Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mielenterveyspalvelut & psykologia; perustuvatko ne 'tieteeseen'?
12.07.2022 |
Tiede on päivän sana, jota pidetään laadun mittarina ja jolla puolustetaan oman ammatin asemaa.
Toisin esiin seuraavat asiat:
-Amerikan psykologiyhdistys pitää psykoanalyysia yhtenä psykologian erikoisaloista; psykoanalyysiä ei enää nykyään pidetä tieteenä, koska sen väittämiä ei voi testata. Suomessakin saa psykoanalyyttista eli psykodynaamista terapiaa
-Psykoterapeutit itse omissa tiedelehdissään pohtivat, että psykoterapia ei ole tiedettä eikä sitä pidä arvioida sellaisena
-Iso osa ihmisen tukemiseen liittyvästä tiedosta on syntynyt kokemusperäisesti. Tämä selittää sen erikoisuuden, että Suomessa kirkon työntekijät tekevät käytännössä joitakin samoja tehtäviä, kuin psykiatriset sairaanhoitajat ja psykologit. Satoja vuosia sitten ei ollut mitään psykiatriaa ja mielisairaat vietiin pappien puheille. Vielä nykyäänkin seurakunnat vastaavat ilmaisesta parisuhdeneuvonnasta ilman minkäänlaista sote-alan koulutusta, ellei sitä ole erikseen hankittu
-Suomessa ei ole mitään erillistä syvempää koulutusta esim.kriisityöhön. Aiheesta voi käydä AMK:n diplomin, joka keskittyy lähinnä hallinnollisiin kysymyksiin. Koulutuksia vapaaehtoisille vetävät Kela-asiat tuntevat sosiaalityöntekijät ja muut, joiden työ liittyy asioihin siten, että kriiseille altistuu, mutta tieteellistä koulutusta itse kriisien kohtaamiseen ei ole saatu ja organisaation pomona voi olla tällainen ihminen, jonka kohdalla helposti toivotaan, että sosiaalipsykologian tutkinto muuttuu kriisityön tutkinnoksi, vaikka näin ei tietysti ole
-Viime vuosina alkanut transvouhotus pohjautuu osin John Moneyn tutkimuksiin; Money uskoi sukupuolen olevan muokattavissa ja hän esim.painosti lapsia matkimaan seksiasentoja toistensa kanssa uuden sukupuoliroolin oppimiseksi. Moneyn potilaista ainakin osa päätyi itsemurhaan sukupuolioperaatioiden jälkeen.
-Vapaaehtoiset pyörittävät isolta osin Suomen mielenterveyspalveluja ja säännöstöt ovat epäjohdonmukaisia eri tahojen välillä. Vapaaehtoisia voidaan tarkkailla hyvin tarkasti ja "asiakas on aina oikeassa" periaatteella, jonka soveltaminen palkallisiin johtaisi siihen, että jokainen lääkäri tms. saisi potkut
-Ainoastaan osa siitä tiedosta tai kirjallisuudesta, mitä käytetään kurssikirjallisuutena psykologian kursseilla on samaisen alan tuottamaa; osa tästä tiedosta on kokemusperäisesti syntynyttä ja peräisin mm.oikeuslaitokselta ja liike-elämästä ja näiden alojen asiantuntijat voivat olla pakollisten kurssikirjojen tekijöinä
Tämä ei ole varsinaisesti kritiikkiä, vaan havainnointia. Iso osa ihmisen omaamasta tiedosta on kokemusperäistä, kun puhutaan ihmisen käytöksestä ja ajattelusta. Toisaalta tämä myös herättää sen kysymyksen, että kuka on todellinen ihmismielen ja/tai mielenterveyden asiantuntija? Titteli herättää helposti sellaisen käsityksen, että ihmisellä on jotain sellaista tietoa, mitä muilla ei ole ja tavallaan tämä voi olla totta, vaikka puolet tästä tiedosta olisi muiden alojen kokoamaa. Samaa taas voi olla vaikeampi sanoa esim.sähköinsinöörin hommasta vai saavatko sähköinsinöörit paljon tietoa vaikka rakennusinsinööreiltä ja yrityksen ja erehdyksen kautta?
