Muiden kommentit vanhemmuudesta

Nyt tulee väsymyksen keskeltä sekavaa avautumista. Olen 11 kk ikäisen lapsen äiti ja alan olla loppu ihmisten neuvoihin, kommentointiin ja näpäytykseen liittyen tapaani olla äiti. Kommentit tulevat nimenomaan aina minulle ja aina minä olen tehnyt väärin, ja ne esitetään, kun mies ei ole paikalla.

Lapsemme on erityisherkkä ja meillä on neuvolasta ohjeita siihen, miten tukea hänen kasvuaan ja kehitystään. Pidän lasta sylissä niin paljon kuin haluaa ja nukumme perhepedissä. Tästä tosin neuvolassa sanottiin, että pitäisi nukkua omassa sängyssä.

Lapsi ollut todella herkkä syntymästään asti, mutta läheisten mielestä vika on minussa. En saisi pitää sylissä, en lohduttaa itkevää vaan pitäisi antaa itkeä ja pärjätä itse. Lapsi pelkää uusia ihmisiä ja tilanteita ja olen tehnyt niin, että saa sylistäni katsoa ja tutustua ensi rauhassa. Sitten vieraan tai esim mummin syliin, jos haluaa. Mummoa nähnyt 4x ja hänen kanssaan tosi paha tilanne minulla. Mummon mielestä pitäisi antaa itkevä Lapsi hänelle ja olen omistushaluinen hullu, kun en näin ole tehnyt.

Vauvan unirytmi on toinen mistä valitetaan. Pidämme sen aika täsmällisenä, koska pienikin rytmin muutos sekoittaa monen päivän unet. Mummon mielestä lapsen ei tarvitse nukkua päiväunia. Ja jokaisen sukulaiseni mielestä yliväsynyt ja kierroksilla käyvä vauva on "tyytyväinen ja pirteä" ja minä huono äiti, kun haluan nukuttaa.

Imetys olisi pitänyt lopettaa jo 3 kk kohdalla monen mielestä. Neuvolakin painostanut lopettamaan 6 kk iästä asti, enkä haluaisi. Oikeastaan jo aiemmin koitti painostaa korvikkeelle, vaikka vauva kasvanut hyvin.

Tässä vain osa, en jaksa ja osaa nyt kertoa enempää. Jotenkin vain ahdistaa, kun muut tietävät aina paremmin ja minä äitinä olen väärässä. Äitiyden muotti on jotenkin tosi kapea ja en vain mahdu siihen oikeanlaiseen äitiyteen.