fantasioimasta joistain miehistäkin.
On ymmärtääkseni varsin tavallinen harhaluulo, että biseksuaalisuutta pidetään välivaiheena. Tai niinkuin kuvaavasti on ilmaistu haluttu nähdä se hautomisvaiheena, jossa biseksuaali ei vain ole -syystä tai toisesta- rohjennut kuoriutumaan ja olemaan, jompi kumpi. Tai erityisesti olemaan avoimesti homoseksuaali, eivätkä kaikki ole ymmärtääkseni olleet valmiita edes myöntämään asiaa itselleen; saati sitten muille. Valitettavasti.
Ap
En tiedä kuinka paljon ihmisten omaa määrittelyä voi kukaan ulkopuolinen nimittää harhaluuloksi, vaan kyseessä on itsensä etsiminen eri nimikkeiden "seasta". Itsekin nimitin itseäni pitkään biseksuaaliksi, vaikka en oikeastaan ole sitä koskaan ollut.
Mietin tuossa sitä, että ovatko biseksuaalit enemmän kaapissa kuin muut seksuaalivähemmistöt, ne varsinkin, jotka pääosin näyttävät ulkopuolisin silmin elävän heteroelämää. On eräänlainen genre tulla kaapista homona julkisuudessakin, mutta tulla kaapista biseksuaalina on harvinaisempaa. Tietävätkö sinun ystäväsi ja läheisesi, että olet biseksuaali? Vai ajatteletko, että se on enemmän yksityisasia?
Vositko kuvata ja kertoa mikä sai sinut nimittämään itseäsi biseksuaaliksi ja mikä sitten lopulta olet, kun mainitsit, että et, sitä oikeastaan ole ollut. Vai onko "prosessi" edelleen kesken?
Kyse oli varmaan siitä, että olisin halunnut olla bi (tavallaan vieläkin haluaisin) ja minulla oli joitakin seksikokemuksia myös naisten kanssa. Valitettavasti en kuitenkaan niistä oikein kiihottunut, vaan kokemukset olivat jopa lievästi epämiellyttäviä. Minua siis kiihottavat seksuaalisesti vain miehet, ikävä kyllä.
Kiitos tästä vastauksestasi. - Minusta se kuullosti melkein hätkähdyttävänkin avoimelta ja rehelliseltä. - Vaikka heistä, jota eivät ole koskaan joutuneet kokemaan hämmenystä oman seksualisuutensa kanssa saattaa ehkä tuntua kummalliselta, esimerkiksi miksi olisi ikävää kiihottua "vain" miehet ( tai ainaostaan naiset).
Itselleni olisi saattanut olla jossain vaiheessa helpotus kokea seksuaalista kiinnostusta vain jompaa kumpaa kohtaan. - En siis aluksi osannut pitää rikkautena sitä, että voin (tai saatan) kokea ja tuntea molempia kohtaan vain seksuaalista kiinnostusta ja kiihottumista Jne.
Mutta ei tästä pidä vetää johtopäätöstä, että omaisin jotenkin erityisen voimakkaan libidon, Ja minulla olisi siksi merkittävästi enemmän (tuskin vähempääkään) haluja päästä harrastamaan seksiä sukupuoleen katsomatta kuin sellaisella, jonka seksuaalinen kiinnostus kohdistuu "vain" vastakkaista sukupuolta oleviin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä ymmärsit olevasi biseksuaali?
Itse en tunne yhtään miespuolista biseksuaalia. Kaikki ovat myöhemmin muuttuneet homoseksuaaleiksi eli oikeasti naisista eivät ole olleet kiinnostuneita alun perinkään. Ehkä biseksuaalit ovat syvemmällä kaapissa tai sitten se on miesten kohdalla harvinaisempaa kuin luulisi, vain välietappi homoseksuaalisuuden myöntämisessä.
Varmaan ymmärsin oman biseksuaalisuuteni verraten myöhään kun tajusin ja ymmärsin sen (biseksualisuuteni) "vasta" noin parikymppisenä. - Alkuun koin suurta hämmennystä ja ihmetystä asiasta. - Ajatus siitä, että olisin homoseksuaali tuntui vieraalta koska ihastuin ja rakastuin ja olin tätä ennen ollut parisuhteessa "vain" naisten kanssa. Mutta silti saatoin löytää itseni ihailemasta ja fantasioimasta joistain miehistäkin.
On ymmärtääkseni varsin tavallinen harhaluulo, että biseksuaalisuutta pidetään välivaiheena. Tai niinkuin kuvaavasti on ilmaistu haluttu nähdä se hautomisvaiheena, jossa biseksuaali ei vain ole -syystä tai toisesta- rohjennut kuoriutumaan ja olemaan, jompi kumpi. Tai erityisesti olemaan avoimesti homoseksuaali, eivätkä kaikki ole ymmärtääkseni olleet valmiita edes myöntämään asiaa itselleen; saati sitten muille. Valitettavasti.
Ap
En tiedä kuinka paljon ihmisten omaa määrittelyä voi kukaan ulkopuolinen nimittää harhaluuloksi, vaan kyseessä on itsensä etsiminen eri nimikkeiden "seasta". Itsekin nimitin itseäni pitkään biseksuaaliksi, vaikka en oikeastaan ole sitä koskaan ollut.
Mietin tuossa sitä, että ovatko biseksuaalit enemmän kaapissa kuin muut seksuaalivähemmistöt, ne varsinkin, jotka pääosin näyttävät ulkopuolisin silmin elävän heteroelämää. On eräänlainen genre tulla kaapista homona julkisuudessakin, mutta tulla kaapista biseksuaalina on harvinaisempaa. Tietävätkö sinun ystäväsi ja läheisesi, että olet biseksuaali? Vai ajatteletko, että se on enemmän yksityisasia?
Vositko kuvata ja kertoa mikä sai sinut nimittämään itseäsi biseksuaaliksi ja mikä sitten lopulta olet, kun mainitsit, että et, sitä oikeastaan ole ollut. Vai onko "prosessi" edelleen kesken?
Kyse oli varmaan siitä, että olisin halunnut olla bi (tavallaan vieläkin haluaisin) ja minulla oli joitakin seksikokemuksia myös naisten kanssa. Valitettavasti en kuitenkaan niistä oikein kiihottunut, vaan kokemukset olivat jopa lievästi epämiellyttäviä. Minua siis kiihottavat seksuaalisesti vain miehet, ikävä kyllä.
Olen eri, mutta sivusta mukaan keskusteluun: aika mielenkiintoista oikeastaan, että noin päin. Siis että haluaisi olla bi, mutta vuosien varrella tulee vain siihen tulokseen että ei onnistu. Luulisin että tavallisempaa on se mitä itsestänikin huomaan, iän myötä (nyt päälle viisikymppisenä) on pikku hiljaa alkanut huomata, että ainakin eroottisessa mielessä omasta sukupuolesta voisi ihan hyvin kiinnostua, vaikkei ehkä romanttisessa mielessä. Nuorempana sillä tavalla ei niin ajatellut, ja nyt jo puolet elämästään ihan normi heteroliitossa eläneenä ei näytä mitenkään todennäköiseltä, että teoriaa tulisi koskaan tosielämässä testattuakaan. Sen vain huomaa, että kullinkuvat kiihottavat ihan siinä missä pillutkin, eikä se mitenkään kamalalta tunnu. Tällaiseksi ajatuskokeeksi se kuitenkin tulee hyvin suurella todennäköisyydellä jäämään.
Minusta on mukavaa, että olet vuosien saatossa avautunut tai jose, että osaa tai haastaa itsenä näkemään vähän boxin ulkopuolele on arvokasta.
Toisinaan on ollut hieman hämmentävää kun on kohdannut tai nähnyt heitä, jotka kovasti ovat halunneet korostaa ja alleviivata omaa seksuaalista suuntautuneisuuttaan. Ikäänkuin psyykaten itseään jotain suoritusta varten.
Vai pelkäävätkö jotkut sitä, että joku saattaisi pitää heitä seksuaaliselta suuntautuneisuudeltaan jotain, mitä eivät itse koe olevansa. - Eikä tarvitsekaan kokea olevansa.
Mutta kun on kuullut kuinka joku on luetellut suuren määrän vaikkapa homoseksualiuuteen liitettyjä tylsimpiä ja kuluneimpia kliseitä ja ennakkoluuloja, niin voiko tuohon sanoa muuta kuin, että onpahan ainakin perehtynyt asiaan seikkaperäisesti, että muistaa ja tuntee niitä niin hyvin. - Olisi melkein pieni kiusasus kysyä häneltä, että oliko hänelleä oikeasti puhe siitä, mistä puute.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä ymmärsit olevasi biseksuaali?
Itse en tunne yhtään miespuolista biseksuaalia. Kaikki ovat myöhemmin muuttuneet homoseksuaaleiksi eli oikeasti naisista eivät ole olleet kiinnostuneita alun perinkään. Ehkä biseksuaalit ovat syvemmällä kaapissa tai sitten se on miesten kohdalla harvinaisempaa kuin luulisi, vain välietappi homoseksuaalisuuden myöntämisessä.