Kommentit (36)
Lue hyvää kaunokirjallisuutta ettet sekoa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Carrl kustaa junga olii freudin oppilas. Jung alkoii viemään psykologiaa enemmän taiteellisempaan suuntaan eli alitajuntaaan.
No eihän psykiatria ole tiedettä, diagnoosit ovat sopimuksia ja hyvinkin tulkinnanvaraisia asioita.
Erilaiset terapiat ovat hyödyllisiä eri ihmisille, esim kognitiivinen terapia perustuu diagnoosimalliin, jolloin mennään jo harhaan, vaikka se voikin oireita lievittää.
Vierailija kirjoitti:
Carrl kustaa junga olii freudin oppilas. Jung alkoii viemään psykologiaa enemmän taiteellisempaan suuntaan eli alitajuntaaan.
Alitajunnnassa on paljon esim sellaista torjuttua informaaatiota eli ihminen ajattelee liika mustavalkoiisesti asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei nämä psykohommailut oikein mitään tiedettä ole, koska on niin kulttuurisidonnaisia sekä sidonnaisia aikaansa. Se mikä ennen oli erikoinen persoona on nykyään persoonallisuushäiriöinen. Jos et selviä lapsesi kuoleman tuomasta surusta 6kk sisällä niin tehokkuusyhteiskunta sanoo että surusi on liiallisesti pitkittynyt ja saat masennus diagnoosin. Hankala potilas joka ei hyväksy lääkärin toimimattomuutta ja haluttomuutta hoitaa on luulosairas ja mahdollisesti myös harhaluuloisuushäiriöinen jne jne. Joku päivä me kaikki ollaan jokin mt diagnoosi koska ihmisyydestä on tullut sairaus.
Niin. Tämä on tämä historian ja sosiologian tuoma lisänäkökulma asioihin, mikä on erittäin tarpeellinen.
Olen itse ollut melko uskomattomassa tilanteessa, missä sain potkut vapaaehtoistehtävästä ja minua hiillostanut ihminen oli juuri sosiaalitiedetaustainen ja kertoi tietävänsä paljon "lääkkeistä" eli ilmeisesti sos.työntekijän paperi muuttui lääkärin paperiksi.
Tämä on esimerkki siitä, että kaikki sosiaalitiedeihmiset eivät ole yhteiskuntakriittisiä ja tuo oli todella pelottava tapaus, jossa sain pikaperehdytyksen tehtävään ja sen jälkeen tietämättömyyteni kirjoittamattomista säännöistä sanoitettiin mielenterveysongelmaksi.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Carrl kustaa junga olii freudin oppilas. Jung alkoii viemään psykologiaa enemmän taiteellisempaan suuntaan eli alitajuntaaan.
Alitajunnnassa on paljon esim sellaista torjuttua informaaatiota eli ihminen ajattelee liika mustavalkoiisesti asioita.
Tämä torjutttu informaatio liittyy kulttuuurin historiaan ja yhteiskunnan vuorovaikutukseeen millä yhteiskunta toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Carrl kustaa junga olii freudin oppilas. Jung alkoii viemään psykologiaa enemmän taiteellisempaan suuntaan eli alitajuntaaan.
Alitajunnnassa on paljon esim sellaista torjuttua informaaatiota eli ihminen ajattelee liika mustavalkoiisesti asioita.
Tämä torjutttu informaatio liittyy kulttuuurin historiaan ja yhteiskunnan vuorovaikutukseeen millä yhteiskunta toimii.
Yksi esimerrkki on esim amaeriikasta jossa ongelma lakaistaan maton alle ja holllywoodissa keksitään rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
No ei nämä psykohommailut oikein mitään tiedettä ole, koska on niin kulttuurisidonnaisia sekä sidonnaisia aikaansa. Se mikä ennen oli erikoinen persoona on nykyään persoonallisuushäiriöinen. Jos et selviä lapsesi kuoleman tuomasta surusta 6kk sisällä niin tehokkuusyhteiskunta sanoo että surusi on liiallisesti pitkittynyt ja saat masennus diagnoosin. Hankala potilas joka ei hyväksy lääkärin toimimattomuutta ja haluttomuutta hoitaa on luulosairas ja mahdollisesti myös harhaluuloisuushäiriöinen jne jne. Joku päivä me kaikki ollaan jokin mt diagnoosi koska ihmisyydestä on tullut sairaus.
