Miten lopettaa haavemaailmassa eläminen?

Kuulostaa siltä, että sinulla on liikaa aikaa, eli että et ilmeisesti ole töissä tai opiskele. Eipä siinä muu auta, kuin jotenkin keskittyä enemmän siihen reaalielämääm, mikä sinulla on. Vaikka se olisi tyhjää ja epätyydyttävääkin nyt.

Jos sulla on taipumusta haaveiluun ja luppoaikaa paljon, niin se on yhdistelmä jossa on hankala luopua fantasiamaailmasta.

Ihan fyysisetkin asiat vaikuttaa, d- ja k-vitamiinitasot tikkiin, magnesium ym., niin juurrut jotenkin enemmän itseesi. Haaveilijoilla on taipumusta mennä sinne sisäiseen maailmaan ja tavallaan unohtaa itsensä sinä fyysisenä olentona, joka hän on. Ei siis minään ihannekuvana itsestään (mikä usein haaveissa on).

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että sinulla on liikaa aikaa, eli että et ilmeisesti ole töissä tai opiskele. Eipä siinä muu auta, kuin jotenkin keskittyä enemmän siihen reaalielämääm, mikä sinulla on. Vaikka se olisi tyhjää ja epätyydyttävääkin nyt.

Jos sulla on taipumusta haaveiluun ja luppoaikaa paljon, niin se on yhdistelmä jossa on hankala luopua fantasiamaailmasta.

Tämä on täysin totta. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyteni tähden. Töissä käyn vain muutamia päiviä kuukaudessa. Ongelmana nimenomaan on, ettei oikein ole mitään mielekästä tekemistä. En saa oikein mielihyvää mistään ja tämä haaveilu tuo omalla tavallaan sitä mielihyvää.

Tee jotain konkreettista ihastuksellesi. Viesti, puhelu, kirje tms. Se on normaalia, ei tuo haaveilu.

Kun itse en voinut käydä töissä tai opiskella kokopäiväisesti, minä hankin koiran sekä aloitin samalla systemaattisen urheilun. Koiran kanssa lenkkeilin aamulla vähintään puoli tuntia, päivällä tein 45min jumpan + venyttelyt, jossain vaiheessa päivällä minilenkki taas koiran kanssa ja vikan kerran vielä illalla taas kävelin koiran kanssa puoli tuntia. Siitä tuli päivään selkeä rytmi ja kunnolla urheileminen väsyttää sen verran ettei jaksa jäädä vaan haaveilemaan asioista samalla tavalla kuin jos ei tee yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Katsoin videon. Kiitos.

Se on sinuuun kertynyttä lihallisten kilojen kertymää kuvitellla ja kaiikuja itsestäsi kuvitellla että toinenn tekisi niin. Eli pellkkiä olettamukksia joilla lihallasi ja lihaksistolllasi elätät pääkopassasi moisia luuuloja.

Vierailija kirjoitti:

Tee jotain konkreettista ihastuksellesi. Viesti, puhelu, kirje tms. Se on normaalia, ei tuo haaveilu.

Ei minun tosissani kannata lähteä edistämään tätä ihastusta, vaikka hilkulla olen jo ollut. Ei minulla edes ole mitään yhteystietoja, muuta kuin esiintyjän viralliset kanavat. Kohde asuu toisessa maassa ja realistisesti ei minulla ole mahdollisuuksia. Meillä oli mukava yksi ilta jutellessa ja se siitä. Ja tämä nyt sattuu vain tällä kertaa olevan oikea henkilö. Yhtä hyvin kohde voisi olla kirjan tai videopelin hahmo.

Mä oon vähä samanlainen.. ehkä meissä on jotain adhd tyyppiä kun uppoudutaan haavemaailmaan. Vaikka arjessa tekisikin työt, lapset, lemmikit, harrastukset jne

Ap. Hyvä, että kirjoitit tästä. Minä olen kokenut samaa ja vaikka olen päässyt siitä yli, vieläkin ajoittain elän haaveissa.

1. Haaveilu on eräänlainen selviytymiskeino, kun omassa elämässä ei ole riittävästi sisältöä.

2. Selviät kyllä, kun alat tehdä itse jotakin. Vaikka miten pientä.

Esimerkiksi minulla oli tuo mielettömyyden tunne. Luin paljon kirjoja, joissa oli ihmissuhdepsykologiaa. Yhtenä päivänä keksin, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Aloin kertoa siitä sopivissa tilanteissa. Minua on joskus pyydetty puhumaankin siitä aiheesta. Ap. Sinäkin voit perehtyä vaikka kissan häntään, nenän päähän, aamujumppaan tai mihin asiaan vain. Siitä voit ruveta puhumaan. Olet olemassa.

