Tiesitkö, että vielä 1970--luvun lopulla Helsingistä pohjoiseen bussilla matkustettaessa pysähdyttiin ensimmäisen kerran jo Mäntsälän linja-autoasemalle n. 20 min. tauolle?

Jep, se oli osa matkan jännitystä että voi tehdä pika pyrähdyksen vessaan ja ostaa jotain matkaevästä.

Voipi olla että bussi odotti toista bussia, jos sieltä tuli kyytiläisiä. - 80 luvulla vaihtobussi ei odottanut meitä, tulimme toisella bussilla ja matka olisi jatkunut sillä joka ehti lähtemään. Niin bussifirman pomo vei meidät omalla autolla määränpäähämme.

Matkustin jonkun verran pitkänmatkan linja-autoilla 1990-luvun alkupuolella ja silloin niissä oli rahastaja joka möi myös pillimehuja sekä pientä purtavaa.

En tiennyt ,mutta mä matkustin Lahteen tai itä-Suomeen aina junalla ja junassa oli ravintolavaunu paitsi jossain kolmannen luokan kansalaisilel tarkoitetussa juoppojunassa. 

Vessoja ei varmaan tuolloin bussissa ollut, joten taukoja oli pakko olla enemmän.

Juuri vaihtomatkustajia odotettiin Mäntsälässä. Hienoja muistoja

EneNe oikorataa kuljin usein busiila Lahti-Hki väliäja ja jotkut bussit kiersiät Mäntsällä Grillin kautta ottamassa jengiä kyytiin Stadiin päin koska Z-junaa ja rataa ei vielä ollut. Oikorata tasi 2006 tai 2007 joten ei siinä Mäntsälä stopisa miyään ihmeellistä ollut.

Helsingistä Porvooseen, Loviisaan jne. Loviisassa pysähdyttiin kahvi-/ vessatauolle .Kahvilan myyjä-rouva säilytti minulle aina (naisten)lehtiä linja-autossa luettaviksi; tutustuimme ihan siinä kahvitauollani....

Minusta nämä pysähdykset olivat ihan o.k.

Kyllähän nuo vakiovuorot tekevät kaikenlaisia pysähdyksiä.

linja-autoissa ei myöskään ollut ilmastointia, joten kaikki tauot tulivat etenkin kesällä tarpeeseen. Samalla kuski sai pitää tauon ajosta (ja näin ajo oli turvallisempaa) ja ihmiset saivat tehdä halpoja löytöjä. Lapset karkkeja ja vanhemmat vaikka tavaroita kotiin. Yleensähän noilla pysähdyspaikoilla oikeasti oli myyjiä, jotka myivät pikkasen halvemmalla tavaraa.

Joskus 1990-luvulla saatettiin junamatkalla pitää tunnin tauko jossain matkan varrella olevassa kaupungissa ja käydä siellä kiertelemässä, sitten seuraavalla junalla taas jatkui matka. Silloin ostetulla lipulla sai vaihtaa junaa, kun ei ollut mitään pakollisia istumapaikkoja. Tuli nähtyä suomea paljon enemmän mitä nykyisin.

Minäkin matkustin opiskelijaryhmä kanssa bussilla Mäntsälän kautta. Silloinen ALKO-myymälä oli oiva tankkauspaikka matkan piristeiden hankintaan. Ja matka jatkui...