On niin paha mieli....
Pakko se on purkaa pahaa oloaan edes jonnekin, muuten tulee hulluksi kun vain itkee ja miettii asioita yksin. Olen vaan viime aikoina ollut turhautunut, väsynyt ja kiukkuinen. Kaikkein eniten siitä tietenkin kärsii pikku neiti. Hermostuin reppanan itkuun tänään, toinen oli vaan niin väsy ja halusi nukkumaan. Olin niin tyhmä etten edes tajunnut sitä heti ja hermostuin. En tietenkään niin että olisin vahingoittanut pikkuista vaan kirosin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tiedän kyllä että en ole ainut jolla välillä pinna palaa. Nyt sitte olen itkeskellyt sitä miksi menetän hermoni niin ihanalle pienelle neidille? Välillä ajattelen että pikkuinen ansaitsee paljon paremman äidin.Tulee aina niin järkyttävän paha olo kun on hermostunut neidin kiukutteluun. Nyt vaan on taas ollut jotenkin niin vaikeaa. Kaikki meni niin hyvin usean kuukauden; neiti meni hyvin nukkumaan, nukkui hyvin, vähensi rintamaidon syömistä, ruoka maistui hyvin ja mukista oli kiva juoda. Nyt ollaan taas lähtö pisteessä; nukkumaan menee joskus kiukkujen kanssa, yöt menee huonosti, ruoka ei maistu, muki ei kelpaa. Vain rintaa huolii. Isin seura ei kelpaa vain äidin sylissä on hyvä olla ja tietenkin juuri silloin kun pitäisi laittaa ruokaa yms. Kaikki meni huonompaan suuntaan kun pikkuinen tuli kipeäksi, eikä ole paremmaksi muuttuneet vaikka on parantunut jo. Tuntuu vaan niin turhalta kaikki vieroitukset, uudestaan en jaksa kun pelkään että kaikki menee taas hukkaan. Olin niin iloinen kun neiti ei päivisin kaivannut rintaa ja nyt tuntuu että neiti on kokoajan rinnalla vaikka ikää on 11kk. Enää en uskalla edes iloita onnistuneista asioista, koska ajattelen että ne menevät kuitenkin kohta huonosti. Meillä on niin moni muukin asia mennyt niin huonosti taas viime aikoina. Monta niin pientä hunosti menevää asiaa saa nyt olon tosi surkeaksi. Eipä tässä jutussa tainnut olla mitään tolkkua mutta onneksi edes vähän helpotti oloa.
Kommentit (5)
hei!
Olen sitä mieltä että kannattaa jutella jossain tuosta sinun pahasta olosta ja muusta.Itse masennuksen läpi käyneenä tiedän että se auttaa hurjan nopeasti ja helpottaa oloa varmasti.Vaikka sinulla ei masennusta olisikaan,mniin kunnon juttelu autta...Kysy ihmeessä neuvoa omasta neuvolasta,siellä kaikki tunteet on sallittuja.
voimia ja tsemppiä...kyllä se vielä paremmaksi muuttuu!!
Voin vain kertoa, ette ole ainut :) mutta tuli vaan mieleen, että onko sinulla kuukautiset alkanut tai oliskohan alkamassa? Ja onko sinulla hormonaalista ehkäisyä?
Mulla alkoi menkat, kun vauva oli noin 9 kk. Mulla ei ole hormonaalista ehkäisyä ja hiukan ennen menkkoja (tai no noin viikon ajan) mulle tulikin kauheat pms oireet, mitä ei silloin ollut kun söin pillereitä tai olin raskaana tai kun menkat ei ollut alkanut.
Ja se pahin oire on ärtyneisyys ja vittuuntuneisuus ja silloin meinaa leikata kiinni joka asiasta. Eikä tosiaan kotityöt tai uloslähteminen vois vähempää kiinnostaa. Ulkonakin tekis mielei vaan huutaa kaikille, et hais....p....a! Ja tätä kestää just niin kauan, kunnes vuoto alkaa. Sit oon kuin eri ihminen taas.
Vakavasti harkitsen pillereiden hankkimista, jos tää ei tästä tasoitu. Eli tuli vaan mieleen, et onko sulla ollut paha mieli jo aikaisemminkin vai voiskohan jotua hormonaalisesta muutoksesta, jos kerran imetystäkin olet lopettamassa?
Melkein joka päivä yllätän itseni ajattelemasta, että olen takuulla maailman huonoin äiti. Sitten taas yritän järjellä ajatella, että olen kuitenkin paras mahdollinen äiti omalle lapselleni. Välillä menee luottamus kykyyn olla hyvä äiti, kun pinna palaa pienestäkin kitinästä. Luulen, että suurin syy itselläni on se, että olen kaiket päivät niin kovin yksinäinen - ei ole lähellä sukua eikä samassa tilanteessa olevia ystäviä. Mieskin on usein iltaan asti töissä.
