Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa! Millaisia tuntemamme narsistin lapsista tuli?!
12.07.2022 |
Tunnen läheltä erään perheen, jossa on useampi lapsi.
Toinen vanhempi on täysin narsisti luulen näin.
Toinen vanhemmista vaan myötäilee tätä, ihan joka asiassa.
Lapsista osa on aikuisia, osa alaikäisiä vielä.
Olen huomannut ja tiedän, että tuossa perheessä vain pojilla on jostain syystä väliä narsistille.
Vain yksi tytär merkitsee mitään, hän onkin sitten se narsistin ehdoton kultalapsi.
Säälin kyllä häntä(kin) syvästi.
Tyttäristä vanhin on jo aikuinen, saa silti aina lokaa niskaan vaikka hakisi kuun taivaalta vanhemmilleen.
Samoin tämän tyttären perhe.
Olen ollut siis esimerkiksi paikalla, kun tuo aikuinen tytär on mm perhe juhlissa nolattu itkemään hysteerisenä julkisesti - kaikki vieraammat ihmiset järkyttyivät, narsisti nautti tilanteesta.
Kukaan ei vaan osannut puuttua asiaan mitenkään, oli niin outo tilanne.
Narsisti ei reaktioistaan päätellen tainnut vaan ymmärtää, että nolasi oikeastaan vain itsensä.
Ja jätti kysymyksiä, että miten perheessä kohdellaan tuota tytärtä joka itki kun vieraampia ihmisiä ei ole paikalla?
Enkä ole todellakaan ainoa, joka epäilee narsistiksi tuota ihmistä/"vanhempaa".
Haluaisin todella auttaa tuon perheen aikuisia lapsia/nuoria mutta en todellakaan tiedä miten?
Ottaako asia vanhempansa lumoissa olevan kultalapsen kanssa puheeksi?
En usko, että hyväksyisi ikinä väitteitäni.
Säälin myös yli kaiken esimerkiksi tuota julkisesti nöyryytettyä jo aikuista naista, mutta miten hänellekään puhua?
Miten auttaa?
Entä perheen muut lapset, osan rooli on esimerkiksi olla välimaastossa, osaa en tunne yhtä hyvin?
Tuon perheen vanhemmille en voi edes ajatella puhuvani.
Toinen vain palvoo narsistia, narsisti ei ikinä myöntäisi ongelmiaan:(
Haluaisin auttaa tuota perhettä, mutta en keksi keinoja!
Jos paikalla on esim narsistin lapsia, niin vinkkejä otetaan vastaan koska aihe on vaikea.
Narsisti kuuluu sukuun, eli välien katkaisu on vaikeaa, mutta olen aina pitänyt hänet etäällä meistä eli itse en luojan kiitos ole uhri/hoviväkeä.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistin lapsista ei koskaan kasva ihan täysin tunne-elämältään normaaleja. Kyllä se narsisti kasvattaa niistä vain oman minuutensa jatkeita, ei mitään muuta. Sattuman kauppaa on se, kuka on kultalapsi ja kuka likasanko. Joku voi terapian jne kautta eheytyä, mutta se vaatii vuosia.
Tällaisena lapsena kasvaneena voin sanoa, että minusta tuli arka, rikkinäinen ja surullinen. Se ei näy kyllä yhtään päälle, olen niin opetettu peittämään kaikki tunteet.
Minua on käytetty elämäni varrella paljon hyväksi, ystäviä ei oikeastaan ole ja aina tuntuu, että olen "viallinen". Kun juttelen jonkun kanssa, käyn keskustelua läpi mielessä monta päivää ja mietin, sanoinko jotain typerää.
Puolisoni "pelasti" minut perheeltäni. Ja myös niiltä muutamalta oikealta ystävältä... Olin kiitollinen, että joku välitti, halusi minut. Kunnes 15 vuotta myöhemmin tajusin erästä ihmistä kuunnellessani, että puolisoni on narsisti... Lasten takia en ole voinut lähteä, koska kas kummaa, elämäni on järjestetty niin, että olen riippuvainen puolisostani. Silti viimeiset pari vuotta ovat olleet helpompia, kun vanhimmat lapset jo näkevät isänsä ja puhumme isästä avoimesti, kun hän on jossakin. He tietävät, että lähden, kun aika on.
Ja minun sisarukseni? Yksi erittäin paha narsisti, toinen täysin tuuliajolla ja etsii itseään maailmantappiin saakka...
Tämä narsisti on jo eristänyt puolisonsa lapsista, hallitsee kaikkea ympärillä, mikä hengittää ja on totaaliraskasta seuraa varmasti jopa itselleen. Näemme jouluna ja juhannuksena, kun on pakko. Hän tietää silloinkin tasantarkkaan, miten hommaa pyöritetään ja jopa lahjoilla hallitsee ympärillä olevia. Erittäin raskas ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisena lapsena kasvaneena voin sanoa, että minusta tuli arka, rikkinäinen ja surullinen. Se ei näy kyllä yhtään päälle, olen niin opetettu peittämään kaikki tunteet.
Minua on käytetty elämäni varrella paljon hyväksi, ystäviä ei oikeastaan ole ja aina tuntuu, että olen "viallinen". Kun juttelen jonkun kanssa, käyn keskustelua läpi mielessä monta päivää ja mietin, sanoinko jotain typerää.
Puolisoni "pelasti" minut perheeltäni. Ja myös niiltä muutamalta oikealta ystävältä... Olin kiitollinen, että joku välitti, halusi minut. Kunnes 15 vuotta myöhemmin tajusin erästä ihmistä kuunnellessani, että puolisoni on narsisti... Lasten takia en ole voinut lähteä, koska kas kummaa, elämäni on järjestetty niin, että olen riippuvainen puolisostani. Silti viimeiset pari vuotta ovat olleet helpompia, kun vanhimmat lapset jo näkevät isänsä ja puhumme isästä avoimesti, kun hän on jossakin. He tietävät, että lähden, kun aika on.
Ja minun sisarukseni? Yksi erittäin paha narsisti, toinen täysin tuuliajolla ja etsii itseään maailmantappiin saakka...
Tämä narsisti on jo eristänyt puolisonsa lapsista, hallitsee kaikkea ympärillä, mikä hengittää ja on totaaliraskasta seuraa varmasti jopa itselleen. Näemme jouluna ja juhannuksena, kun on pakko. Hän tietää silloinkin tasantarkkaan, miten hommaa pyöritetään ja jopa lahjoilla hallitsee ympärillä olevia. Erittäin raskas ihminen.
Surullista, otan osaa.
Onko mitään, mitä kukaan ulkopuolinen olisi voinut auttaa kun olit nuori/aikuinen?
Mietin yhä sitä perhettä, en osaa oikein puuttua:(
Ap
Alue: Aihe vapaa
heistä tuli snapsi-lapsia