Diagnosointi hyödyttää niin lääketeollisuutta kuin psykobisnestäkin. Ja lasken jälkimmäiseen myöskaikki vaihtoehto-fiilistelyhoidot. Tervettä ihmistä ei oikein saisi ollakaan, koska sillehän ei voi tuputtaa mitään oireiden helpotusta.
En sano että psykoterapia olisi vahingollista tai moraalitonta, kuitenkin jokainen terapeutti asettuu yhteiskunnallisia olosuhteita vasten ja joko suhteutuu niihin kriittisesti tai koettaa muokata potilas-asiakastaan tehokkuusmuotin mukaiseen selfhelp-ihmisyyteen sopeutuakseen vallitsevaan menoon. Eli terapeutin osa ei ole ihan helppo kun pitää miettiä se mitä haluaa tukea, promotoida, vahvistaa. Kun kuitenkin monen mielestä koko läntinen maailma perustuu sairaalle ihmiskuvalle, jossa nimenomaan narsisteilla ja muilla itsekeskeisillä on valtaa. Miten kasvattaa ihmisiä uhrautuvaankin yhteisöllisyyteen jos hedonistisen minä-minun tykitys on uusi uskonto?
Moni terapeutti kokee kuitenkin moraalisena velvollisuutenaan rohkaista asettumaan poikkiteloin silloin kun se palvelee todellista autenttisuutta valheellisen ja näennäisen sopeutumisen sijaan. Siis pois tyhjästä robottielämästä, vaikka se sopisi hyvin työnantajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osin kyllä ja osin ei.
Psykiatria on lääketieteen ala, ja noudattelee pitkälti samoja menetelmiä kuin muukin lääketiede.
Erilaiset psykoterapiasuuntaukset perustuvat enemmän tai vähemmän tieteellisiin käsityksiin mielen toiminnasta ja rakenteesta. Niiden osalta mielestäni tärkein tieteellisyyden mittari on terapiakäytännöstä tehdyt vaikuttavuustutkimukset. Jos terapian vaikuttavuus voidaan tutkimuksin todentaa, niin ainakin se väite on tieteellisesti perusteltu, että terapia parantaa asiakkaan mielenterveyttä ja toimintakykyä. Toimintamekanismi ei välttämättä ole sama kuin terapian taustalla oleva mielenteoria olettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Carrl kustaa junga olii freudin oppilas. Jung alkoii viemään psykologiaa enemmän taiteellisempaan suuntaan eli alitajuntaaan.
Alitajunnnassa on paljon esim sellaista torjuttua informaaatiota eli ihminen ajattelee liika mustavalkoiisesti asioita.
Tämä torjutttu informaatio liittyy kulttuuurin historiaan ja yhteiskunnan vuorovaikutukseeen millä yhteiskunta toimii.
Yksi esimerrkki on esim amaeriikasta jossa ongelma lakaistaan maton alle ja holllywoodissa keksitään rakkaus.
Tai onko paha saaanut palkkansa. Jos tyyliin ajatellaan että vaikka nuori henkilö jolla on koko elämä edessä riitaantuu ja tönäiseeen vaikka toisen alas sillalta ja toiinen kuolee siihen. Kuinka pienistä asioista elämä on lopullta kiinni ja kuinka lyhyt vaikka esim ihmisen muiisti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Carrl kustaa junga olii freudin oppilas. Jung alkoii viemään psykologiaa enemmän taiteellisempaan suuntaan eli alitajuntaaan.
Alitajunnnassa on paljon esim sellaista torjuttua informaaatiota eli ihminen ajattelee liika mustavalkoiisesti asioita.
