Miksi ihmeessä elämä on niin epäreilua?

Juu. Päiväkodissa viimeksi lapsena kuvittelin, että nallekarkit jaetaan tasan. Nyt tiedän, että elämä on kärsimystä. Olen hulluksi leimattu hylkiö. Varsinainen friikki.

Ei se oo, eikä pidä ollakaan

Jonkun ongelma on se ettei keksi minkä vaatteen ostaisi. Samaan aikaan joku toinen ei tiedä mistä saisi ruokaa. Paljosta puheesta huolimatta poliitikot ei tunnu saavan oikein mitään aikaan että maailma olisi edes vähän reilumpi.

Sitä on moni aikojen saatossa miettinyt! Elämä on monesti mielettömän julmaa ja epäreilua. Kyllä itsekin monesti mietin että miten onkaan voinut kehittyä näin sairas laji kuin ihminen on (pahimmalta tuntuu tietenkin tahallinen julmuus ja esim. vaikeisiin sairauksiin liittyen eutanasian kieltäminen ihmiseltä, aivan sairasta sekin.) Ei se auta kuin koittaa keskittyä hyvään ja hyviin asioihin, ja kannattaa koittaa mahdollisuuksien mukaan suojata itseään kaikelta sairaalta p*skalta. Ei liikaa uutisia, vauvapalstaa, somea ja näin. Meillä kaikilla on kuitenkin oikeus voida hyvin, vaikka kuinka haluaisi niin koko maailmaa ei voi pelastaa, se on vaan hyväksyttävä. Tekee parhaansa ja oman osansa. Muuta ei voi ja se riittää.

Parasta vielä että se huvila tyyppi saa vapaasti riistää sitä syöpätyyppiä ja kansa hurraa

Elämä on kaaosta ilman sääntöjä.

Vahvimmat pärjää, ja jotkut syntyy hyviin lähtöasetelmiin.

Suomessa puhutaan liikaa reiluudesta ja rehellisyydestä, koska ne on arvossa vain Pohjois-Euroopassa. Muualla on viidakon laki, ja rehellisyydelle nauretaan.