Varmaan ymmärsin oman biseksuaalisuuteni verraten myöhään kun tajusin ja ymmärsin sen (biseksualisuuteni) "vasta" noin parikymppisenä. - Alkuun koin suurta hämmennystä ja ihmetystä asiasta. - Ajatus siitä, että olisin homoseksuaali tuntui vieraalta koska ihastuin ja rakastuin ja olin tätä ennen ollut parisuhteessa "vain" naisten kanssa. Mutta silti saatoin löytää itseni ihailemasta ja fantasioimasta joistain miehistäkin.
On ymmärtääkseni varsin tavallinen harhaluulo, että biseksuaalisuutta pidetään välivaiheena. Tai niinkuin kuvaavasti on ilmaistu haluttu nähdä se hautomisvaiheena, jossa biseksuaali ei vain ole -syystä tai toisesta- rohjennut kuoriutumaan ja olemaan, jompi kumpi. Tai erityisesti olemaan avoimesti homoseksuaali, eivätkä kaikki ole ymmärtääkseni olleet valmiita edes myöntämään asiaa itselleen; saati sitten muille. Valitettavasti.
Ap
En tiedä kuinka paljon ihmisten omaa määrittelyä voi kukaan ulkopuolinen nimittää harhaluuloksi, vaan kyseessä on itsensä etsiminen eri nimikkeiden "seasta". Itsekin nimitin itseäni pitkään biseksuaaliksi, vaikka en oikeastaan ole sitä koskaan ollut.
Mietin tuossa sitä, että ovatko biseksuaalit enemmän kaapissa kuin muut seksuaalivähemmistöt, ne varsinkin, jotka pääosin näyttävät ulkopuolisin silmin elävän heteroelämää. On eräänlainen genre tulla kaapista homona julkisuudessakin, mutta tulla kaapista biseksuaalina on harvinaisempaa. Tietävätkö sinun ystäväsi ja läheisesi, että olet biseksuaali? Vai ajatteletko, että se on enemmän yksityisasia?
Vositko kuvata ja kertoa mikä sai sinut nimittämään itseäsi biseksuaaliksi ja mikä sitten lopulta olet, kun mainitsit, että et, sitä oikeastaan ole ollut. Vai onko "prosessi" edelleen kesken?
Kyse oli varmaan siitä, että olisin halunnut olla bi (tavallaan vieläkin haluaisin) ja minulla oli joitakin seksikokemuksia myös naisten kanssa. Valitettavasti en kuitenkaan niistä oikein kiihottunut, vaan kokemukset olivat jopa lievästi epämiellyttäviä. Minua siis kiihottavat seksuaalisesti vain miehet, ikävä kyllä.
Olen eri, mutta sivusta mukaan keskusteluun: aika mielenkiintoista oikeastaan, että noin päin. Siis että haluaisi olla bi, mutta vuosien varrella tulee vain siihen tulokseen että ei onnistu. Luulisin että tavallisempaa on se mitä itsestänikin huomaan, iän myötä (nyt päälle viisikymppisenä) on pikku hiljaa alkanut huomata, että ainakin eroottisessa mielessä omasta sukupuolesta voisi ihan hyvin kiinnostua, vaikkei ehkä romanttisessa mielessä. Nuorempana sillä tavalla ei niin ajatellut, ja nyt jo puolet elämästään ihan normi heteroliitossa eläneenä ei näytä mitenkään todennäköiseltä, että teoriaa tulisi koskaan tosielämässä testattuakaan. Sen vain huomaa, että kullinkuvat kiihottavat ihan siinä missä pillutkin, eikä se mitenkään kamalalta tunnu. Tällaiseksi ajatuskokeeksi se kuitenkin tulee hyvin suurella todennäköisyydellä jäämään.
Minäkin olen viisikymppinen eli on noista kokeiluista jo aikaa. Itse asiassa minullakin oli noin, että ajatus tietyntyyppisestä samaa sukupuolta olevasta kumppanista kiihotti (hyvin rajattu maku), mutta todellisuudessa se ei sitten kiihottanutkaan. Kuvat ja fantasiat ovat eri asia kuin todellisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä ymmärsit olevasi biseksuaali?
Itse en tunne yhtään miespuolista biseksuaalia. Kaikki ovat myöhemmin muuttuneet homoseksuaaleiksi eli oikeasti naisista eivät ole olleet kiinnostuneita alun perinkään. Ehkä biseksuaalit ovat syvemmällä kaapissa tai sitten se on miesten kohdalla harvinaisempaa kuin luulisi, vain välietappi homoseksuaalisuuden myöntämisessä.
Varmaan ymmärsin oman biseksuaalisuuteni verraten myöhään kun tajusin ja ymmärsin sen (biseksualisuuteni) "vasta" noin parikymppisenä. - Alkuun koin suurta hämmennystä ja ihmetystä asiasta. - Ajatus siitä, että olisin homoseksuaali tuntui vieraalta koska ihastuin ja rakastuin ja olin tätä ennen ollut parisuhteessa "vain" naisten kanssa. Mutta silti saatoin löytää itseni ihailemasta ja fantasioimasta joistain miehistäkin.
On ymmärtääkseni varsin tavallinen harhaluulo, että biseksuaalisuutta pidetään välivaiheena. Tai niinkuin kuvaavasti on ilmaistu haluttu nähdä se hautomisvaiheena, jossa biseksuaali ei vain ole -syystä tai toisesta- rohjennut kuoriutumaan ja olemaan, jompi kumpi. Tai erityisesti olemaan avoimesti homoseksuaali, eivätkä kaikki ole ymmärtääkseni olleet valmiita edes myöntämään asiaa itselleen; saati sitten muille. Valitettavasti.
Ap
En tiedä kuinka paljon ihmisten omaa määrittelyä voi kukaan ulkopuolinen nimittää harhaluuloksi, vaan kyseessä on itsensä etsiminen eri nimikkeiden "seasta". Itsekin nimitin itseäni pitkään biseksuaaliksi, vaikka en oikeastaan ole sitä koskaan ollut.
Mietin tuossa sitä, että ovatko biseksuaalit enemmän kaapissa kuin muut seksuaalivähemmistöt, ne varsinkin, jotka pääosin näyttävät ulkopuolisin silmin elävän heteroelämää. On eräänlainen genre tulla kaapista homona julkisuudessakin, mutta tulla kaapista biseksuaalina on harvinaisempaa. Tietävätkö sinun ystäväsi ja läheisesi, että olet biseksuaali? Vai ajatteletko, että se on enemmän yksityisasia?
Vositko kuvata ja kertoa mikä sai sinut nimittämään itseäsi biseksuaaliksi ja mikä sitten lopulta olet, kun mainitsit, että et, sitä oikeastaan ole ollut. Vai onko "prosessi" edelleen kesken?
Kyse oli varmaan siitä, että olisin halunnut olla bi (tavallaan vieläkin haluaisin) ja minulla oli joitakin seksikokemuksia myös naisten kanssa. Valitettavasti en kuitenkaan niistä oikein kiihottunut, vaan kokemukset olivat jopa lievästi epämiellyttäviä. Minua siis kiihottavat seksuaalisesti vain miehet, ikävä kyllä.
Kiitos tästä vastauksestasi. - Minusta se kuullosti melkein hätkähdyttävänkin avoimelta ja rehelliseltä. - Vaikka heistä, jota eivät ole koskaan joutuneet kokemaan hämmenystä oman seksualisuutensa kanssa saattaa ehkä tuntua kummalliselta, esimerkiksi miksi olisi ikävää kiihottua "vain" miehet ( tai ainaostaan naiset).
Itselleni olisi saattanut olla jossain vaiheessa helpotus kokea seksuaalista kiinnostusta vain jompaa kumpaa kohtaan. - En siis aluksi osannut pitää rikkautena sitä, että voin (tai saatan) kokea ja tuntea molempia kohtaan vain seksuaalista kiinnostusta ja kiihottumista Jne.
Mutta ei tästä pidä vetää johtopäätöstä, että omaisin jotenkin erityisen voimakkaan libidon, Ja minulla olisi siksi merkittävästi enemmän (tuskin vähempääkään) haluja päästä harrastamaan seksiä sukupuoleen katsomatta kuin sellaisella, jonka seksuaalinen kiinnostus kohdistuu "vain" vastakkaista sukupuolta oleviin.
Ap
Mikä siinä hätkähdytti? Luulisin, että biseksuaaleilla on sikäli hankalaa, etteivät he kuulu kumpaankaan "leiriin" ja valitsevat sitten puolensa. Kun taas itse olisin hyvin viihtynyt seikkaillen molemmissa leireissä kuten sitten teinkin. Halu olla biseksuaali varmaan selittyy sitä kautta, että minulla on paljon homo- ja lesboystäviä ollut aina nuoresta asti. Olin jo nuorena voimakkaasti leimautunut siihen, että heidän asiansa oli minulle tärkeä samoin kuin muidenkin seksuaalivähemmistöjen. En jotenkin käsitä miksi tuollaiseen asiaan kiinnitetään niin paljon huomiota ja olen kasvanut siihen jo lapsuudenperheessäni, että kaikki ovat tasa-arvoisia ja ok.
Olisi mukava olla biseksuaali, koska olisi enemmän mahdollisia kumppaneita, monenlaista olisi enemmän, koska seksi saman sukupuolen kanssa on erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä ymmärsit olevasi biseksuaali?