Tämä torjutttu informaatio liittyy kulttuuurin historiaan ja yhteiskunnan vuorovaikutukseeen millä yhteiskunta toimii.
Yksi esimerrkki on esim amaeriikasta jossa ongelma lakaistaan maton alle ja holllywoodissa keksitään rakkaus.
Tai onko paha saaanut palkkansa. Jos tyyliin ajatellaan että vaikka nuori henkilö jolla on koko elämä edessä riitaantuu ja tönäiseeen vaikka toisen alas sillalta ja toiinen kuolee siihen. Kuinka pienistä asioista elämä on lopullta kiinni ja kuinka lyhyt vaikka esim ihmisen muiisti on.
Tööaisessa tilanteessa vaikka jos joku tyyliin vaikka hyökkää päälle niiin yrittää vaikka saada pasmat sekaisin niiin että sanoo hyökkääjälle yhtääkiä että vaikka haluaisitko tietää jotaiin jeeesuksesta, mikä ei liity siihen tilanteeseen ollenkaan niiin tilanne voi raueta ja ottaa hatkat.
Vierailija kirjoitti:
Osin kyllä ja osin ei.
Psykiatria on lääketieteen ala, ja noudattelee pitkälti samoja menetelmiä kuin muukin lääketiede.
Erilaiset psykoterapiasuuntaukset perustuvat enemmän tai vähemmän tieteellisiin käsityksiin mielen toiminnasta ja rakenteesta. Niiden osalta mielestäni tärkein tieteellisyyden mittari on terapiakäytännöstä tehdyt vaikuttavuustutkimukset. Jos terapian vaikuttavuus voidaan tutkimuksin todentaa, niin ainakin se väite on tieteellisesti perusteltu, että terapia parantaa asiakkaan mielenterveyttä ja toimintakykyä. Toimintamekanismi ei välttämättä ole sama kuin terapian taustalla oleva mielenteoria olettaa.
Ylipäänsä se perusajatus, että synnymme persoonaksi vain vuorovaikutuksessa ja nimenomaan sellaisessa terveeksi nähdyssä vuorovaikutuksessa, jossa pieni vauva/lapsi nähdään erillisenä yksilönä eikä kasvattaja heijasta häneen omia pelkojaan, halujaan tms itseltään piilossa olevia yllykkeitä. Siihen perustuu koko aikuisuuden ajatus: ymmärrän omat rajani ja toisen oikeudet eikä minulla ole oikeutta käyttää lasta omien heikkouksien jäteastiana. Mikä onnistuu vasta, kun oma eriytyminen omista vanhemmista on tarpeeksi hyvin tehty.
Monet mielenterveysongelmat kehittyvät sukupolvien välisessä eriytymättömyydessä. Ollaan ikään kuin samaa persoonaa kaikki, tai saman entiteetin osa-persoonia eikä itsenäisiä autonomisia toimijoita omalla tahdolla ja tunne-elämällä. Puhutaan emotionaalisesta insestistä joka usein näkyy iältään aikuisen holhoamisena ja infantilisointina. Lasten ei halutakaan aikuistuvat vaan pysyvän vanhempiensa omaisuutena.
Tuossa terapeutti asettuu ikään kuin aikuistuvat lapsen (ikään katsomatta) asianajajaksi ja yksilöitymisen edistäjäksi, tehtävään johon vanhemmat eivät kyenneet. Ja mikä voi juuri raivostuttaa potilaan (narsistisia, itselleen sokeita) vanhempia.
Eli kehityspsykologinen käsitys persoonallisuuden kehityksestä on edelleen ihan pätevä joka osin perustuu käsitykseen ihmisestä nisäkkäänä jolle vakaa ennustettava hoiva ja rakastava ympäristö ensimmäisinä elinvuosina on ratkaisevaa tulevalle persoonan kehitykselle. Tähän nojaa myös koko lastensuojelun idea: pelastaa lapsi ympäristöltä, joka tuhoaa hänen tulevat kasvuedellytyksensä esim traumatisoimalla lapsen vaikealla kaltoinkohtelulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologiassa tieteenalana on myös neurobiologia, neuropsykologia, mikä keskittyy psyykkisten ilmiöiden eläimelliseen perustaan: aivoihin ja keskushermostoon. Ja siten myös aisteihin.
