Surullista: lapset eivät osaa leikkiä

Surettaa puolestasi. Meillä lapset leikkivät. Vielä 13-vuotiaskin. Mutta ovat siis sisaruksia.

Puhelimet pois ja käpyjä tilalle. Siitä se mielikuvitus lähtee rullaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan menty takas historiaan jolloin lapset olivat pieniä aikuisia.

Ironista kun minunkin muksuni tuon tuosta kärttää että saisi katsoa Fröbelin palikoita Youtubesta.

Vaan ei paljon naurata, koska leikkitaidot kärsivät jo koronan vuoksi kerhojen laitettua ovet säppiin. Ei se vielä niin hirveästi ole kännykkää käyttänyt, mutta entäpä kun menee eskariin tai kouluun ja saa oman puhelimen?

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset on jo pitkältä ajalta tuttuja, niin vanhemmatkin alkaa olla aika tuttuja. Joskus jutustelun lomassa sanot, et kauheeta kun lapset kattoo nykyään vaan youtubea ja leikkiminen jää. Luultavasti he ovat samaa mieltä ja yhdessä sit sovitte saman ruutuajan lapsille. Kyllä se mielikuvitus sitten alkaa toimimaan, kun ruutuja ei vaan saa katsoa. Tai näin ainakin meillä lapset sitten alkaa keksimään leikkejä, kun ei viitsi pelkästään kattoonkaan tuijotella.

Jos aikuiset tosiaan olisivat noista jutuista kanssasi samaa mieltä, niin ongelma olisi hyvin minimaalinen. Mutta eivät ole, perheissäkin tuosta riidellään varmaan enemmän kuin tiskivuoroista.

Onneks mun lapsuudessa ei ollut muita ruutuja kuin tv, sieltä lastenohjelmat ja disneyn elokuvat videolta. Voi kyllä me leikittiin! Omakotitalon isolla pihalla minulla, siskolla ja muutamalla kaverilla oli kaikilla "omat kodit", esimerkiksi jonkun puunjuurella tai ison kiven takana. Laitettiin niitä koteja pitkään ja hartaasti samalla kun leikin juoni koko ajan eteni - joku järjesti teekutsut, käytiin koulussa, kaupasta ostettiin tavaraa ja puunlehdet oli seteleitä, joku hankki pihalleen (keppi)hevosen jne jne. Leikkeihin uppouduttiin päiväkausiksi, hyvä kun syömässä maltettiin käydä välillä.

Aina kun näen naapuritalon muutamaa lasta, niin ovat älykännykät kädessä ulkona. Katsovat näyttöä. En koskaan näe heidän leikkivän keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Huomasin saman jo 90-luvulla. Kaikki päiväkodissa päivät olevat lapset eivät leikkineet mitään roolileikkejä meillä käydessään. Aina piti tapahtua jotain jännää ja aikuisen olla johtamassa. Omat lapsemme leikkivät ja pelasivat, soittivat soittimia ym. ja olivat kummissaan kun päiväkotilapset olivat kova vauhti päällä ja stressaantuneita eivätkä innostuneet leikeistä. Ylenkatsoivat meidän kotosalla kasvaneita ja kerhossa käyneitä lapsia.

Oikeasti? Mä olen syntynyt -93 ja naapuruston lasten kanssa leikittiin vähintään 12-vuotiaiksi. Minä olin ihan kotosalla kasvanut, kävin kerhoissa ja joka ikisellä lomalla leirillä.

Onko teillä leikkikeittiötä, tiipii-telttaa, kassakonetta tms.? Ötököiden keräily, mikroskoopilla tarkastelu, terraarion rakentaminen voi innostaa toisia.

Ap tässä. Kiitos ajatuksista. Ja uskon, että moni vanhempi saa niistä ajateltavaa ja vinkkejä.

Te jotka puolustatte Youtubea, siellä ei kyllä ole mitään, mitä lapset voisivat päinsä katsoa. Hyvät ja mukavat videot muuttuvat nopeasti outoihin ja ahdistaviin videoihin. Esim. tällä viikolla lapsi oli naapurissa katsonut videota, jossa Disney-prinsessojen mekkoja oli sotkettu. Jotain sairasta niissä on takana, ja aion nyt miettiä, miten sovussa ratkaista tuo asia, jotta lapsen ei tarvitse noita videoita nähdä.

Luulen että jotkut teistä käsititte, että omakaan lapseni ei osaa leikkiä. Kyse ei ole siitä. Hän leikkii mielellään yksinkin ns. juonellisia leikkejä mutta totta kai kaipaisi siihen usein kavereitakin. Päiväkodissa oli tällainen kaveri muttei asu niin lähellä, että voisi nähdä joka päivä.

Eilen aloitin lapseni kanssa kotileikin, ja oli ihan hauskaa. Naapurin lapsi istui kyllästyneenä vieressä ja vinkui, "koska mennään meille." (= katsomaan youtubea).

Ja lisäys: en usko että minun tehtäväni on olla naapuruston leikkitäti. Lapset kyllä keksivät tekemistä, kun ruudut suljetaan. Toki aikuiset ovat tukena ja apuna, jos tarvitaan vaikka vilttiä tms.

Et ole yksin huomiosi kanssa. Olen ollut monissa eri päiväkodeissa opena 30 vuotta, leikkitaidot eivät enää nykyään ole automaattisesti lapsilla olemassa. Leikkimistä harjoitellaan päiväkodeissa (ja toivottavasti kodeissa) aktiivisesti ja aikuisen rooli on varsin oleellinen. Toisinaan voi näyttää, että siellähän ne lapset kivasti leikkivät keskenään, mutta leikin sisällä tapahtuu asioita, jotka vaativat aikuisen tietoista ohjausta. Esim. Onko joku aina se "äiti" ja joku toinen on aina pakosta se "koira" tai sivuun jätettävä hahmo kuten posteljooni.