Itse en tunne yhtään miespuolista biseksuaalia. Kaikki ovat myöhemmin muuttuneet homoseksuaaleiksi eli oikeasti naisista eivät ole olleet kiinnostuneita alun perinkään. Ehkä biseksuaalit ovat syvemmällä kaapissa tai sitten se on miesten kohdalla harvinaisempaa kuin luulisi, vain välietappi homoseksuaalisuuden myöntämisessä.
Varmaan ymmärsin oman biseksuaalisuuteni verraten myöhään kun tajusin ja ymmärsin sen (biseksualisuuteni) "vasta" noin parikymppisenä. - Alkuun koin suurta hämmennystä ja ihmetystä asiasta. - Ajatus siitä, että olisin homoseksuaali tuntui vieraalta koska ihastuin ja rakastuin ja olin tätä ennen ollut parisuhteessa "vain" naisten kanssa. Mutta silti saatoin löytää itseni ihailemasta ja fantasioimasta joistain miehistäkin.
On ymmärtääkseni varsin tavallinen harhaluulo, että biseksuaalisuutta pidetään välivaiheena. Tai niinkuin kuvaavasti on ilmaistu haluttu nähdä se hautomisvaiheena, jossa biseksuaali ei vain ole -syystä tai toisesta- rohjennut kuoriutumaan ja olemaan, jompi kumpi. Tai erityisesti olemaan avoimesti homoseksuaali, eivätkä kaikki ole ymmärtääkseni olleet valmiita edes myöntämään asiaa itselleen; saati sitten muille. Valitettavasti.
Ap
En tiedä kuinka paljon ihmisten omaa määrittelyä voi kukaan ulkopuolinen nimittää harhaluuloksi, vaan kyseessä on itsensä etsiminen eri nimikkeiden "seasta". Itsekin nimitin itseäni pitkään biseksuaaliksi, vaikka en oikeastaan ole sitä koskaan ollut.
Mietin tuossa sitä, että ovatko biseksuaalit enemmän kaapissa kuin muut seksuaalivähemmistöt, ne varsinkin, jotka pääosin näyttävät ulkopuolisin silmin elävän heteroelämää. On eräänlainen genre tulla kaapista homona julkisuudessakin, mutta tulla kaapista biseksuaalina on harvinaisempaa. Tietävätkö sinun ystäväsi ja läheisesi, että olet biseksuaali? Vai ajatteletko, että se on enemmän yksityisasia?
Vositko kuvata ja kertoa mikä sai sinut nimittämään itseäsi biseksuaaliksi ja mikä sitten lopulta olet, kun mainitsit, että et, sitä oikeastaan ole ollut. Vai onko "prosessi" edelleen kesken?
Kyse oli varmaan siitä, että olisin halunnut olla bi (tavallaan vieläkin haluaisin) ja minulla oli joitakin seksikokemuksia myös naisten kanssa. Valitettavasti en kuitenkaan niistä oikein kiihottunut, vaan kokemukset olivat jopa lievästi epämiellyttäviä. Minua siis kiihottavat seksuaalisesti vain miehet, ikävä kyllä.
Olen eri, mutta sivusta mukaan keskusteluun: aika mielenkiintoista oikeastaan, että noin päin. Siis että haluaisi olla bi, mutta vuosien varrella tulee vain siihen tulokseen että ei onnistu. Luulisin että tavallisempaa on se mitä itsestänikin huomaan, iän myötä (nyt päälle viisikymppisenä) on pikku hiljaa alkanut huomata, että ainakin eroottisessa mielessä omasta sukupuolesta voisi ihan hyvin kiinnostua, vaikkei ehkä romanttisessa mielessä. Nuorempana sillä tavalla ei niin ajatellut, ja nyt jo puolet elämästään ihan normi heteroliitossa eläneenä ei näytä mitenkään todennäköiseltä, että teoriaa tulisi koskaan tosielämässä testattuakaan. Sen vain huomaa, että kullinkuvat kiihottavat ihan siinä missä pillutkin, eikä se mitenkään kamalalta tunnu. Tällaiseksi ajatuskokeeksi se kuitenkin tulee hyvin suurella todennäköisyydellä jäämään.
Minäkin olen viisikymppinen eli on noista kokeiluista jo aikaa. Itse asiassa minullakin oli noin, että ajatus tietyntyyppisestä samaa sukupuolta olevasta kumppanista kiihotti (hyvin rajattu maku), mutta todellisuudessa se ei sitten kiihottanutkaan. Kuvat ja fantasiat ovat eri asia kuin todellisuus.
Luonto tai kohtalo, miten vain voi toisinaan olla ennalta arvaamaton. Sitä voi haaveilla ja unelmoida jos ja vaikka minkälaisesta kumppan(e)ista mutta todellisuus voi sitten olla ihan toinen silloin kun pitäsi harrastaa seksiä hänen (tai heidän) - kanssa.
Sitä saattaa esimerkiksi miehen oma heppi lerpahtaa pelkästä jännityksestä (vai pitäsikö sanoa suorituspaineista). Tai jos tai kun seksikumppani toimii aivan täysin odottamattomalla tavalla. - Eikä tällaisella hetkellä ole ylentävää kuulla, kumppanin uhriutuvan tai alkaisi arvailemaan, mistähän moinen "lerpahdus"mahtaisi johtua. Saati jos hän nostaisikin itsenä jalustalle ja väittåen samalla, ettei koskaan kenenkään toisen kanssa ole näin käynyt... - Toisaalta imartelu ja vertailu muihin asioita, jota kannattaa unohtaa; tai ainakin olla tarkkana sen kanssa miten tuolloin sanansa asettelee...
Olen kuullut, että osalle (miehistä) seksi saattaa tarkoittaa lähinnä vain yhdyntää (tai yhdyntöjä eri "aukkoihin"). - Jos oma seksikumppnini olisi näin saanen sanoa mielikuvitukseton, niin varmasti pettyisin.
Ap
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä ymmärsit olevasi biseksuaali?
Itse en tunne yhtään miespuolista biseksuaalia. Kaikki ovat myöhemmin muuttuneet homoseksuaaleiksi eli oikeasti naisista eivät ole olleet kiinnostuneita alun perinkään. Ehkä biseksuaalit ovat syvemmällä kaapissa tai sitten se on miesten kohdalla harvinaisempaa kuin luulisi, vain välietappi homoseksuaalisuuden myöntämisessä.
Varmaan ymmärsin oman biseksuaalisuuteni verraten myöhään kun tajusin ja ymmärsin sen (biseksualisuuteni) "vasta" noin parikymppisenä. - Alkuun koin suurta hämmennystä ja ihmetystä asiasta. - Ajatus siitä, että olisin homoseksuaali tuntui vieraalta koska ihastuin ja rakastuin ja olin tätä ennen ollut parisuhteessa "vain" naisten kanssa. Mutta silti saatoin löytää itseni ihailemasta ja fantasioimasta joistain miehistäkin.
On ymmärtääkseni varsin tavallinen harhaluulo, että biseksuaalisuutta pidetään välivaiheena. Tai niinkuin kuvaavasti on ilmaistu haluttu nähdä se hautomisvaiheena, jossa biseksuaali ei vain ole -syystä tai toisesta- rohjennut kuoriutumaan ja olemaan, jompi kumpi. Tai erityisesti olemaan avoimesti homoseksuaali, eivätkä kaikki ole ymmärtääkseni olleet valmiita edes myöntämään asiaa itselleen; saati sitten muille. Valitettavasti.
Ap
En tiedä kuinka paljon ihmisten omaa määrittelyä voi kukaan ulkopuolinen nimittää harhaluuloksi, vaan kyseessä on itsensä etsiminen eri nimikkeiden "seasta". Itsekin nimitin itseäni pitkään biseksuaaliksi, vaikka en oikeastaan ole sitä koskaan ollut.
Mietin tuossa sitä, että ovatko biseksuaalit enemmän kaapissa kuin muut seksuaalivähemmistöt, ne varsinkin, jotka pääosin näyttävät ulkopuolisin silmin elävän heteroelämää. On eräänlainen genre tulla kaapista homona julkisuudessakin, mutta tulla kaapista biseksuaalina on harvinaisempaa. Tietävätkö sinun ystäväsi ja läheisesi, että olet biseksuaali? Vai ajatteletko, että se on enemmän yksityisasia?
Vositko kuvata ja kertoa mikä sai sinut nimittämään itseäsi biseksuaaliksi ja mikä sitten lopulta olet, kun mainitsit, että et, sitä oikeastaan ole ollut. Vai onko "prosessi" edelleen kesken?
Kyse oli varmaan siitä, että olisin halunnut olla bi (tavallaan vieläkin haluaisin) ja minulla oli joitakin seksikokemuksia myös naisten kanssa. Valitettavasti en kuitenkaan niistä oikein kiihottunut, vaan kokemukset olivat jopa lievästi epämiellyttäviä. Minua siis kiihottavat seksuaalisesti vain miehet, ikävä kyllä.
Kiitos tästä vastauksestasi. - Minusta se kuullosti melkein hätkähdyttävänkin avoimelta ja rehelliseltä. - Vaikka heistä, jota eivät ole koskaan joutuneet kokemaan hämmenystä oman seksualisuutensa kanssa saattaa ehkä tuntua kummalliselta, esimerkiksi miksi olisi ikävää kiihottua "vain" miehet ( tai ainaostaan naiset).
