Elämää pikakelauksella
Tarkoitan näitä tiktokkeja, youtube-shortseja ja muuta vastaavaa. Muutamien sekuntien mittaisia pikakelausvideoita, jotka pitää katsoa useampaa kertaan, jotta pääsisi edes selville että niin mitä tässä nyt tapahtuu, tai piti tapahtua, ja mikä oli jutun juoni (jos sellaista ylipäänsä oli). Tähänkö on tultu? Mites musiikki sitten? On huomattu, että nykyään lapset ei jaksa kuunnella edes yhtä biisiä alusta loppuun, kuuntelevat 10sek sieltä ja 5sek täältä ja biisi vaihtuu pikakelauksella koko ajan. Onko tämän päivän loputon massa-tusinatarjonta syynä tähän? Miksi on niin hirveä kiire kiire äkkiä lisää apuaa lisää kiire kiire!? Surullista.
Kommentit (4)
Tuollaista "kulttuuria" on ollut jo pitkään ennen youtubeja ja tiktokkeja. Se kaikki alkoi näistä superjulkkiksista, joista ei tänäkään päivänä kukaan tiedä, että mitä he ovat tehneet suosionsa ansaitakseen. Esimerkkeinä jo vanhoista esim kardashianit. Uudemmista esim kotomaalta sofia berlorf. Ja uusia tullee liukuhihnalta.
Superjulkkiksista tuli mieleen, että itse en tunnista, vaikka joku olisi tullut pinnalle pornon kautta, kun en katso pornoa. Olen kuitenkin alkanut epäillä, että joillakin on pornotausta.
Voin tehdä itse samaa, mutta voin olla myös viikon ilman elektronisia laitteita. Olen keski-ikäinen. Siitä asti kun jokainen perheessä on käyttänyt yksin omia laitteitaan, ei ole aina tarvinnut katsoa kaikkea loppuun. Toisaalta taas luen paljon ja jaksan lukea loppuun asti, jos toimitustyö on hyvää. Monet digi-lehtijutut ovat erittäin heikkotasoisia, niin niitä en jaksa lukea, mutta jotkut vloggaajat ja bloggaajat tekevät sen verran hyvää sisältöä, että jaksan. Myös valtamedian ulkopuolelta löytyy syväluotaavampaa ja paremmin toimitettua tai kirjoitettua tarjontaa. Suosin tiettyjen toimittajien juttuja, kun olen havainnut, että he eivät kuluta aikaani turhaan. Käännökset särähtävät pahasti!