Kuinka monta kuukautta yritystä jaksaa?

Meillä kumpikaan lapsista ei ole saanut alkuaan helposti, vaikka suht nopeasti onkin tullut, ja nyt tämä kolmannen yritys on kestänyt reilun vuoden. Enpä olisi uskonut, että minulta löytyy voimavaroja näin pitkään prosessiin, mutta kun vaihtoehtoja ei ole kummasti sitä aina vaan saa kasattua itsensä.

Vauvakuume on kuitenkin niin valtava ettei luovuttamisesta edes puhuta. On vaan jaksettava ja tarvottava eteenpäin.

Kyllä sitä välillä oma positiivinen elämänasenne on kovastikin koetuksella ja välillä sitä huomaa hieman jopa katkeroituvan =( Mutta ehkäpä meidänkin aika vielä koittaa, toivottavasti!



Plussaonnea teille ja onnea uuteen kiertoon, toivotaan ettei teidän tarvitse käydä läpi näin pitkää odotuksen odotusta, puhumattakaan monien vuosien yrittämisistä ja pettymyksistä. Yksi kuukausikin kun tuntuu toisinaan ikuisuudelta.



*plussasäteitä*

kyllä sitä jaksaa pitkään jos tarvitsee. Meillä menossa 10. kk mutta vasta viime kuussa se alkoi tuntua pitkältä ja masentavalta. Pitää vaan ajatella myös muita asioita ja tajuta että useimmilla ' raskautumiseen' menee useita kuukausia ellei jopa vuosia.

kesti esikon yritys 2,5 vuotta että kyllä sitä kummasti jaksaa. Välillä iski epätoivo ja monet itkut tuli itkettyä ennen sitä pitkään odotettua plussaa. Nyt haaveissa toinen. Synnytyksen jälkeen ei olla käytetty ehkäisyä mutta ainakaan veilä ei ole tärpänny. Imetys tietty sotkee jonku verran vielä...



Plussasäteitä kaikille toivottelee



scorppis kera pojan 8,5kk

Kyllä sitä ihmeen sitkeästi ja kauan jaksaa uskoa ja toivoa. Toivon, että saatte oman vauvan nopeasti, mutta helppojen raskautumisten jälkeen on minusta (anteeksi kommenttini) terveellistä kokea pettymyksiäkin. Se muistuttaa siitä, että lapsia ei tehdä silloin kun halutaan, vaan ne saadaan. Ja jos ei ensimmäinen kierto ole tärpännyt, niin ei se koko maailma siihen kaadu (vaikka silloin se sille tuntuukin). Itse olen jo turtunut pettymään ja en jaksa jakaa sympatiaa kaikille, jotka itkee, kun ei lasta HETI tule. Mutta oma kokemukseni jaksamisesta vuodatuksen jälkeen:

Ensimmäinen puoli vuotta oli pahin, joka kuukausi todella kova pettymys ja itkut menkkojen alkaessa. Seuraava puolivuotinen meni ja hiukan ' ' helpommin' ' eli osasin aina odottaa menkkoja, toivo raskaudesta hiipui. Kun vuosi tuli täyteen, niin iski kova alakulo, kun virallisesti voi määritellä itsensä lapsettomaksi. Sen jälkeen vaihtelevasti on jaksettu toivoa ja uskoa ihmeeseen. Mutta siis ensimmäiset pettymykset on ne kovimmat ja pahimmat ja toivon todella, ettet joudu useampaa kertaa pettymään vaan onnistut raskautumaan pian!

Itsellä noita kiertoja on mennyt äkkiä laskettuna noin 55 eli neljä vuotta on vauvaa turhaan toivottu. Ja vielä ollaan järjissämme ja ihan pienesti toivotaan vauva jonain päivänä saavamme.

etta pitaa ymmartaa ettei lapsia tehda, aikataulun mukaan, vaan niita saadaan. Meidan eka lahti jo kolmannesta kierrosta, mutta silti kahden ekan jalkeen olin ekaks tosi pettynyt, tietenkin, mutta sitten ajattelin, etta ehka se oli minulle hyva, etta huomaan ettei se kay " kuin tilauksesta" , vaan etta se on tosiaan lahja jonka saantiaikaa ei ihan voi paivalleen suunnitella tai laske (tai jopa laskelmoida...).