Itselleni olisi saattanut olla jossain vaiheessa helpotus kokea seksuaalista kiinnostusta vain jompaa kumpaa kohtaan. - En siis aluksi osannut pitää rikkautena sitä, että voin (tai saatan) kokea ja tuntea molempia kohtaan vain seksuaalista kiinnostusta ja kiihottumista Jne.
Mutta ei tästä pidä vetää johtopäätöstä, että omaisin jotenkin erityisen voimakkaan libidon, Ja minulla olisi siksi merkittävästi enemmän (tuskin vähempääkään) haluja päästä harrastamaan seksiä sukupuoleen katsomatta kuin sellaisella, jonka seksuaalinen kiinnostus kohdistuu "vain" vastakkaista sukupuolta oleviin.
Ap
Mikä siinä hätkähdytti? Luulisin, että biseksuaaleilla on sikäli hankalaa, etteivät he kuulu kumpaankaan "leiriin" ja valitsevat sitten puolensa. Kun taas itse olisin hyvin viihtynyt seikkaillen molemmissa leireissä kuten sitten teinkin. Halu olla biseksuaali varmaan selittyy sitä kautta, että minulla on paljon homo- ja lesboystäviä ollut aina nuoresta asti. Olin jo nuorena voimakkaasti leimautunut siihen, että heidän asiansa oli minulle tärkeä samoin kuin muidenkin seksuaalivähemmistöjen. En jotenkin käsitä miksi tuollaiseen asiaan kiinnitetään niin paljon huomiota ja olen kasvanut siihen jo lapsuudenperheessäni, että kaikki ovat tasa-arvoisia ja ok.
Olisi mukava olla biseksuaali, koska olisi enemmän mahdollisia kumppaneita, monenlaista olisi enemmän, koska seksi saman sukupuolen kanssa on erilaista.
Minua hätkähdytti -joka ehkä tuntuu vähän hassulta- se, että osasit kertoa asian niin sanoisinko rauhallisesti ja avoimen oloisesti. Sanoit suoraan ketään syyllistämättä, että kokemukset samaa sukupuolta olevan kumppani kanssa olivat jopa lievästi epämiellyttäviä, jonka jälkeen et alkanut kaivelemaan, että mistähäntällainen epämukavuus saattaisi johtua vaan rauhallisesti vain totesit, että näin oli.
Luulen ymmärtäväni sinua entistäkin paremmin kun täsmensit uudemmassa viestissäsi, kuinka sinulla on ollut paljon homo ja lesbo ystäviä ja että kaikki ovat tasa-arvoisia...
Itselleni oman biseksuaalisuuteen kasvaminen ja hyväksyminen tuntui vaikealta siksi, että en suoraan sanoen aluski ymmärtänyt että niin voisi olla. Kyllä. olin niin mustavalkoinen tuolloin. Mustavalkoien, jota voin vain tänään ihmetellä, että miten saatoinkaan olla.
Muistan kuinka koin pelkoa, että en sitten lopula kelpaa kummallekaan kun en ollut sen oloinen mies, joka olisi voinut olla "täysillä homo", jollainen olisin halunnut olla, mutta en ehkä lopulta osaisi olla sellainen heterokaan, mitä tai millainen heteromiehen olsi (muka) pitänyt olla.
Kaikki tämä sai itseni kysymään, että voiko kukaan oikeasti pitää minusta sellaisena kuin olen omana itsenäni. Kaikille meille - itseni pitkään mukaan lukien- seksuaalivähemmistöt eivät ole olleet pienestä asti tuttuja vaan niihin on vasta pikkuhiljaa voinut yrittää tutustua.
- Samalla kun olen etsinyt vastausta kysymykseen siitä kuka minä itse olen. Tai mitä minun pitäisi olla. Pikkuhilaa ymmärtämällä myös sen, että aivan kaikille en kuitenkaan koskaan voi olla mielikisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä ymmärsit olevasi biseksuaali?
Itse en tunne yhtään miespuolista biseksuaalia. Kaikki ovat myöhemmin muuttuneet homoseksuaaleiksi eli oikeasti naisista eivät ole olleet kiinnostuneita alun perinkään. Ehkä biseksuaalit ovat syvemmällä kaapissa tai sitten se on miesten kohdalla harvinaisempaa kuin luulisi, vain välietappi homoseksuaalisuuden myöntämisessä.
Varmaan ymmärsin oman biseksuaalisuuteni verraten myöhään kun tajusin ja ymmärsin sen (biseksualisuuteni) "vasta" noin parikymppisenä. - Alkuun koin suurta hämmennystä ja ihmetystä asiasta. - Ajatus siitä, että olisin homoseksuaali tuntui vieraalta koska ihastuin ja rakastuin ja olin tätä ennen ollut parisuhteessa "vain" naisten kanssa. Mutta silti saatoin löytää itseni ihailemasta ja fantasioimasta joistain miehistäkin.
On ymmärtääkseni varsin tavallinen harhaluulo, että biseksuaalisuutta pidetään välivaiheena. Tai niinkuin kuvaavasti on ilmaistu haluttu nähdä se hautomisvaiheena, jossa biseksuaali ei vain ole -syystä tai toisesta- rohjennut kuoriutumaan ja olemaan, jompi kumpi. Tai erityisesti olemaan avoimesti homoseksuaali, eivätkä kaikki ole ymmärtääkseni olleet valmiita edes myöntämään asiaa itselleen; saati sitten muille. Valitettavasti.
Ap
En tiedä kuinka paljon ihmisten omaa määrittelyä voi kukaan ulkopuolinen nimittää harhaluuloksi, vaan kyseessä on itsensä etsiminen eri nimikkeiden "seasta". Itsekin nimitin itseäni pitkään biseksuaaliksi, vaikka en oikeastaan ole sitä koskaan ollut.
Mietin tuossa sitä, että ovatko biseksuaalit enemmän kaapissa kuin muut seksuaalivähemmistöt, ne varsinkin, jotka pääosin näyttävät ulkopuolisin silmin elävän heteroelämää. On eräänlainen genre tulla kaapista homona julkisuudessakin, mutta tulla kaapista biseksuaalina on harvinaisempaa. Tietävätkö sinun ystäväsi ja läheisesi, että olet biseksuaali? Vai ajatteletko, että se on enemmän yksityisasia?
Vositko kuvata ja kertoa mikä sai sinut nimittämään itseäsi biseksuaaliksi ja mikä sitten lopulta olet, kun mainitsit, että et, sitä oikeastaan ole ollut. Vai onko "prosessi" edelleen kesken?
Kyse oli varmaan siitä, että olisin halunnut olla bi (tavallaan vieläkin haluaisin) ja minulla oli joitakin seksikokemuksia myös naisten kanssa. Valitettavasti en kuitenkaan niistä oikein kiihottunut, vaan kokemukset olivat jopa lievästi epämiellyttäviä. Minua siis kiihottavat seksuaalisesti vain miehet, ikävä kyllä.
Kiitos tästä vastauksestasi. - Minusta se kuullosti melkein hätkähdyttävänkin avoimelta ja rehelliseltä. - Vaikka heistä, jota eivät ole koskaan joutuneet kokemaan hämmenystä oman seksualisuutensa kanssa saattaa ehkä tuntua kummalliselta, esimerkiksi miksi olisi ikävää kiihottua "vain" miehet ( tai ainaostaan naiset).
Itselleni olisi saattanut olla jossain vaiheessa helpotus kokea seksuaalista kiinnostusta vain jompaa kumpaa kohtaan. - En siis aluksi osannut pitää rikkautena sitä, että voin (tai saatan) kokea ja tuntea molempia kohtaan vain seksuaalista kiinnostusta ja kiihottumista Jne.
Mutta ei tästä pidä vetää johtopäätöstä, että omaisin jotenkin erityisen voimakkaan libidon, Ja minulla olisi siksi merkittävästi enemmän (tuskin vähempääkään) haluja päästä harrastamaan seksiä sukupuoleen katsomatta kuin sellaisella, jonka seksuaalinen kiinnostus kohdistuu "vain" vastakkaista sukupuolta oleviin.
Ap
Mikä siinä hätkähdytti? Luulisin, että biseksuaaleilla on sikäli hankalaa, etteivät he kuulu kumpaankaan "leiriin" ja valitsevat sitten puolensa. Kun taas itse olisin hyvin viihtynyt seikkaillen molemmissa leireissä kuten sitten teinkin. Halu olla biseksuaali varmaan selittyy sitä kautta, että minulla on paljon homo- ja lesboystäviä ollut aina nuoresta asti. Olin jo nuorena voimakkaasti leimautunut siihen, että heidän asiansa oli minulle tärkeä samoin kuin muidenkin seksuaalivähemmistöjen. En jotenkin käsitä miksi tuollaiseen asiaan kiinnitetään niin paljon huomiota ja olen kasvanut siihen jo lapsuudenperheessäni, että kaikki ovat tasa-arvoisia ja ok.
Olisi mukava olla biseksuaali, koska olisi enemmän mahdollisia kumppaneita, monenlaista olisi enemmän, koska seksi saman sukupuolen kanssa on erilaista.
Minua hätkähdytti -joka ehkä tuntuu vähän hassulta- se, että osasit kertoa asian niin sanoisinko rauhallisesti ja avoimen oloisesti. Sanoit suoraan ketään syyllistämättä, että kokemukset samaa sukupuolta olevan kumppani kanssa olivat jopa lievästi epämiellyttäviä, jonka jälkeen et alkanut kaivelemaan, että mistähäntällainen epämukavuus saattaisi johtua vaan rauhallisesti vain totesit, että näin oli.
