Lue keskustelun säännöt.
Jos alkaisit kirjoittaa fiktiivistä romaania, kumpi seuraavista lähtökohdista olisi sinulle luontevampi?
07.07.2022 |
Henkilöhahmo vai tarina?
Että sinulla olisi lähtökohtana tietynlainen henkilöhahmot, jolla on tietynlainen luonne, perhetausta, tyyli, ulkonäkö jne., ja lähtisit kirjoittamaan hänestä. Tarina muotoutuisi siinä samalla, mikäli muotoutuisi ollenkaan. Romaanissa olennaista olisi se henkilöhahmo, tarinan saa lukija päätellä ja kuvitella itse.
Vai että lähtökohtana kirjoittamiselle olisi tarina, esim. mitä menneisyydessä on tapahtunut, mikä selittää nykyisyyden. Henkilöhahmo muotoutuisi siinä samalla, mikäli muotoutuisi ollenkaan. Olennaista olisi se tarina, henkilöhahmon ominaisuudet saa lukija päätellä ja kuvitella itse.
Kommentit (21)
Osalla kaikki hahmottuu pikkuhiljaa kirjoittamisen myötä, osa suunnittelee etukäteen. Kumpikaan ei ole oikein tai väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Romaaneista en osaa sanoa, kun en ole koskaan halunnut kirjoittaa sellaista, mutta kirjoitin pari-kolmekymppisenä novelleja.
Noista kahdesta lähtökohtana vahvemmin oli tarina. Ennen kuin aloitin kirjoittamisen, hahmottelin sen mielessäni. Tarina saattoi muuttua joiltain osin kirjoittamisen edetessä, mutta se oli kokoavana elementtinä alusta asti ja siten olennaisin.
Ihan alkuajatuksena kuitenkin oli aina "kohtaus". Näin mielessäni kuvitteellisen tilanteen, kuin elokuvan kohtauksen: tietynlainen huone, jossa istuivat tietynlaiset ihmiset, ikkunasta näkyi tietynlainen säätila, kohtauksessa vallitsi tietynlainen tunnelma. Kohtaus innoitti minua kuvittelemaan tarinan, ja vasta sen jälkeen aloitin kirjoittamisen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Tarina on olennaisin sekä oltava hahmoteltuna mielessä, kun lähtee kirjoittamaan.
Vanhanaikainen käsitys.
Katso nykyajan woke-leffoja. Niissä on lähdetty henkilöhahmot edellä ja tarina ehkä muodostuu, jos muodostuu. Eli sanoisin, että tarina ensin ja vasta sitten mietitään henkilöiden yksityiskohtia yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarina on olennaisin sekä oltava hahmoteltuna mielessä, kun lähtee kirjoittamaan.
Vanhanaikainen käsitys.
Hän taisi puhua vain omasta puolestaan. Ainakin siitä päätellen, että sitä tässä kysyttiin, mikä on itselle luontevinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No varmaan tarinasta lähtisin liikkeelle.
Kuule kuvittelua ei tarvita. Mielessä eräs: based on a true story" pohjalta joka oikeasti olisi jännä ja hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymyksenasettelu on vähintäänkin kummallinen. Miten voisi olla romaani ilman tarinaa, tai tarina jonka "lukija saa päätellä ja kuvitella itse"?
Tarkoitatko nyt tarinalla jotain nykyajan mainosmiesten keksimää "backstorya", joka määrää henkilöiden teot ja tapahtumat, vaikka sitä ei suoraan kerrotakaan?
Nämä pelkästään henkilöstä kertovat kasvukertomukset jää minulta lukematta. Haluan lukea tarinan ja varmaan sellaisen kirjoittaisinkin, henkilöllä tosin on tarinassa iso rooli. pelkkä henkilön ulkoisen ja sisäisen maailman kuvaaminen ilman tarinaa ei ole minulle luontaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu varmaan siitä mikä sinulle on luontevinta. Kaikki me ollaan erilaisia. Itse kirjoitin kirjoja lapsena ja ne pyöri mysteerien ja hevosten ympärillä. Luin paljon heppakirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarina ehdottomasti. Se minulla jo onkin.
Minulle on olemassa kahdenlaista kerrontaa eli asioita joko tapahtuu tai sitten niitä koetaan. Pidän enemmän tapahtumisesta ja tekemisestä kuin sisäisen maailman identiteetinetsinnästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on olemassa kahdenlaista kerrontaa eli asioita joko tapahtuu tai sitten niitä koetaan. Pidän enemmän tapahtumisesta ja tekemisestä kuin sisäisen maailman identiteetinetsinnästä.
Minä taas pidän enemmän kokemusten ja sisäisen maailman kuvaamisesta, tapahtumien ja tekemisten kuvaaminen sopii mielestäni paremmin elokuviin.
Mutta mistään pelkistä henkilökuvauksista en välitä tai välttämättä hahmoista muutenkaan. Joten ap:n alkuperäiseen kysymykseen vastaan että tarina. Ilman sitä ei oikein ole sisältöä. Mikään juonivetoinen ei toki tarvitse olla, sellaisista harvoin itse välitän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarina on olennaisin sekä oltava hahmoteltuna mielessä, kun lähtee kirjoittamaan.
Vanhanaikainen käsitys.
Vierailija kirjoitti:
Kysymyksenasettelu on vähintäänkin kummallinen. Miten voisi olla romaani ilman tarinaa, tai tarina jonka "lukija saa päätellä ja kuvitella itse"?
Tarkoitatko nyt tarinalla jotain nykyajan mainosmiesten keksimää "backstorya", joka määrää henkilöiden teot ja tapahtumat, vaikka sitä ei suoraan kerrotakaan?
Luulen hänen tarkoittavan "pakonomaista haaveilua" (mielestäni ei kovin kuvaava nimi), jossa henkilö elää mielikuvitustasolla toisenakin henkilönä tai hänen elämänsä tarkkailijana.
Mikäs se uusi käsitys on? Kyllä se tarina pitää olla siellä päänupissa siinä vaiheessa kun aloittaa kirjoittamisen.
Kiehtovaa, että yksittäisiä kommentteja poistetaan
Tarina on olennaisin sekä oltava hahmoteltuna mielessä, kun lähtee kirjoittamaan.