Ihanaa - ELTO otti huolemme todesta heti
Lapsellamme on ollut jo pitkään tic-liikkeitä tai niiden oloisia "irvistyksiä". Eli vääntää suunsa väkinäisen hymyn näköiseen ilmeeseen ihan jatkuvasti - ilmeisesti ihan huomaamattaan. Lisäksi rykii/hymisee paljon vaikkei mitään yskää tai muuta ole.
Juttelin asiasta perjantaina päiväkodissa ihan vaan kysyäkseni olivatko he huomanneet pojassa näitä oireita. Eivät kuulemma olleet juurikaan panneet merkille mitään erikoista. Tänään oli kiertävä ELTO ollut käymässä päikyssä siellä olevien erityislasten takia ja hoitaja oli maininnut huolestani hänelle. ELTO oli samaa mieltä, että tic-liikkeitä taitavat olla ja aikoo nyt konsultoida lastenpsykiatria aiheesta - tarvitaanko tutkimuksia vai ei.
Olenpa onnellinen, että huoleni on otettu vakavasti ja asiat etenevät. Toivotaan tietty ettei mitään huolestuttavaa tilanteessa oikeasti ole.
Kommentit (14)
Ihan normaalit perhesuhteet. 2 sisarusta jotka ovat ihan normaaleja ns.tavislapsia ja äiti ja isä.Äiti ollut kotiäitinä välillä ja välillä töissä.Isä töissä.Miten niin,meinasitko heti,että perheestä johtuu pojan käytös/oireet.
Eipä silti,kyllä meitä on syyllistetty moneen otteeseen useammasskin paikassa missä käyty puimassa pojan ongelmia,mutta eipä meistä ole "vikaa"löytynyt.Ja onneksi on nuo tavis lapset,jotka ihan saman kasvatuksen saaneet ,kuin tuo erityinen.Niin ja erityinen ollut erityinen ihan vauvasta lähtien...
aloitetaan pojalle 10v.jolla myös adhd/asperger piirteet.Ticit ovat pahentuneet kouluahdistuksen myötä,joten uudesta lääkkeestä toivotaan apua,kun nuo alkavat olemaan jo häiritsevässä suhteessa.Muutkin kiinnittävät huomiota,kun poika tunkee käsiään housuihin ja irvistelee,rykii yms.
Lääkkeenä käytetään masennuslääkettä Risperdal..
Käytetään myös masennusken ja ahdistuksen hoitoon ja aspergerlapsilla näitä juuri on ja vaikuttavat juuri näihin tic-oireisiin myönteisesti monen kohdalla.Tietenkään kaikille lääke ei sovi.Meillä myös pojalla käytöshäiriöitä,niin niihin myös apua täsät kyseisestä lääkkeestä.Pitkin hampain olen miettinyt lupaa aloittaa tätä lääkitystä,mutta olen saanut niin paljon hyvistä kokemuskista tietoa,että olen päättänyt suostu tähän kokeiluun.
Jotenkin kauheaa kuulla että teitä on syyllistetty / etsitty vikoja!! Johan täälläkin joku heti kysyi millainen perhe teillä on!
Varmaan on tosi raskasta kuulla syytteitä asiasta jolle itse ette ole mahtanu mitään ja varmaan kuitenkin itsekin joskus syyllistätte itseänne? Toki turhaan!
Paljon jaksamista teidän perheelle ja pojalle paljon onnea elämäänsä!!
Silmiä pitää räpsyttää voimakkaasti, kurkkua nuljuttaa kielen takaosalla, nenää nyrpistää, sormia painella yhteen ja varpaiden reunoja myös.
Kuulostaa hurjalta listalta, mutta minulla menee siitäkin huolimatta hyvin :) Kiusaamista ei ole ollut ja olen aina ollut ns "suosittu lapsi". Elämässäni olen pärjännyt mainiosti ja olen onnellisesti aviossa ja kahden lapsen äiti.
Huomaan, että tic-oireet pahenee ahdistuksen voimistuessa mm stressitilanteissa. Aikoinaan sairastin pitkän vaikean masennuksen ja sen aikana tic-oireet olivat todella voimakkaita. Olen oppinut elämään niiden kanssa. Pahassa stressissä kurkku on verillä ja silmät verestää.