Luulen ymmärtäväni sinua entistäkin paremmin kun täsmensit uudemmassa viestissäsi, kuinka sinulla on ollut paljon homo ja lesbo ystäviä ja että kaikki ovat tasa-arvoisia...
Itselleni oman biseksuaalisuuteen kasvaminen ja hyväksyminen tuntui vaikealta siksi, että en suoraan sanoen aluski ymmärtänyt että niin voisi olla. Kyllä. olin niin mustavalkoinen tuolloin. Mustavalkoien, jota voin vain tänään ihmetellä, että miten saatoinkaan olla.
Muistan kuinka koin pelkoa, että en sitten lopula kelpaa kummallekaan kun en ollut sen oloinen mies, joka olisi voinut olla "täysillä homo", jollainen olisin halunnut olla, mutta en ehkä lopulta osaisi olla sellainen heterokaan, mitä tai millainen heteromiehen olsi (muka) pitänyt olla.
Kaikki tämä sai itseni kysymään, että voiko kukaan oikeasti pitää minusta sellaisena kuin olen omana itsenäni. Kaikille meille - itseni pitkään mukaan lukien- seksuaalivähemmistöt eivät ole olleet pienestä asti tuttuja vaan niihin on vasta pikkuhiljaa voinut yrittää tutustua.
- Samalla kun olen etsinyt vastausta kysymykseen siitä kuka minä itse olen. Tai mitä minun pitäisi olla. Pikkuhilaa ymmärtämällä myös sen, että aivan kaikille en kuitenkaan koskaan voi olla mielikisi.
Ap
Stereotypiat ovat haitallisia ja yksi keino estää niitä ovat se, että eletään avoimesti homona, lesbona tai biseksuaalina, koska silloin huomataan, että heitäkin on monenlaisia ja että pääasia ei heissä ole se millaista seksiä ja millaisten kanssa he harrastavat. Tämä tahtoo painottua vielä nykyäänkin, nuoret queer-ihmiset sitä painottavat, vaikkei se mielestäni ole lainkaan olennaista. Ei heterouskaan mitenkään yksiulotteista ole eli monimuotoisuus kuuluu ihmisen seksuaalisuuteen.
Tosiaan totuin pikkulapsesta asti siihen, että rakastua voi samaan sukupuoleenkin, koska äitini paras lapsuudenystävä oli homo ja eli avoimesti miehen kanssa vuosikymmenten parisuhteessa (kyseessä siis lähes kahdeksankymmpiset ihmiset). Äidin läheisin työkaveri (myös minun oma perhelääkärini) taas eli naisen kanssa pitkässä parisuhteessa, joten minulle asia on aivan normaali, että voi rakastaa joko eri tai samaa sukupuolta eikä se vaikuta mitenkään ihmisen persoonallisuuteen. Jos sinulla ja muilla olisi sama kokemus kuin minulla, ei ehkä tarvitsisi miettiä erikseen lainkaan seksuaalista suuntautumista (miettimistä seksuaalisuudessa riittää silti).
Vaikeus hyväksyä itsensä sellaisena kuin on liittyy mielestäni aika pitkälti itse kunkin lapsuuteen. Pelko tulla hylätyksi ja satutetuksi jos näyttää itsensä todellisena on ihmisen peruspelkoja, koska vauva ei selviä ilman huolenpitoa. Sen takia pitää esittää rooleja, esiintyä pienempänä (ettei kukaan vahingoittaisi) tai hakeutua seuraan, missä sijoittaa omat huonot tai hyvät puolensa kumppaniinsa sen sijaan, että elisi itse moninaisena ja erityisenä, jossa on paljon myös vastakkaisuuksia ja ristiriitaisuuksia. Ja tuohon isoon soppaan tulee isona ainesosana myös seksuaalisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä ymmärsit olevasi biseksuaali?
Itse en tunne yhtään miespuolista biseksuaalia. Kaikki ovat myöhemmin muuttuneet homoseksuaaleiksi eli oikeasti naisista eivät ole olleet kiinnostuneita alun perinkään. Ehkä biseksuaalit ovat syvemmällä kaapissa tai sitten se on miesten kohdalla harvinaisempaa kuin luulisi, vain välietappi homoseksuaalisuuden myöntämisessä.
Varmaan ymmärsin oman biseksuaalisuuteni verraten myöhään kun tajusin ja ymmärsin sen (biseksualisuuteni) "vasta" noin parikymppisenä. - Alkuun koin suurta hämmennystä ja ihmetystä asiasta. - Ajatus siitä, että olisin homoseksuaali tuntui vieraalta koska ihastuin ja rakastuin ja olin tätä ennen ollut parisuhteessa "vain" naisten kanssa. Mutta silti saatoin löytää itseni ihailemasta ja fantasioimasta joistain miehistäkin.
On ymmärtääkseni varsin tavallinen harhaluulo, että biseksuaalisuutta pidetään välivaiheena. Tai niinkuin kuvaavasti on ilmaistu haluttu nähdä se hautomisvaiheena, jossa biseksuaali ei vain ole -syystä tai toisesta- rohjennut kuoriutumaan ja olemaan, jompi kumpi. Tai erityisesti olemaan avoimesti homoseksuaali, eivätkä kaikki ole ymmärtääkseni olleet valmiita edes myöntämään asiaa itselleen; saati sitten muille. Valitettavasti.
Ap
En tiedä kuinka paljon ihmisten omaa määrittelyä voi kukaan ulkopuolinen nimittää harhaluuloksi, vaan kyseessä on itsensä etsiminen eri nimikkeiden "seasta". Itsekin nimitin itseäni pitkään biseksuaaliksi, vaikka en oikeastaan ole sitä koskaan ollut.
Mietin tuossa sitä, että ovatko biseksuaalit enemmän kaapissa kuin muut seksuaalivähemmistöt, ne varsinkin, jotka pääosin näyttävät ulkopuolisin silmin elävän heteroelämää. On eräänlainen genre tulla kaapista homona julkisuudessakin, mutta tulla kaapista biseksuaalina on harvinaisempaa. Tietävätkö sinun ystäväsi ja läheisesi, että olet biseksuaali? Vai ajatteletko, että se on enemmän yksityisasia?
Vositko kuvata ja kertoa mikä sai sinut nimittämään itseäsi biseksuaaliksi ja mikä sitten lopulta olet, kun mainitsit, että et, sitä oikeastaan ole ollut. Vai onko "prosessi" edelleen kesken?
Kyse oli varmaan siitä, että olisin halunnut olla bi (tavallaan vieläkin haluaisin) ja minulla oli joitakin seksikokemuksia myös naisten kanssa. Valitettavasti en kuitenkaan niistä oikein kiihottunut, vaan kokemukset olivat jopa lievästi epämiellyttäviä. Minua siis kiihottavat seksuaalisesti vain miehet, ikävä kyllä.
Olen eri, mutta sivusta mukaan keskusteluun: aika mielenkiintoista oikeastaan, että noin päin. Siis että haluaisi olla bi, mutta vuosien varrella tulee vain siihen tulokseen että ei onnistu. Luulisin että tavallisempaa on se mitä itsestänikin huomaan, iän myötä (nyt päälle viisikymppisenä) on pikku hiljaa alkanut huomata, että ainakin eroottisessa mielessä omasta sukupuolesta voisi ihan hyvin kiinnostua, vaikkei ehkä romanttisessa mielessä. Nuorempana sillä tavalla ei niin ajatellut, ja nyt jo puolet elämästään ihan normi heteroliitossa eläneenä ei näytä mitenkään todennäköiseltä, että teoriaa tulisi koskaan tosielämässä testattuakaan. Sen vain huomaa, että kullinkuvat kiihottavat ihan siinä missä pillutkin, eikä se mitenkään kamalalta tunnu. Tällaiseksi ajatuskokeeksi se kuitenkin tulee hyvin suurella todennäköisyydellä jäämään.
Minäkin olen viisikymppinen eli on noista kokeiluista jo aikaa. Itse asiassa minullakin oli noin, että ajatus tietyntyyppisestä samaa sukupuolta olevasta kumppanista kiihotti (hyvin rajattu maku), mutta todellisuudessa se ei sitten kiihottanutkaan. Kuvat ja fantasiat ovat eri asia kuin todellisuus.
Luonto tai kohtalo, miten vain voi toisinaan olla ennalta arvaamaton. Sitä voi haaveilla ja unelmoida jos ja vaikka minkälaisesta kumppan(e)ista mutta todellisuus voi sitten olla ihan toinen silloin kun pitäsi harrastaa seksiä hänen (tai heidän) - kanssa.
Sitä saattaa esimerkiksi miehen oma heppi lerpahtaa pelkästä jännityksestä (vai pitäsikö sanoa suorituspaineista). Tai jos tai kun seksikumppani toimii aivan täysin odottamattomalla tavalla. - Eikä tällaisella hetkellä ole ylentävää kuulla, kumppanin uhriutuvan tai alkaisi arvailemaan, mistähän moinen "lerpahdus"mahtaisi johtua. Saati jos hän nostaisikin itsenä jalustalle ja väittåen samalla, ettei koskaan kenenkään toisen kanssa ole näin käynyt... - Toisaalta imartelu ja vertailu muihin asioita, jota kannattaa unohtaa; tai ainakin olla tarkkana sen kanssa miten tuolloin sanansa asettelee...