Eli psykologialla in yhteyksiä moneen muuhun tieteenalaan. Kasvatustiede läheinen myös. Käsitykset oppimisesta ja mielen kehityksestä, elämänkaari jne.
Ihmiselle ominaista on juuri mukautuvuus mikä mahdollistaa tyrannian unelman tahdottomasta massa-ihmisyydestä. Moni mt potilas on myös oman elämänsä suhteen täysin tahdoton ja välinpitämätön. Miten heistä tuli sellaisia? Miten niin pääsi käymään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osin kyllä ja osin ei.
Psykiatria on lääketieteen ala, ja noudattelee pitkälti samoja menetelmiä kuin muukin lääketiede.
Erilaiset psykoterapiasuuntaukset perustuvat enemmän tai vähemmän tieteellisiin käsityksiin mielen toiminnasta ja rakenteesta. Niiden osalta mielestäni tärkein tieteellisyyden mittari on terapiakäytännöstä tehdyt vaikuttavuustutkimukset. Jos terapian vaikuttavuus voidaan tutkimuksin todentaa, niin ainakin se väite on tieteellisesti perusteltu, että terapia parantaa asiakkaan mielenterveyttä ja toimintakykyä. Toimintamekanismi ei välttämättä ole sama kuin terapian taustalla oleva mielenteoria olettaa.
Ylipäänsä se perusajatus, että synnymme persoonaksi vain vuorovaikutuksessa ja nimenomaan sellaisessa terveeksi nähdyssä vuorovaikutuksessa, jossa pieni vauva/lapsi nähdään erillisenä yksilönä eikä kasvattaja heijasta häneen omia pelkojaan, halujaan tms itseltään piilossa olevia yllykkeitä. Siihen perustuu koko aikuisuuden ajatus: ymmärrän omat rajani ja toisen oikeudet eikä minulla ole oikeutta käyttää lasta omien heikkouksien jäteastiana. Mikä onnistuu vasta, kun oma eriytyminen omista vanhemmista on tarpeeksi hyvin tehty.
Monet mielenterveysongelmat kehittyvät sukupolvien välisessä eriytymättömyydessä. Ollaan ikään kuin samaa persoonaa kaikki, tai saman entiteetin osa-persoonia eikä itsenäisiä autonomisia toimijoita omalla tahdolla ja tunne-elämällä. Puhutaan emotionaalisesta insestistä joka usein näkyy iältään aikuisen holhoamisena ja infantilisointina. Lasten ei halutakaan aikuistuvat vaan pysyvän vanhempiensa omaisuutena.
Tuossa terapeutti asettuu ikään kuin aikuistuvat lapsen (ikään katsomatta) asianajajaksi ja yksilöitymisen edistäjäksi, tehtävään johon vanhemmat eivät kyenneet. Ja mikä voi juuri raivostuttaa potilaan (narsistisia, itselleen sokeita) vanhempia.
Eli kehityspsykologinen käsitys persoonallisuuden kehityksestä on edelleen ihan pätevä joka osin perustuu käsitykseen ihmisestä nisäkkäänä jolle vakaa ennustettava hoiva ja rakastava ympäristö ensimmäisinä elinvuosina on ratkaisevaa tulevalle persoonan kehitykselle. Tähän nojaa myös koko lastensuojelun idea: pelastaa lapsi ympäristöltä, joka tuhoaa hänen tulevat kasvuedellytyksensä esim traumatisoimalla lapsen vaikealla kaltoinkohtelulla.
Tuossa sinulla juuri on sellainen mielenteoria, josta puhuin. En ota kantaa sen tieteellisyyteen tai paikkansapitävyyteen. Tärkeintä on, että jos siihen perustuva terapia parantaa huomattavan osan asiakkaista toimintakykyä ja koettua hyvinvointia, niin silloin on perusteltua käyttää sellaista terapiamuotoa - ainakin niiden asiakkaiden kanssa, jotka kokevat hyötyvänsä terapiasta.