Sama ongelma. En osaa neuvoa, mutta voin olla vertaistukena.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Hyvä, että kirjoitit tästä. Minä olen kokenut samaa ja vaikka olen päässyt siitä yli, vieläkin ajoittain elän haaveissa.

1. Haaveilu on eräänlainen selviytymiskeino, kun omassa elämässä ei ole riittävästi sisältöä.

2. Selviät kyllä, kun alat tehdä itse jotakin. Vaikka miten pientä.

Esimerkiksi minulla oli tuo mielettömyyden tunne. Luin paljon kirjoja, joissa oli ihmissuhdepsykologiaa. Yhtenä päivänä keksin, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Aloin kertoa siitä sopivissa tilanteissa. Minua on joskus pyydetty puhumaankin siitä aiheesta. Ap. Sinäkin voit perehtyä vaikka kissan häntään, nenän päähän, aamujumppaan tai mihin asiaan vain. Siitä voit ruveta puhumaan. Olet olemassa.

Kiitos. Itseasiassa hetkellisesti tämä kirjoittaminen auttoi katkaisemaan haavemaailmaa. Vieläkin olen siellä puoliksi ja luultavimmin palaan sinne vielä. Mutta ehkä tämä on ensimmäinen askel maan pinnalle palamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma. En osaa neuvoa, mutta voin olla vertaistukena.

Miten itse tasapainottelet tämän kanssa? Tuntuu helpottavalta kuulla, etten ole ainut. Vaikka tietenkään en ole ainut. Helpottavalta se tuntuu silti.

Eikös jokanen ihminen tee tätä jossain määrin? Tai itselläni on ainakin niin vilkas mielikuvitus ollut aina että jos minulla on tylsä hetki niin en pysty olemaan vain ajattelematta yhtään mitään tai katsomaan zombina telkkaria. 

Se on nuorena normaalia. Ja voihan sitä elää haaveessakin, kunhan ei koukutu esim. pelimieheen joka huijaa, varoo tietä ylittäessä ja tarkistaa realiteetit silloin tällöin. Ei ole väärin haaveilla tavallaan. Jos harrastelet tai kiinnostut joistakin asioista, se saattaa korvata romanssin toivetta, mutta ihminen hakee aina jotain ihailtavaa tai ihannekuvaa esim. vastakkaisesta sukupuolesta. Ihminen on palvoja. Tai sitten voi rakentaa itsestä sopivaa johonkin, missä haluaa olla hyvä, oli se vaikka pienikin asia.

Minusta tollanen alkaa olla ongelma siinä vaiheessa jos henkilö linnottautuu täysin kotiinsa ja alkaa tyyliin vältellä tai pelätä oikeita ihmisiä tai ei pysty enää normaalisti tekemään yhtään mitään kotinsa ulkopuolella, käymään kaupassa, näkemään ystäviä tai perhettä yms. Mutta sinä sanoit olleesi livekeikalla, missä oletettavasti on ollut ympärilläsi paljon väkeä, joten et kuulosta haitallisella tavalla eristäytyneeltä tai estyneeltä ihmiseltä. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tollanen alkaa olla ongelma siinä vaiheessa jos henkilö linnottautuu täysin kotiinsa ja alkaa tyyliin vältellä tai pelätä oikeita ihmisiä tai ei pysty enää normaalisti tekemään yhtään mitään kotinsa ulkopuolella, käymään kaupassa, näkemään ystäviä tai perhettä yms. Mutta sinä sanoit olleesi livekeikalla, missä oletettavasti on ollut ympärilläsi paljon väkeä, joten et kuulosta haitallisella tavalla eristäytyneeltä tai estyneeltä ihmiseltä. 

Tämä festareille lähteminen oli kyllä täysin epätavallista itselleni. Päätin vain kerrankin lähteä. Niin paljon olen aikaa viettänyt kotona yksin. Ja kun kerrankin minulla oli mukavaa, tuntuu tämä todellisuuteen palaaminen kahta kauheammalta.

Mutta hyvä puoli on se, että tämä haaveilu on vain kausittaista. Tiedän, että palaan masennukseen taas.