Miehen vanhemmat jumaloivat esikoistamme ja väheksyvät pian syntyvää toista lastamme. OV
Tuossa otsikossa se perusasetelma taisikin tulla selväksi.
Meillä on reilu parivuotias tytär, joka on kaikkien isovanhempiensa ensimmäinen lapsenlapsi ja erityisesti mieheni vanhempien palvoma ja jumaloima - huonolla tavalla. Heidän mielestään tyttäremme on täydellinen ja he aina selostavatkin hänelle, kuinka upea tämä on ja " kuinka isi ja äiti voivat hylätä sinut joka päivä hoitajalle ja mennä töihin, kun olet niin ihana" ja muuta kivaa & tervettä soopaa.
Saamme toisen lapsen piakkoin ja olemme jo kesästä saakka tienneet vauvan olevan poika.
Nyt isovanhemmat ovat alkaneet selostaa esikoisellemme, kuinka kohta tulee pikkuveli ja pilaa kaiken. Ja kuinka isi ja äiti voivat mennä hankkimaan sellaisen pienen poikariiviön, kun heillä on noin ihana pieni tyttö. Ja kuinka koko lastenhuoneesta tulee nyt ihan ruma, kun pinkit pitää maalata pois ja raivata tilaa typerille pojanleluille.
Taustaksi, että selostivat samat jutut aikanaan mieheni isolleveljelle (täydellinen olento) miehestäni (hyödytön, tyhmähkö nahjus) ja tällainen käsitys miehelläni sitten olikin itsestään aina siihen saakka, kun pääsi pois kotoa. Niin oli mieheni veljelläkin, kunnes kylmä maailma löi naamalle oikein tosi kovaa...
Miehen vanhemmat ovat jo melkein seitsemänkymppisiä, joten emme voi ihan miten vaan heidän kanssaan ottaa yhteen. Jotain on kuitenkin tehtävä ja nopeasti, ennenkuin tyttäremme alkaa uskoa näihin höpinöihin ja muuttuu hulluksi tyranniksi!!! Miehen vanhemmat ovat sellaista tyyppiä, että katkovat välit pienimmistäkin sanomisista, emmekä sellaistakaan haluaisi. Heihin tuntuu tehoavan parhaiten verhotut vihjeet. Mitä tehdä?
Kommentit (4)
Se on tärkeää hyvän sisarussuhteen muodostamiseksi. Joka tapauksessa tulee kuitenkin mustasukkaisuutta ym. esikoiselle, niin voin kuvitella, että sitä tulee vaan lisää, jos hänelle on uskoteltu, että hän on vaan ainoa ja oikea. Ottaisivatkohan isovanhemmat onkeensa tästä?
järeät aseet käytössä.
Mies on päättänyt pitää puhuttelun vanhemmilleen ja ilmoittaa, että ovat tasapuolisia molemmille lapsille tai sitten eivät tapaa kumpaakaan.
On se outoa, miten jotkut voivat edes ajatella noin omista lapsenlapsistaan! Taitaa olla jotain jäänyt puuttumaan omassa lapsuudessa...
T: Ap
Hae haulla suosikkilapsenlapset, vanha ja pitkä ketju aiheesta. Jos siellä olisi sullekin jotain vinkkejä. Vaikka eipä tuohon taida muu tepsiä kuin yrittää sanoa ystävällisesti, mutta suoraan niin kuin asia on.
Huomaavatko he pahaa mieltäsi, kun laukovat tuollaisia juttuja? Miten niihin reagoit siinä tilanteessa? Sanotko mitään vai poistutko paikalta? Seuraavan kerran kun päästelevät jotain tuollaista älytöntä, voisit sanoa mielestäni ihan suoraan ja rauhallisesti, ettet hyväksy tuollaista puhetta ja haluat sen loppuvan. Molemmat lapset ovat teille yhtä tärkeitä ja rakkaita. En usko oikein, että pikku vihjeet menevät perille. Mitään loukkaavaa noissa sanoissa ei ole, joten jos siitä suuttuvat, niin minkäs teet. Kuinkas muuten miehesi suhtautuu tilanteeseen?