Vierailija kirjoitti:
No eihän psykiatria ole tiedettä, diagnoosit ovat sopimuksia ja hyvinkin tulkinnanvaraisia asioita.
Erilaiset terapiat ovat hyödyllisiä eri ihmisille, esim kognitiivinen terapia perustuu diagnoosimalliin, jolloin mennään jo harhaan, vaikka se voikin oireita lievittää.
Niin on. Minulle tehtiin psykologiset testit. On mt taustaa. Kun mitään persoonallisuushäiriöitä ja viitteitä mt ongelmiin ei testeissä löytynyt niin psykiatri kysyi haluanko pitää jonkun diagnooseistani. Valitsin päädiagnoosini. Se laitettiin papereihin lievimpänä mahdollisena.
Jotkut saattaa vaan päättää potilaasta koko potilasta näkemättömän valmiiksi mikä potilaalla on. Eivät muutenkaan kiinnostuneita eivätkä yhtään välitä potilaan terveydentilasta eivätkä ota yhtään huomioon potilaan kokemuksia tai oireita. Eivät muutenkaan ihan kartalla.
Psykiatria ei muutenkaan mikään tiede vaan inkvisition jatke jossa tavat, suhtautuminen ja kysymyksetkin samoja. Siitä tehtyyn tulokseenkin tuleminen ja se mitä potilaalle tehdään samanlaista. Vääriä diagnooseja, vääriä lääkityksiä, ylilääkintää. Ei oteta oikeasti huomioon että jotain asioita tapahtunut ja jotain asioita tapahtuu myös muille ja näin laitetaan kaikki tarkoituksella vaaraan. Tarkoituksena pilata koko potilaan elämä ja terveys ja että koko potilas ei edes eläisi ja näin valitettavasti tehty aika monille. Psykiatria ei myöskään ota huomioon että jotkut diagnoosit voivat oikeasti olla vääriä eivätkä korjaa asioita yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osin kyllä ja osin ei.
Psykiatria on lääketieteen ala, ja noudattelee pitkälti samoja menetelmiä kuin muukin lääketiede.
Erilaiset psykoterapiasuuntaukset perustuvat enemmän tai vähemmän tieteellisiin käsityksiin mielen toiminnasta ja rakenteesta. Niiden osalta mielestäni tärkein tieteellisyyden mittari on terapiakäytännöstä tehdyt vaikuttavuustutkimukset. Jos terapian vaikuttavuus voidaan tutkimuksin todentaa, niin ainakin se väite on tieteellisesti perusteltu, että terapia parantaa asiakkaan mielenterveyttä ja toimintakykyä. Toimintamekanismi ei välttämättä ole sama kuin terapian taustalla oleva mielenteoria olettaa.
Ylipäänsä se perusajatus, että synnymme persoonaksi vain vuorovaikutuksessa ja nimenomaan sellaisessa terveeksi nähdyssä vuorovaikutuksessa, jossa pieni vauva/lapsi nähdään erillisenä yksilönä eikä kasvattaja heijasta häneen omia pelkojaan, halujaan tms itseltään piilossa olevia yllykkeitä. Siihen perustuu koko aikuisuuden ajatus: ymmärrän omat rajani ja toisen oikeudet eikä minulla ole oikeutta käyttää lasta omien heikkouksien jäteastiana. Mikä onnistuu vasta, kun oma eriytyminen omista vanhemmista on tarpeeksi hyvin tehty.
Monet mielenterveysongelmat kehittyvät sukupolvien välisessä eriytymättömyydessä. Ollaan ikään kuin samaa persoonaa kaikki, tai saman entiteetin osa-persoonia eikä itsenäisiä autonomisia toimijoita omalla tahdolla ja tunne-elämällä. Puhutaan emotionaalisesta insestistä joka usein näkyy iältään aikuisen holhoamisena ja infantilisointina. Lasten ei halutakaan aikuistuvat vaan pysyvän vanhempiensa omaisuutena.