Olen kuullut, että osalle (miehistä) seksi saattaa tarkoittaa lähinnä vain yhdyntää (tai yhdyntöjä eri "aukkoihin"). - Jos oma seksikumppnini olisi näin saanen sanoa mielikuvitukseton, niin varmasti pettyisin.
Ap
Ap
Nuorempana ajattelin, ettei ole mitään väliä sillä mitä sukupuolta seksikumppani on, että hänen persoonansa ratkaisee. Tavallaan se pitää paikkansa sikäli, että mieltymysten ja persoonan rooli on niin suuri seksissä, mutta kokemuksen kautta opin sen, ettei seksuaalisuuden konkreettisuutta (esim se, että naisella on oikeasti pillu, joka vaatii huomiota) voi ohittaa ja että seksi eri sukupuolten kanssa on erilaista. En voi kiihottua sen pillun takia, se lässäyttää tunnelman :)
Mitä tulee tuohon viimeiseen kohtaan seksin suoraviivaisuudesta, niin ehkäpä useimmilla on sekä suoraviivaista että pitkän kaavan seksiä eli mennään fiiliksen mukaan. Joka tapauksessa on mielestäni kyse enemmän persoonasta kuin sukupuolesta, sillä ainakin tällä palstalla näkee paljon valitusta naisista, jotka tyyliin vain odottavat passiivisena, että mies tekee kaiken. En valitsisi itse sellaista naista seksikumppaniksi (saati puolisoksi) enkä myöskään miestä, jolle vain yhdyntä on seksiä. Kuten sanoit, niin se on tylsää.
Mitä ajattelet naisesta joka heteroromanttinen biseksuaali?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä ymmärsit olevasi biseksuaali?
Itse en tunne yhtään miespuolista biseksuaalia. Kaikki ovat myöhemmin muuttuneet homoseksuaaleiksi eli oikeasti naisista eivät ole olleet kiinnostuneita alun perinkään. Ehkä biseksuaalit ovat syvemmällä kaapissa tai sitten se on miesten kohdalla harvinaisempaa kuin luulisi, vain välietappi homoseksuaalisuuden myöntämisessä.
Varmaan ymmärsin oman biseksuaalisuuteni verraten myöhään kun tajusin ja ymmärsin sen (biseksualisuuteni) "vasta" noin parikymppisenä. - Alkuun koin suurta hämmennystä ja ihmetystä asiasta. - Ajatus siitä, että olisin homoseksuaali tuntui vieraalta koska ihastuin ja rakastuin ja olin tätä ennen ollut parisuhteessa "vain" naisten kanssa. Mutta silti saatoin löytää itseni ihailemasta ja fantasioimasta joistain miehistäkin.
On ymmärtääkseni varsin tavallinen harhaluulo, että biseksuaalisuutta pidetään välivaiheena. Tai niinkuin kuvaavasti on ilmaistu haluttu nähdä se hautomisvaiheena, jossa biseksuaali ei vain ole -syystä tai toisesta- rohjennut kuoriutumaan ja olemaan, jompi kumpi. Tai erityisesti olemaan avoimesti homoseksuaali, eivätkä kaikki ole ymmärtääkseni olleet valmiita edes myöntämään asiaa itselleen; saati sitten muille. Valitettavasti.
Ap
En tiedä kuinka paljon ihmisten omaa määrittelyä voi kukaan ulkopuolinen nimittää harhaluuloksi, vaan kyseessä on itsensä etsiminen eri nimikkeiden "seasta". Itsekin nimitin itseäni pitkään biseksuaaliksi, vaikka en oikeastaan ole sitä koskaan ollut.
Mietin tuossa sitä, että ovatko biseksuaalit enemmän kaapissa kuin muut seksuaalivähemmistöt, ne varsinkin, jotka pääosin näyttävät ulkopuolisin silmin elävän heteroelämää. On eräänlainen genre tulla kaapista homona julkisuudessakin, mutta tulla kaapista biseksuaalina on harvinaisempaa. Tietävätkö sinun ystäväsi ja läheisesi, että olet biseksuaali? Vai ajatteletko, että se on enemmän yksityisasia?
Vositko kuvata ja kertoa mikä sai sinut nimittämään itseäsi biseksuaaliksi ja mikä sitten lopulta olet, kun mainitsit, että et, sitä oikeastaan ole ollut. Vai onko "prosessi" edelleen kesken?
Kyse oli varmaan siitä, että olisin halunnut olla bi (tavallaan vieläkin haluaisin) ja minulla oli joitakin seksikokemuksia myös naisten kanssa. Valitettavasti en kuitenkaan niistä oikein kiihottunut, vaan kokemukset olivat jopa lievästi epämiellyttäviä. Minua siis kiihottavat seksuaalisesti vain miehet, ikävä kyllä.
Kiitos tästä vastauksestasi. - Minusta se kuullosti melkein hätkähdyttävänkin avoimelta ja rehelliseltä. - Vaikka heistä, jota eivät ole koskaan joutuneet kokemaan hämmenystä oman seksualisuutensa kanssa saattaa ehkä tuntua kummalliselta, esimerkiksi miksi olisi ikävää kiihottua "vain" miehet ( tai ainaostaan naiset).
Itselleni olisi saattanut olla jossain vaiheessa helpotus kokea seksuaalista kiinnostusta vain jompaa kumpaa kohtaan. - En siis aluksi osannut pitää rikkautena sitä, että voin (tai saatan) kokea ja tuntea molempia kohtaan vain seksuaalista kiinnostusta ja kiihottumista Jne.
Mutta ei tästä pidä vetää johtopäätöstä, että omaisin jotenkin erityisen voimakkaan libidon, Ja minulla olisi siksi merkittävästi enemmän (tuskin vähempääkään) haluja päästä harrastamaan seksiä sukupuoleen katsomatta kuin sellaisella, jonka seksuaalinen kiinnostus kohdistuu "vain" vastakkaista sukupuolta oleviin.
Ap
Mikä siinä hätkähdytti? Luulisin, että biseksuaaleilla on sikäli hankalaa, etteivät he kuulu kumpaankaan "leiriin" ja valitsevat sitten puolensa. Kun taas itse olisin hyvin viihtynyt seikkaillen molemmissa leireissä kuten sitten teinkin. Halu olla biseksuaali varmaan selittyy sitä kautta, että minulla on paljon homo- ja lesboystäviä ollut aina nuoresta asti. Olin jo nuorena voimakkaasti leimautunut siihen, että heidän asiansa oli minulle tärkeä samoin kuin muidenkin seksuaalivähemmistöjen. En jotenkin käsitä miksi tuollaiseen asiaan kiinnitetään niin paljon huomiota ja olen kasvanut siihen jo lapsuudenperheessäni, että kaikki ovat tasa-arvoisia ja ok.
Olisi mukava olla biseksuaali, koska olisi enemmän mahdollisia kumppaneita, monenlaista olisi enemmän, koska seksi saman sukupuolen kanssa on erilaista.
Minua hätkähdytti -joka ehkä tuntuu vähän hassulta- se, että osasit kertoa asian niin sanoisinko rauhallisesti ja avoimen oloisesti. Sanoit suoraan ketään syyllistämättä, että kokemukset samaa sukupuolta olevan kumppani kanssa olivat jopa lievästi epämiellyttäviä, jonka jälkeen et alkanut kaivelemaan, että mistähäntällainen epämukavuus saattaisi johtua vaan rauhallisesti vain totesit, että näin oli.
Luulen ymmärtäväni sinua entistäkin paremmin kun täsmensit uudemmassa viestissäsi, kuinka sinulla on ollut paljon homo ja lesbo ystäviä ja että kaikki ovat tasa-arvoisia...
Itselleni oman biseksuaalisuuteen kasvaminen ja hyväksyminen tuntui vaikealta siksi, että en suoraan sanoen aluski ymmärtänyt että niin voisi olla. Kyllä. olin niin mustavalkoinen tuolloin. Mustavalkoien, jota voin vain tänään ihmetellä, että miten saatoinkaan olla.
Muistan kuinka koin pelkoa, että en sitten lopula kelpaa kummallekaan kun en ollut sen oloinen mies, joka olisi voinut olla "täysillä homo", jollainen olisin halunnut olla, mutta en ehkä lopulta osaisi olla sellainen heterokaan, mitä tai millainen heteromiehen olsi (muka) pitänyt olla.
Kaikki tämä sai itseni kysymään, että voiko kukaan oikeasti pitää minusta sellaisena kuin olen omana itsenäni. Kaikille meille - itseni pitkään mukaan lukien- seksuaalivähemmistöt eivät ole olleet pienestä asti tuttuja vaan niihin on vasta pikkuhiljaa voinut yrittää tutustua.
- Samalla kun olen etsinyt vastausta kysymykseen siitä kuka minä itse olen. Tai mitä minun pitäisi olla. Pikkuhilaa ymmärtämällä myös sen, että aivan kaikille en kuitenkaan koskaan voi olla mielikisi.
