Masennuslääkkeet

Vierailija kirjoitti:

Niin siis väitätkö, että tässä olisi takana jokin synntyvyyden sääntelyyn liittyvä salaliitto?

Tottakai on. Ei yhteiskuntaan haluta lapsia joilla on masennusgeenejä.

Jos tässä keskustelussa olisi mitään todellisuuteen pohjautuvaa, eikö meidän pitäisi huolestua?

Vierailija kirjoitti:

Niin siis väitätkö, että tässä olisi takana jokin synntyvyyden sääntelyyn liittyvä salaliitto? Voi elämä teidän kanssa! Lääkkeet auttaa ihmisiä pysymään työkuntoisina ja olemaan hyödyllisiä yhteiskunnan jäseniä. Se kai niiden tärkein tehtävä on ja sehän on tosi hyvä asia.

"Lääkkeet auttaa ihmisiä pysymään työkuntoisina" Työkyvyttömyyseläkkeelle jää nykyään nuoria ihmisiä enemmän kuin koskaan. Masennuslääkkeet auttavat, joopa joo. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis väitätkö, että tässä olisi takana jokin synntyvyyden sääntelyyn liittyvä salaliitto? Voi elämä teidän kanssa! Lääkkeet auttaa ihmisiä pysymään työkuntoisina ja olemaan hyödyllisiä yhteiskunnan jäseniä. Se kai niiden tärkein tehtävä on ja sehän on tosi hyvä asia.

"Lääkkeet auttaa ihmisiä pysymään työkuntoisina" Työkyvyttömyyseläkkeelle jää nykyään nuoria ihmisiä enemmän kuin koskaan. Masennuslääkkeet auttavat, joopa joo. :D

Ja vaikka toipuisikin työkykyiseksi, elämä ilman haluja voi olla aika ankeaa tai ahdistavaa. Kai elämässä pitäisi olla muutakin kuin työ ja hyöty yhteiskunnalle. Ja lasten syntyminen on myös yhteiskunnan etu.

Täällä jo tulikin esille, että työkyvyttömyyseläkkeet ovat kasvussa masennuksen takia. Jos lääkkeet auttaisi, eihän tällaista ilmiötä pitäisi olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa halut ovat palaantuneet, lääkkeenä Brintellix. Escitalopram sen sijaan aiheutti kaiken vaimentumista. Duloxetine väsytti aivan järjettömästi.

Brintellixistä tosin saa hassuja unia.

Lääkäri sanoi, että kannattaa tosiaan harkita tuota Brintellixiä, tosin jos itse masennus hävisi, niin onko järkeä käyttää lääkettä, jota määrätään masennukseen?

No ei. 

Vierailija kirjoitti:

Masentuneethan ilman lääkkeitä paner ristiin rastiin, pukkaa 20 lasta maailmaan ja on mitä osallstuvimpia ja parhaimpia vanhempia.

En todellakaan tehnyt noin. En harrastanut yhdenillan juttuja. Mulla on yksi haluttu lapsi.

Kyllähän noi seksuaalihaitat ovat tosi yleisiä masennuslääkkeillä. Lisäksihän ne seksuaalihaitat voivat jäädä myös pysyviksi, siitä on nykyisin varoitus pakkausselosteessa.

Eiköhän se masennus vähennä niitä eikä lääke.

Lääkkeet jotka sorkkii jollain tapaa aivotoimintaa pitäisi kieltää kokonaan.

Mulla halut ei ole hävinneet. Olen käyttänyt lääkettä 15v.

Muutaman ensimmäisen viikon aikana oli vaikeuksia saada orgasmia, mutta kun lääke imeytyi metaboliaan, ei ollut seksin suhteen vaikeuksia.

Ei mulla varsinaisesti halut mennyt, mutta en kyennyt saamaan orkkua, tai ainakin se oli todella ison työn takana. Tietysti se alkoi niitä halujakin vähentämään vuosien mittaan kun tiesin että jää huippu saavuttamatta.

Toisaalta aseksuaalina on helpompi elää kuin himojensa vietävänä.

NUORET NAISET MASENTUNEEMPIA KUIN MIEHET

Ammattihenkilöiden vastaanotolla on jo ollut jonkin aikaa havaittavissa ilmiö: nuorten (25-35-vuotiaiden) naisten henkinen pahoinvointi lisääntyy. Se näkyi ja näkyy syömishäiriöoireena, henkisenä kireytenä, haluttomuutena, uupumisena, masennuksena, ilmiönä, jonka nuori nainen mielellään ilmaisee muodikkaasti sanalla: "burn out". Yhä useammin se näkyy myös "naiseus hukassa, äitiys hukassa" -syndroomana.