Tuossa terapeutti asettuu ikään kuin aikuistuvat lapsen (ikään katsomatta) asianajajaksi ja yksilöitymisen edistäjäksi, tehtävään johon vanhemmat eivät kyenneet. Ja mikä voi juuri raivostuttaa potilaan (narsistisia, itselleen sokeita) vanhempia.
Eli kehityspsykologinen käsitys persoonallisuuden kehityksestä on edelleen ihan pätevä joka osin perustuu käsitykseen ihmisestä nisäkkäänä jolle vakaa ennustettava hoiva ja rakastava ympäristö ensimmäisinä elinvuosina on ratkaisevaa tulevalle persoonan kehitykselle. Tähän nojaa myös koko lastensuojelun idea: pelastaa lapsi ympäristöltä, joka tuhoaa hänen tulevat kasvuedellytyksensä esim traumatisoimalla lapsen vaikealla kaltoinkohtelulla.
Olipa aika oikeaan osuvasti kirjoitettu ja sanottu. Aika monen traumatisoituneen ja psyykkisesti oireilevan henkilön kohdalla on juuri nimenomaan lapsuudessa ollut ilmapiiri ja ( narsististen) vanhempien yliholhoavuus - ja heidän lapseen kohdistuva dominoiminen ja kontrollointi pilannut monen ihmisen elämän jo alkuvaiheessa.
Moni vaikeissa olosuhteissa kasvanut ihminen ei kykene aikuistumaan, koska hänen ei anneta sitä tehdä. Monesta henkilöstä tulee huonon itsetunnon omaava, arka, hiljainen, ja sisäänpäinkäpertynyt, joka yrittää epätoivoisestikin miellyttää omia vanhempiaan ja kaikkia ympärillään olevia ja kohtaamiaan ihmisiä. Mikä taas johtaa aika monesti vain ongelmiin. Voi joutua kiusatuksi ja hyväksikäytetyksi, jolloin altistuminen traumakokemuksille mahdollistuu. Narsistien ja psykopaattien ei pitäisi tehdä lapsia. Koska he pilaavat oman jälkikasvunsa elämän jo elämän alusta lähtien.
Itselläni on traumataustaa. Ja erittäin huonot kasvuolosuhteet. Kävi huono tsäkä niin sanotusti.
Nykyisen psykiatrian käyttämät hoitokeinot ja menetelmät eivät ikävä kyllä ole auttaneet montaakaan potilasta, tai ihmistä, ainakaan 20, tai 30 vuoteen. Kyseinen lääketiede on jämähtänyt jonnekin 1960, tai 1970 luvulle. Liian moni huonosti voiva, traumatisoinut ja oireileva ihminen jää täysin vaille sitä apua, välittämistä, tukea ja hoitoa, jota he tarvitsisivat. Liian monia ihmisiä hoidetaan vain lääkkeillä, tai nöyryyttämisellä, tai hoitoon ja systeemin sanelemiin sääntöihin pakottamisella. Enemmän olisi apua siitä, että alalla olevat paneutuisivat enemmän jokaisen eteensä tulevan ja kohtaamansa potilaan historiaan ja niihin asioihin ja tapahtumiin, joita hänelle on tapahtunut. Tarvittaisiin enemmän ihmisen kuuntelemista, ymmärtämistä ja tukemista. Ja ennen kaikkea enemmän välittämistä ja empatiaa.
Alue: Aihe vapaa
No ei nämä psykohommailut oikein mitään tiedettä ole, koska on niin kulttuurisidonnaisia sekä sidonnaisia aikaansa. Se mikä ennen oli erikoinen persoona on nykyään persoonallisuushäiriöinen. Jos et selviä lapsesi kuoleman tuomasta surusta 6kk sisällä niin tehokkuusyhteiskunta sanoo että surusi on liiallisesti pitkittynyt ja saat masennus diagnoosin. Hankala potilas joka ei hyväksy lääkärin toimimattomuutta ja haluttomuutta hoitaa on luulosairas ja mahdollisesti myös harhaluuloisuushäiriöinen jne jne. Joku päivä me kaikki ollaan jokin mt diagnoosi koska ihmisyydestä on tullut sairaus.