Ap
Stereotypiat ovat haitallisia ja yksi keino estää niitä ovat se, että eletään avoimesti homona, lesbona tai biseksuaalina, koska silloin huomataan, että heitäkin on monenlaisia ja että pääasia ei heissä ole se millaista seksiä ja millaisten kanssa he harrastavat. Tämä tahtoo painottua vielä nykyäänkin, nuoret queer-ihmiset sitä painottavat, vaikkei se mielestäni ole lainkaan olennaista. Ei heterouskaan mitenkään yksiulotteista ole eli monimuotoisuus kuuluu ihmisen seksuaalisuuteen.
Tosiaan totuin pikkulapsesta asti siihen, että rakastua voi samaan sukupuoleenkin, koska äitini paras lapsuudenystävä oli homo ja eli avoimesti miehen kanssa vuosikymmenten parisuhteessa (kyseessä siis lähes kahdeksankymmpiset ihmiset). Äidin läheisin työkaveri (myös minun oma perhelääkärini) taas eli naisen kanssa pitkässä parisuhteessa, joten minulle asia on aivan normaali, että voi rakastaa joko eri tai samaa sukupuolta eikä se vaikuta mitenkään ihmisen persoonallisuuteen. Jos sinulla ja muilla olisi sama kokemus kuin minulla, ei ehkä tarvitsisi miettiä erikseen lainkaan seksuaalista suuntautumista (miettimistä seksuaalisuudessa riittää silti).
Vaikeus hyväksyä itsensä sellaisena kuin on liittyy mielestäni aika pitkälti itse kunkin lapsuuteen. Pelko tulla hylätyksi ja satutetuksi jos näyttää itsensä todellisena on ihmisen peruspelkoja, koska vauva ei selviä ilman huolenpitoa. Sen takia pitää esittää rooleja, esiintyä pienempänä (ettei kukaan vahingoittaisi) tai hakeutua seuraan, missä sijoittaa omat huonot tai hyvät puolensa kumppaniinsa sen sijaan, että elisi itse moninaisena ja erityisenä, jossa on paljon myös vastakkaisuuksia ja ristiriitaisuuksia. Ja tuohon isoon soppaan tulee isona ainesosana myös seksuaalisuus.
Ilahduttavaa, että tulit vielä kirjoittaneeksi. Kannustavaa pohdintaa ja tukea ja itse ymmärrystäni lisännyttä kirjoituksia sinulla, joista olen erittäin paljon samaa mieltä.
Esimerkiksi tuo on tärkeä huomio, että vaikeus hyväksyä itsensä sellaisena kuin on liittyy aika pitkälti itse kunkin lapsuuteen. Eli vaikka paljon itseymmärrykseemme ja itsemme hyväksymiseen (identiteettiimme) vaikuttaa lapsuutemme, niin ei se kuitenkaan ole yksinomaisesti ainoa asia, joka itseymmärrykseemme vaikuttaa.
Ei tällaista kukaan onneksi edellä väittänytkään mutta kunhan vain oli hyvä muistutus asiasta. Tämän vuoksi jokaisen aikuisen myös tulisi osata käyttäytyä ja toimia, jokaista lasta (ei vain omaa lasta) kohtaan vastuuntuntoisesti, asiallisesti ja arvostavasti; eikä tämä tarkoita samaa kuin, että aina tulisi tehdä, niinkuin lapsi haluaisi.
Toisaalta monen lapsen huoltajan (/ vanhemman) luontoisetuihin kuuluu huoli siitä, että osaako aina toimia (jne) oikein ja viisaasti lasta kohtaan, vaikka kaikkensa antaa ja yrittää.(...)
Ap
Oletko miesten kanssa top, btm vai vers?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelet naisesta joka heteroromanttinen biseksuaali?
En tiedä osaanko olla hänestä (naisesta) mitään erityistä mieltä, ellen tunne tai tiedä häntä muutoin tarkemmin. - Yleisemmin se, että joku (ns) romanttinen biseksuaali kuvaa hyvin sitä,miten moninainen yksilö "vain" on; seksuaalinen ja romanttinen suuntautuminen eivät ole yksi ja sama asia. Jolloin toisin sanoen, jos tai kun on heteroromanttinen biseksuaali, niin voi tuntea romanttisia tunteita vastakkaista sukupuolta kohtaan ja seksuaalista vetoa kahta tai useampaa sukupuolta kohtaan.
Romanttinen kiinnostus toista kohtaan ei siis tarkoita sitä, että kiinnostuisi toisesta aina myös seksuaalisesti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko miesten kanssa top, btm vai vers?
Haluan heittäytyä ja antaa tilanteen edetä paljossa omalla painollaan; yrittäen samalla aistia ja tuntea miten minun kannattaisi olla ja tai toimia, jotta seksistämme tulisi molemmille meistä iloa ja nautintoa, sen sijaan, että lukitsisin itseni etukäteen johonkin rooliin tai asemaan, johon toisen olisi vain sopuduttava, - jos tai kun haluaa harrastaa / harrastaisi seksiä kanssani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä ymmärsit olevasi biseksuaali?
Itse en tunne yhtään miespuolista biseksuaalia. Kaikki ovat myöhemmin muuttuneet homoseksuaaleiksi eli oikeasti naisista eivät ole olleet kiinnostuneita alun perinkään. Ehkä biseksuaalit ovat syvemmällä kaapissa tai sitten se on miesten kohdalla harvinaisempaa kuin luulisi, vain välietappi homoseksuaalisuuden myöntämisessä.
Varmaan ymmärsin oman biseksuaalisuuteni verraten myöhään kun tajusin ja ymmärsin sen (biseksualisuuteni) "vasta" noin parikymppisenä. - Alkuun koin suurta hämmennystä ja ihmetystä asiasta. - Ajatus siitä, että olisin homoseksuaali tuntui vieraalta koska ihastuin ja rakastuin ja olin tätä ennen ollut parisuhteessa "vain" naisten kanssa. Mutta silti saatoin löytää itseni ihailemasta ja fantasioimasta joistain miehistäkin.
On ymmärtääkseni varsin tavallinen harhaluulo, että biseksuaalisuutta pidetään välivaiheena. Tai niinkuin kuvaavasti on ilmaistu haluttu nähdä se hautomisvaiheena, jossa biseksuaali ei vain ole -syystä tai toisesta- rohjennut kuoriutumaan ja olemaan, jompi kumpi. Tai erityisesti olemaan avoimesti homoseksuaali, eivätkä kaikki ole ymmärtääkseni olleet valmiita edes myöntämään asiaa itselleen; saati sitten muille. Valitettavasti.
Ap
En tiedä kuinka paljon ihmisten omaa määrittelyä voi kukaan ulkopuolinen nimittää harhaluuloksi, vaan kyseessä on itsensä etsiminen eri nimikkeiden "seasta". Itsekin nimitin itseäni pitkään biseksuaaliksi, vaikka en oikeastaan ole sitä koskaan ollut.
Mietin tuossa sitä, että ovatko biseksuaalit enemmän kaapissa kuin muut seksuaalivähemmistöt, ne varsinkin, jotka pääosin näyttävät ulkopuolisin silmin elävän heteroelämää. On eräänlainen genre tulla kaapista homona julkisuudessakin, mutta tulla kaapista biseksuaalina on harvinaisempaa. Tietävätkö sinun ystäväsi ja läheisesi, että olet biseksuaali? Vai ajatteletko, että se on enemmän yksityisasia?
Vositko kuvata ja kertoa mikä sai sinut nimittämään itseäsi biseksuaaliksi ja mikä sitten lopulta olet, kun mainitsit, että et, sitä oikeastaan ole ollut. Vai onko "prosessi" edelleen kesken?
Kyse oli varmaan siitä, että olisin halunnut olla bi (tavallaan vieläkin haluaisin) ja minulla oli joitakin seksikokemuksia myös naisten kanssa. Valitettavasti en kuitenkaan niistä oikein kiihottunut, vaan kokemukset olivat jopa lievästi epämiellyttäviä. Minua siis kiihottavat seksuaalisesti vain miehet, ikävä kyllä.
Kiitos tästä vastauksestasi. - Minusta se kuullosti melkein hätkähdyttävänkin avoimelta ja rehelliseltä. - Vaikka heistä, jota eivät ole koskaan joutuneet kokemaan hämmenystä oman seksualisuutensa kanssa saattaa ehkä tuntua kummalliselta, esimerkiksi miksi olisi ikävää kiihottua "vain" miehet ( tai ainaostaan naiset).
Itselleni olisi saattanut olla jossain vaiheessa helpotus kokea seksuaalista kiinnostusta vain jompaa kumpaa kohtaan. - En siis aluksi osannut pitää rikkautena sitä, että voin (tai saatan) kokea ja tuntea molempia kohtaan vain seksuaalista kiinnostusta ja kiihottumista Jne.
Mutta ei tästä pidä vetää johtopäätöstä, että omaisin jotenkin erityisen voimakkaan libidon, Ja minulla olisi siksi merkittävästi enemmän (tuskin vähempääkään) haluja päästä harrastamaan seksiä sukupuoleen katsomatta kuin sellaisella, jonka seksuaalinen kiinnostus kohdistuu "vain" vastakkaista sukupuolta oleviin.