Silti haluan tsempata teitä tic-lasten äitejä! Ei tic-oireet ole välttämättä mikään tuomio. Monet elää elämäänsä niiden kanssa ihan normaalisti.
yleisesti oppimishäiriöisillä lapsilla on paljon tic liikkeitä. monesti toiminnallisuus pitää tic liikkeet paremmin kurissa.
telkkarin katsominen, tekemättömyys ja väsymys laukaisevat tic liikkeet.
toki kyseistä ongelmaa on normilapsilla, mutta erityislapsilla se on hyvin tavanomaista.
Minulla ei ole ollut oppimisvaikeuksia. Paremminkin koulussa oli tylsää. Olen maisteri koulutukseltani, joten koulutietäni tämä ei ole haitannut. Eli edelleenkään tic-oireet eivät tarkoita, että lapsesi loppuelämä tulee automaattisesti olemaan "kärsimystä" ja takkuilua. Aivan kuten edellinenkin mainitsi.
Jonkin verran olen tosin kärsinyt ns "raivonpuuskista" elämäni aikana, mutta lasten saannin kautta olen saanut ne hallintaan. Puhun nyt siis sellaisista järkyttävistä raivareista, joiden aikana saatoin sanoa ihan mitä tahansa. Näitä en ole koskaan saanut kenellekään muulle, kuin lähimmille perheenjäsenilleni.
joku juuri sanoikin, että ongelma on neurologinen. sitä se juuri on. kannattaa etsiä tietoa ettei puhu puppua.
asiatonta kysyä millainen perhe teillä on?
netistä löytyy paljon tietoa tic liikkeistä.
yms autismin kirjoon liittyvät erityisyydet. Ne ovat siis synnynnäisiä, usein geneettisesti periytyviä, eikä niiden alkuperä johdu perheoloista tai kasvatuksesta, ei edes perheen sisäisestä vuorovaikutuksesta.
Perheklubilla on oma keskustelupalsta erityislasten vanhemmille, missä myös käydään keskustelua tic-oireista.
Kysyy 8-vuotiaan tic-oireisen lapsen äiti, joka on itse samoista oireista "kärsinyt" elämänsä. Juuri kysyin neuvolalääkäriltä, että mitä voi asialle tehdä ja sanoi, että silloin tällöin käytetään lääkkeitä, jos rupeaa olemaan esim. eristäytymistä tai kiusaamista.
Mutta tic-oireet voivat olla myös merkki jostain tietystä oireyhtymästä kuten Touretten syndroomasta. Toki haluan tietää, jos lapselleni tulisi Tourette diagnoosiksi. Vaikkei sitä voi "parantaa" osaisin ainakin paremmin ymmärtää ja tukea lastani läpi elämän.
Toki on hyvä asiasta keskustella ja tutkia tilannetta. En tiedä, ollaanko asiasta yleisesti yksimielisiä, mistä johtuvat. Aikanaan luin, että ne johtuisivat esim. traumasta tai ahdistuksesta ja itse ainakin olen herkkä ihminen, mutta sitä en helposti näytä. Ja minulla oireet alkoivat lapsena. Lapseni saattaa olla samanlainen, vaikka vaikuttaakin reippaalta ja sosiaaliselta. Mutta näköjään on ainakin periytyvää.
aloitetaan pojalle 10v.jolla myös adhd/asperger piirteet.Ticit ovat pahentuneet kouluahdistuksen myötä,joten uudesta lääkkeestä toivotaan apua,kun nuo alkavat olemaan jo häiritsevässä suhteessa.Muutkin kiinnittävät huomiota,kun poika tunkee käsiään housuihin ja irvistelee,rykii yms.
Lääkkeenä käytetään masennuslääkettä Risperdal.Toivotaan,että olisi apua pojalle.Kohta alkaa kiusaaminen,jollei noita ticejä saada edesjonkin verran hillittyä.Niitä on ollut aina jo pienestä lähtien,mutta lisääntyvät aina,kun pojalla vaikeampia kausia ja jos koulussa paineita.Pojalla myös equasym lääkitys tarkkavaisuuteen ja vilkkauteen.
että millaiset perhe-olosuhteet tällä pojalla on?