Nyt on toisen odotus toista kiertoa menossa, ja piinapaivat edessa, siis menkat pitais kohta alkaa. Mutta tosiaan, mulle teki jo sekin hyvaa etta piti odottaa kolme kuukautta (tiedan etta se on tosi vahan melkein kaikkiin verrattuna).

Ekat puoli vuotta on pahimmat ja raskaimmat, mutta sen jälkeen on jaksanut taas ajatella muita asioita ja tavallaan löytää muuta sisältöä elämälleen, kuin vaan se raskautumisen odottaminen.



Sit kun tuli tuo " maaginen raja" 1-vuosi täyteen - alkaa jo hieman mietityttää enemmän ja alkaa jopa ahdistaa.



Mutta meillä sinänsä teoriassa ei olla vielä kauaa vauvaa toivottu - eli ei ole kovin montaa kiertoa vuoden aikana ollut, joista olisi edes voinut raskautua (miehen työn ja kesällä alkaneen intin takia).



Nyt vaan päätettiin pistää isompaa vaihdetta päälle ja vaikka tarvittaessa järjestää tapaamisia iltalomilla, jos sattuu ovis olemaan sellaiseen aikaan, ettei mies ole lomilla. Tai mies sitten pyytää vylimääräisiä vapaita - perhesyiden vuoksi ;D



t. nekku - puolitoista vuotta ilman ehkäisyä - tulee jos on tullakseen periaatteella - en luokittele itseäni vielä lapsettomaksi :)

Alku järkytys vaan on niin vaikea käsitellä yksin, koska mies ei ymmärrä, enkä ole halunnut monillekaan kertoa yrityksestämme. Ja olen tuossa samaa mieltä, että tämä tekee minulle loppujen lopuksi ihan hyvää. Mutta koska tämä on minulle täysin uusi asia, niin sen käsitteleminen tuntuu vaikeammalle kuin olisi voinut kuvitella(koska en tiennyt mitä se todellisuudessa on.)



Eilis ilta meni ihan mököttäessä ja itkiessä. Aamupäiväkin oli vielä vaikea, mutta pikkuhiljaa alan saada ajatuksia kasaan, että eihän tämä toki tähän kaadu. Ja nimenomaan olen miettinyt sitä miten kauan toisilla kestää, meillä kuitenkin on jo kaksi ihanaa lasta, toisilla ei ole yhtään.



Vaikka eilen väkisin puskikin mieleen jo se, että entäs jos minussa on joku vika, entä jos sairauteni aiheuttaa lapsettomuutta, entä jos on jotain muuta pielessä. Mutta en enää halua miettiä niitä, ensi kierrolla on taas uusi mahdollisuus, ja sitten kun ollaan lähemmäs vuosi yritetty voin alkaa puntaroida olisiko meissä jotain " vikaa" . Ja onneksi olemme vielä molemmat " nuoria" , joten meillä on aikaa vielä.

Pinon aloittajalle: En mitenkään halua väheksyä pettymystäsi, mutta tuntuu vaan niin hassulta kun itse tietää että oma raskautuminen voi viedä pitkään eikä onnistu ilman lääkkeitä.



Emme ole edes kauaa yrittänyt, ehkäisy jätettiin kyllä keväällä (pillerit lopetin jo vuosi sitten) mutta vasta tässä kierrossa sain Clomit koska en muuten ovuloi PCO:n takia...



Silti tuntuu vähän aikaiselta sun olla huolissasi! Mutta ehkä ne on niitä samoja tunteita joita jokainen käy läpi mielessään.



Itse piinailen parhaillaan, ja kyllä on varmaan rankka paikka mullekin jos ja kun menkat alkaa viikon päästä.



Sulle paljon tsemppiä ja kärsivällisyyttä! Jos sulla on jokin syy epäillä, että et ole hedelmällinen (kovin epäsäännöllinen kierto tms.) mene ihmeessä gynelle tarkastettavaksi. Itse onneksi menin melko varhaisessa vaiheessa, kun kierto ei palannut ollenkaan pillereiden lopettamisen jälkeen.