Lue keskustelun säännöt.
En pääse koti-ikävästä Helsinkiin, vaikka se onkin kamala paikka nykyisin
08.07.2022 |
Siellä on juuret. Asun kauniilla paikkakunnalla, suoranaisessa idyllissä, ja monet tärkeät asiat on paremmin. Rahaa on enemmän kun asuminen on edullista, ei ole jengejä, luonto on puhdas ja ilma raikas, parvekkeelta näkymä merelle.. Mutta. Ei ole ystäviä vielä kolmen vuodenkaan jälkeen, ei ole kulttuuria, ei ole julkista liikennettä, kaupat menee aikaisin kiinni ja valikoima on rajallinen, ihmiset ovat vanhoillisia ja pidättyväisiä. Spontaanius puuttuu ja joudun himmailemaan itseäni ettei katsota kieroon ja ruveta puhumaan.
Kohtalotovereita? Niin, ja varaa ei ole muuttaa takaisin.
Kommentit (4)
Jassoo! Itse vain unelmoin Helsingissä,olispa edes mummon mökki,ranta sauna ja se järvimaisema edes keväästä syksyyn.Koskaan ei se toteudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on siitä jännä laji, että se ei ole ikinä tyytyväinen mihinkään!
Siis tätä varten on kaupunkiasunnot ja erikseen mökki tuollaisella paikkakunnalla :)
Kaipaat siis muistikuvaa Helsingistä ja/tai menneitä aikoja. Yritä muistaa se, kun ikävä iskee. Kolme vuotta on lyhyt aika juurtua erilaiseen ympäristöön. Anna aikaa.
Itsekin kaipaan kotikaupunkiin, mutta oikeastaan kaipaan sitä mitä se oli lapsuudessa ja nuoruudessa. Nyt kaikki on toisin ja silti siitä kaipuusta on vaikea päästä eroon.