Kuulosti tutulta tuo kuvauksesi tyttärestäsi. Meidän neiti on vajaa 11 kk ja edelleen rinnassa kovasti kiinni. Yöt ovat olleet pääsääntöisesti rikkonaisia 3-4 kk:n ikäisestä, öisin ei yleensä rauhoitu kuin rinnalle. Tunnen itseni niin surkeaksi, kun en uskalla ajatellakaan unikoulua. Kerran päätin unikouluttaa ja kanniskelinkin sitten illalla/yöllä hysteeristä tyttöä nelisen tuntia - kovatahtoinen kun on, niin ei vain rauhoittunut millään ilman rintaa. En tiedä, miten kauan olisi raivonnut sillä tavalla. Meillä sentään isikin kelpaa viihdyttäjäksi, mutta usein tyttö itkee huomionkipeänä ja katsoo samalla minuun pettyneenä - mitään erityistä syytä itkuun ei tunnu olevan ja rauhoittuukin sitten aikansa itkettyään (ei hysteeristä itkua sentään, siihen olisi pakko puuttua). Kiinteät ruoat eivät uppoa ilman kirppusirkusta, telkkarin mainokset on aivan parhaimpia. Tänään taas hieman kiukustuneena päätin, että meillähän ei telkkaa katella syödessä, no sittenhän ei aamupuuro tosiaan mennyt alas. Kaveripiirin vauvat tuntuvat olevan niin rauhallisia temperamentiltaan, helpompi kai sellaisia on opettaa nukkumaan ja syömään. Meidän tyttö on ollut syntymästään asti tulta ja tappuraa.
Ahdistaa toisinaan ainaiset kitinät sekä riippuvuus äidistä, mutta pakko kai ajatella, että tämä on oikeasti lyhyt aika. Ja onhan tämä vuosi mennyt kuin silmänräpäyksessä. Kohta nuo on sellaisia, ettei äiti enää kauheasti kiinnosta. :)
Tsemppejä kovasti sinne! Tiedäthän, ettet ole ainoa, joka painii näiden asioiden kanssa.
-Pilkku & Sara-Ellen 10,5 kk-
Hei! Olipa lohduttavaa lukea Sundownin ja Pilkukkaan tekstit. Eli minun kohta 11kk tyttäreni on myös kovasti tisun perään edelleen. Välillä mekin saatiin jo tisseilyä vähennettyä, jolloin myös muuta ruokaa alkoi mennä. Mutta imetystä on meidän kohdalla " pakkokin" jatkaa maitoallergian vuoksi.
Nyt oli sitten vielä vauvarokko, josta ollaan toipumassa. Ärtyneisyys on vielä taudista jäljellä ja myös kovan kuumeen aikana vain maito kelpasi, ja se jäi ilmeisesti vähän päälle.
Tuntuu välillä, että meidän typy on ainut, jolle tisu on niin hurjan tärkeä. Suurin osa jo vetelee kökkäreruokaa kuin tyhjää vaan ja purkkikaupalla. Meillä maidon lisäksi uppoo vain 5kk:n lihasoseet, puuro ja joskus harvoin marjasoseet, ja aina on melkein juhlat jos purkki menee.
Nyt kun neiti on toipilaana erityisesti huutanut (kurkku suorana) tisun perään monta kertaa päivässä, välillä tyyliin vartin välein (mutta ruoka ei kelpaa), niin tulee tunne, että kohta tyttö on vuoden,mutta tilanne ei oo paljoa muuttunut verrattuna alkuun. Eli rinta on se ykkösjuttu aina vaan.Kuumeen vuoksi annoin maitoa myös yöllä, ja siitä saavutetusta edusta pitää neiti nyt todella lujaa kiinni.Ja juuri oli päästy muutama viikko sitten yösyötöistä eroon. Ei tässä juuri vauvakuume pääse iskemään.
Mutta helpotti tosiaan tietää, että muitakin on. Taidan tehdä vielä pienen oman avauksen aiheesta.
Ja lisäksi voin sanoa - että tuo tunne on hyvin tuttua äidille!! Et ole varmasti ainut, jokainen tuntee ainakin joskus tuon riittämättömyydentunteen ja " huono äiti" fiiliksen.
Vielä voin lohduttaa sillä - että usein tuohon ikäänkin kuuluu, tietylaista riippuvuutta ädistä. Se on lapsen tapa alkaa käsittelemään itsenäistymistä. Hän alkaa jo tajuta että on erillinen ihminen - että on äiti ja sitten minä :) Eli se on lapsen tapa irrottautua äidistä, itsenäiseksi olennoksi. Ajallaan menee ihan varmasti ohi - vaikka se voi tuntuakin että lapsi roikkuu siinä jaloissa vielä 2-vuotiaanakin ;)
Ehkä omaa jaksamistasi, tuossa tilanteessa voisi helpottaa oma-aika(?) Ihan vaikka tunti-kaks shoppailua tai kahvittelua kaupungilla tai mitä vaan, mikä tuntuu mieleiseltä.
Tsemppiä kovasti! Ja muista - et ole huono äiti :D