Ap
Mikä siinä hätkähdytti? Luulisin, että biseksuaaleilla on sikäli hankalaa, etteivät he kuulu kumpaankaan "leiriin" ja valitsevat sitten puolensa. Kun taas itse olisin hyvin viihtynyt seikkaillen molemmissa leireissä kuten sitten teinkin. Halu olla biseksuaali varmaan selittyy sitä kautta, että minulla on paljon homo- ja lesboystäviä ollut aina nuoresta asti. Olin jo nuorena voimakkaasti leimautunut siihen, että heidän asiansa oli minulle tärkeä samoin kuin muidenkin seksuaalivähemmistöjen. En jotenkin käsitä miksi tuollaiseen asiaan kiinnitetään niin paljon huomiota ja olen kasvanut siihen jo lapsuudenperheessäni, että kaikki ovat tasa-arvoisia ja ok.
Olisi mukava olla biseksuaali, koska olisi enemmän mahdollisia kumppaneita, monenlaista olisi enemmän, koska seksi saman sukupuolen kanssa on erilaista.
Minua hätkähdytti -joka ehkä tuntuu vähän hassulta- se, että osasit kertoa asian niin sanoisinko rauhallisesti ja avoimen oloisesti. Sanoit suoraan ketään syyllistämättä, että kokemukset samaa sukupuolta olevan kumppani kanssa olivat jopa lievästi epämiellyttäviä, jonka jälkeen et alkanut kaivelemaan, että mistähäntällainen epämukavuus saattaisi johtua vaan rauhallisesti vain totesit, että näin oli.
Luulen ymmärtäväni sinua entistäkin paremmin kun täsmensit uudemmassa viestissäsi, kuinka sinulla on ollut paljon homo ja lesbo ystäviä ja että kaikki ovat tasa-arvoisia...
Itselleni oman biseksuaalisuuteen kasvaminen ja hyväksyminen tuntui vaikealta siksi, että en suoraan sanoen aluski ymmärtänyt että niin voisi olla. Kyllä. olin niin mustavalkoinen tuolloin. Mustavalkoien, jota voin vain tänään ihmetellä, että miten saatoinkaan olla.
Muistan kuinka koin pelkoa, että en sitten lopula kelpaa kummallekaan kun en ollut sen oloinen mies, joka olisi voinut olla "täysillä homo", jollainen olisin halunnut olla, mutta en ehkä lopulta osaisi olla sellainen heterokaan, mitä tai millainen heteromiehen olsi (muka) pitänyt olla.
Kaikki tämä sai itseni kysymään, että voiko kukaan oikeasti pitää minusta sellaisena kuin olen omana itsenäni. Kaikille meille - itseni pitkään mukaan lukien- seksuaalivähemmistöt eivät ole olleet pienestä asti tuttuja vaan niihin on vasta pikkuhiljaa voinut yrittää tutustua.
- Samalla kun olen etsinyt vastausta kysymykseen siitä kuka minä itse olen. Tai mitä minun pitäisi olla. Pikkuhilaa ymmärtämällä myös sen, että aivan kaikille en kuitenkaan koskaan voi olla mielikisi.
Ap
Stereotypiat ovat haitallisia ja yksi keino estää niitä ovat se, että eletään avoimesti homona, lesbona tai biseksuaalina, koska silloin huomataan, että heitäkin on monenlaisia ja että pääasia ei heissä ole se millaista seksiä ja millaisten kanssa he harrastavat. Tämä tahtoo painottua vielä nykyäänkin, nuoret queer-ihmiset sitä painottavat, vaikkei se mielestäni ole lainkaan olennaista. Ei heterouskaan mitenkään yksiulotteista ole eli monimuotoisuus kuuluu ihmisen seksuaalisuuteen.
Tosiaan totuin pikkulapsesta asti siihen, että rakastua voi samaan sukupuoleenkin, koska äitini paras lapsuudenystävä oli homo ja eli avoimesti miehen kanssa vuosikymmenten parisuhteessa (kyseessä siis lähes kahdeksankymmpiset ihmiset). Äidin läheisin työkaveri (myös minun oma perhelääkärini) taas eli naisen kanssa pitkässä parisuhteessa, joten minulle asia on aivan normaali, että voi rakastaa joko eri tai samaa sukupuolta eikä se vaikuta mitenkään ihmisen persoonallisuuteen. Jos sinulla ja muilla olisi sama kokemus kuin minulla, ei ehkä tarvitsisi miettiä erikseen lainkaan seksuaalista suuntautumista (miettimistä seksuaalisuudessa riittää silti).
Vaikeus hyväksyä itsensä sellaisena kuin on liittyy mielestäni aika pitkälti itse kunkin lapsuuteen. Pelko tulla hylätyksi ja satutetuksi jos näyttää itsensä todellisena on ihmisen peruspelkoja, koska vauva ei selviä ilman huolenpitoa. Sen takia pitää esittää rooleja, esiintyä pienempänä (ettei kukaan vahingoittaisi) tai hakeutua seuraan, missä sijoittaa omat huonot tai hyvät puolensa kumppaniinsa sen sijaan, että elisi itse moninaisena ja erityisenä, jossa on paljon myös vastakkaisuuksia ja ristiriitaisuuksia. Ja tuohon isoon soppaan tulee isona ainesosana myös seksuaalisuus.
Hyvää pohdintaa! Itsekin olen paljon miettinyt tuota, että miksei maailma voi olla niin yksinkertainen, että kumppanivalinta olisi ihmisessä yhtä kuohuttava piirre kuin vaikka hiusten väri? Kaikki voisivat vain olla oma itsensä ilman pakottavaa tarvetta kuulua johonkin nimettyyn ryhmään. Aika idealistista ja naivia ajattelua varmasti, mutta sellainen olisi minusta ideaalimaailma ainakin seksuaalisen suuntautumisen kannalta.
Toisaalta jos seksuaalisuuden avartuminen kuitenkin on monelle sellainen pitkä ja iän tuoma prosessi, niin ehkä se voi olla jotenkin biologiaankin rakennettu ominaisuus, että aktiivisessa lisääntymisiässä seksuaalisuus on jyrkemmin kaksijakoinen? Muistan kyllä omasta nuoruudestani, että vaikka minulla ei koskaan ole ollut mitään antipatioita ei-heteroita kohtaan, niin kokemus omasta heteroudesta oli silti hyvin vahva. Tosiaan vasta iän myötä se on muuttunut ja tunnistan itsessäni sen, että oma sukupuolikin voi olla seksuaalisessa mielessä kiinnostava.
Tavallaan harmi, koska nuorena olisi ollut mahdollisuudet tutkia asiaa, jos silloin olisi ajatellut samalla tavalla. Nyt se jää tällaiselle pohdinta-asteelle, koska minulla ei ole mitään mielenkiintoa lähteä hakemaan kokemuksia pitkäaikaisen avioliiton ulkopuolelta. Tästä tulee kuitenkin mieleen tälläkin palstalla aina välillä näkyvä ukkomies-ilmiö, eli että tällaiset noin suunnilleen ikäiseni sedät osoittavat kiinnostusta toisia miehiä kohtaan. Se tuntuu olevan sen verran yleistä, että melkein haluaisin sanoa sen puhuvan tämän ikäteoriani puolesta 🙂
Mr #21
Tykkäätkö olla anaaliseksissä vastaanottavana osapuolena, eli siis et sua naidaan?
Kuinka paljon helpommin saat seksiä mieheltä kuin naiselta?
Vierailija kirjoitti:
Tykkäätkö olla anaaliseksissä vastaanottavana osapuolena, eli siis et sua naidaan?
Vastasinkohan edellä jotain sopimatonta, kun edellinen vastaukseni taisi jäädä sensuurin hampaisiin...
Mutta siis kauniisti sanottuna en voi sanoa erityisemmin nauttineeni siitä, että minua "naidaan", koska usiemmilla miehillä jotka ovat minua "naineet" on ollut, sanoisinko, että vähän huono rytmitaju.
Ap
makejorma kirjoitti:
Kuinka paljon helpommin saat seksiä mieheltä kuin naiselta?
Valehtelisin, jos väittäisin saavani seksiä helpommin miehiltä kuin naisilta. - Oman kokemukseni mukaan, ainakin toistaiseksit itselleni on ollut useimmiten helpomaa edetä seksiin nais(t)en kanssa kuin mieh(i)en.
Ap
Oletko kertonut naisystävillesi olevasi biseksuaali eli että sulla on ollut seksiä miestenkin kanssa?
Olen eri, mutta sivusta mukaan keskusteluun: aika mielenkiintoista oikeastaan, että noin päin. Siis että haluaisi olla bi, mutta vuosien varrella tulee vain siihen tulokseen että ei onnistu. Luulisin että tavallisempaa on se mitä itsestänikin huomaan, iän myötä (nyt päälle viisikymppisenä) on pikku hiljaa alkanut huomata, että ainakin eroottisessa mielessä omasta sukupuolesta voisi ihan hyvin kiinnostua, vaikkei ehkä romanttisessa mielessä. Nuorempana sillä tavalla ei niin ajatellut, ja nyt jo puolet elämästään ihan normi heteroliitossa eläneenä ei näytä mitenkään todennäköiseltä, että teoriaa tulisi koskaan tosielämässä testattuakaan. Sen vain huomaa, että kullinkuvat kiihottavat ihan siinä missä pillutkin, eikä se mitenkään kamalalta tunnu. Tällaiseksi ajatuskokeeksi se kuitenkin tulee hyvin suurella todennäköisyydellä jäämään.