Nuori jäi ilman opiskelupaikkaa ja isoisä kettuilee ja hätyyttää etsimään heti vaikka porrassiivoojan töitä
En ymmärrä miksi isäni ottaa tämän näin raskaasti, panikoi hirveästi ja jankkaa nyt heti menemään töihin,ihan mihin vaan.
Nuori kirjoitti siis ylioppilaaksi juuri, ämmän paperit parilla eximialla mutta niin vaan jäi varasijalle. Pettymyshän se oli nuorelle, joka on panostanut kouluun ja aina tehnytkin kesätöitä, mutta nyt keskittyi tänä keväänä/kesänä pääsykokeisiin.
Isoisän näkökulmasta (syntynyt 40 -luvulla) nuori on nyt möhlinyt ja epäonnistunut täysin ja nytp itäisi koko 18 - vuoden syvällä kokemuksella jo ymmärtää että tartteisi kiireesti ottaa elämä taas haltuun.
Olen itse ylpeä nuorestani ja ajattelen ettei tässä kiirettä ole, kyllä se mieluinen opiskelupaikka sieltä vielä löytyy, ellei varasijalta tärppää.
Oletteko te muut törmänneet tällaisiin asenteisiin juuri isovanhempien taholta? Kuinka tukea nuorta ja saada näkemään isompi kuva, eikä luovuttamasn ja etsimään heti lastenlikkatöitä, kun ei kuulemma lukupäätä ole, kuten isoisä veisteli?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata välittää noista. Tässä joitain yleisiä "neuvoja" tai itse kutsun viisasteluksi:
- "Menet rohkeasti kysymään töitä paikan päältä, saat varmasti!"
- " Menet vanhainkotiin töihin, niin saat lisäpisteitä uuteen lääkishakuun."
Aina kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen mitä ajattelee. Rappusiivoukseenkaan ei enää niin vaan mennä.
No kyllä on paikkoja nuorille mihin vain mennään. Ne on niitä osa-aikaisia mitkä ei kelpaa perheellisille, kun menettää tuet. Jos tuon ikäinen nuori jäisi ilman opiskelupaikkaa niin en mäkään katselisi pelkkää "lukemiseen keskittymistä". Mulla vuoden nuorempi enkä voisi kuvitella, että edes asuu kotona vuoden päästä, kun lukio loppuu. Nyt jo hänellä on kolmesta eri työpaikasta kokemusta ja nuorempi 16v oli kesällä töissä myös pienen pätkän.
No kyllähän sen nyt jotain pitää tehdä henkensä pitimiksi ennen kuin ensi vuonna yrittää uudestaaan
Niin mitä isompaa kuvaa ajattelit nuorelle esitellä? Että odotellessa opiskelupaikkaa on järkevämpi olla tekemättä mitään kuin tehdä noita "lastenlikkahommia"? Onko nuoresi jotenkin liian fiksu niihin? Vai liian tyhmä, että ei pysty samalla lukemaan pääsykokeisiin jos käy muutaman tunnin viikossa jotain työkokemusta keräämässä? Epäonnistuneeksi haukkuminen nyt ei tietenkään ole ok, mutta muuten kai nyt noinkin läheinen ihminen saa sanoa mitä ajattelee? En mäkään kuuntelisi tuollaista joltain puolitutulta, mutta kyseessä on sun oma isä. Sanot säkin tälle nuorellesi omat ajatuksesi? Ei siitä erimielisyydestä kannata mitään numeroa silti tehdä.
Vuonna 1940 syntyneet ovat olleet jo 1950 luvulla kesätöissä, porkkanankitkijänä, perunamaalla, mansikkamaalla tsupparina jne.
Ite menin lapsenlikaksi 12v!