Professori Elina Haavio-Mannilan erään noin 15 vuotta sitten Suomessa tehdyn tutkimuksen sivutuloksena näkyi, että naisten itsemurhat olivat merkittävästi lisääntyneet. Kun tätä ilmiötä tarkasteltiin enemmän, havaittiin, että kysymys on noin 40-vuotiaista naisista ja riskit masennukseen ja suorastaan itsemurhaan lisääntyivät sitä enemmän, mitä koulutetumpi nainen oli. Riski oli suurin huippukoulutetulla, eronneella 40-vuotiaalla uranaisella. Kun tätä tulosta selvennettiin vielä haastatteluin, tuli esille,että nämä naiset kertoivat kokevansa ikäänkuin "tulleensa petetyiksi" yhteiskunnan taholta. Nämä naiset ilmaisivat myös sellaisen näkökannan, että jos he saisivat nyt valita uran ja perheen tai lasten välillä, he valitsisivat lapset. Näiden naisten yhteisiä tuntoja oli, että he kokivat jääneensä jostain oleellisesti paitsi.

Mielestäni tämä tutkimus ja sen tulos heijastaa juuri oivallisesti nykynaisen mielialoja ja siihen liittyviä taustoja. Meillä on nyt sukupolvi noin 30-vuotiaita äitejä tai sinkkuja, joista on kasvatettu alusta lähtien tehosuorittajia ja kilpailijoita, menestyjiä, kiitettävien arvosanojen metsästäjiä, kuuden-seitsemän laudaturin ylioppilaiksi tähtääviä, kauniita, trimmattuja uratykkejä.

Sitten jossain vaiheessa ihminen ei jaksakaan tätä menoa. Tulee turtumus, väsymys, pelko, halu hypätä pois.

Kun se tulee murrosvaiheessa tai vähän sen jälkeen, nuorella naisella nykymenossa on seurauksena vaara alkaa oireilla jonkinlaisella syömishäiriöllä.Tämä buumi tuli jo vuosia sitten vyöryen paljolti sitä tuntemattoman hoitohenkilökunnan ja lama-Suomen syliin. Nyt muutaman vuoden ajan havaittavissa oleva uusi ilmiö on nuorten naisten uupuminen, masennus, runsas alkoholin käyttö, haluttomuus lasten tekoon ja edelleen yhä hälyttävämpänä vaikeus löytää äitiys.

mies54v

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeet jotka sorkkii jollain tapaa aivotoimintaa pitäisi kieltää kokonaan.

Voitaisiin aloittaa sillä, ettei määrätä lääkkeitä, joiden vaikutusmekanismia ei tunneta, varsinkaan sellaisiin sairauksiin, joiden etymologia on epäselvä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän noi seksuaalihaitat ovat tosi yleisiä masennuslääkkeillä. Lisäksihän ne seksuaalihaitat voivat jäädä myös pysyviksi, siitä on nykyisin varoitus pakkausselosteessa.

Ja tämä saanut miinusta miksi? Lukekaa ne pakkausselosteet ja katsokaa post SSRI sexual dysfunction.

Ilmastoahditus vie seksihalut.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneethan ilman lääkkeitä paner ristiin rastiin, pukkaa 20 lasta maailmaan ja on mitä osallstuvimpia ja parhaimpia vanhempia.

Mitä ihmettä? Mulla masennus on aiheuttanut sitä etten edes jaksa olla ihmisten kanssa tekemisissä, eikä seksikään enää kiinnosta. Jos panisin ristiin rastiin niin tervehän minä olisin. Kyllä se niin paljon energiaa vaatii.

Riippuu varmaan masennuslääkkestäkin, mitä sivuvaikutuksia sillä on. Käytin aikanaan moklobemidia ja se ei vaikuttanut noihin seksihaluihin mitenkään. Vähensi myös jännittämistä ja ahdistusta. Lopettaminen kävi vaivattomasti. Mutta tietysti me kaikki reagoidaan lääkkeisiin eri tavoin.

Vaikea masennus on lamaava sairaus. Masennuslääkkeistä möykkäävät eniten ne, jotka kuvittelevat että kyse on jostain velttoudesta ja saamattomuudesta. Toiset taas eivät erota normaalia alakuloa tai surua masennuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan masennuslääkkestäkin, mitä sivuvaikutuksia sillä on. Käytin aikanaan moklobemidia ja se ei vaikuttanut noihin seksihaluihin mitenkään. Vähensi myös jännittämistä ja ahdistusta. Lopettaminen kävi vaivattomasti. Mutta tietysti me kaikki reagoidaan lääkkeisiin eri tavoin.

Vaikea masennus on lamaava sairaus. Masennuslääkkeistä möykkäävät eniten ne, jotka kuvittelevat että kyse on jostain velttoudesta ja saamattomuudesta. Toiset taas eivät erota normaalia alakuloa tai surua masennuksesta.

Kyllä masennuslääkkeistä "möykkäävät" myös ne, joille on jäänyt pysyviä haittoja niistä. On toki helpompaa napsia pillereitä ja pistää pää pensaaseen kuin ottaa riskit tosissaan.