Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monet naiset odottavat että mies muuttuu?
01.07.2022 |
Mies on valittu täysin erilaisilla kriteereillä kuin ne ominaisuudet joita toivotaan parisuhteessa, avioliitossa tai lapsiperheessä.
Esimerkiksi valitetaan kun mies haluaa mennä eikä ajattele pidemmälle, vaikka sellainen mies oli alun perinkin nuorempana ja juuri se menevyys ja spontaanius miehessä sytytti.
Tai valitetaan kun mies ei keskustele tunteista vaan on Äijä, vaikka juuri se jämeryys ja peruskalliomaisuus sytytti alun perinkin kun haettiin lapsiperheeseen isukkia.
Tai mies on naimisissa uransa kanssa, vaikka juuri kunnianhimo ja määrätietoisuus herättivät kiinnostuksen eikä se haluaako mies olla jatkuvasti kotona.
Sama kaava toistuu: miehestä haetaan kovia ja miehisiä ominaisuuksia tai räjähtävää viihdyttävyyttä, ja sitten kysellään että miksei se pehmeä ja luotettava puoli - jonka oletettiin olevan olemassa - paljastunutkaan miehen sisältä. Koko oletus tietysti perustui toiveajatteluun että koska nainen haluaa asian olevan niin, se myös on niin ja juuri silloin kun nainen sitä haluaa.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oteta sitä kilttiä, luotettavaa ja huomaavaista miestä koska se on tylsä. Tuollainen mies olisi kuitenkin täydellinen perheenisä.
Voisi olla hyväkin isä. Mutta eihän kukaan tosiaan halua tylsää kumppania, et varmaan itsekään?
Mikä on killtiä ja mikä ei? Kiltillä miehellä voi olla todella mielenkiintoisia harrastuksia, tiedän tällaisen. On ihan liian kiltti, hiljaisen puoleinen ja ihanin ihminen ikinä, mutta silti soittaa kitaraa rokkibändissä, harrastaa lentämistä, urheilee, on ihan cooliuden määritelmä tämä tyyppi. Ja sitten tunnen myös tyypin, joka ei ole kiltti, ja makaa vaan töittensä jälkeen kotona ja ryyppää ja rieuhuu kännissä kylillä. Mikä on tylsää, mikä ei, siinäpä kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suomen ylijäämä naiset tilaavat jopa maksavat kun saavat amerikan majurin tai afrikan villin koulutettavakseen spr jakaa ositteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se, kun mieheltä tippuu hanskat. Nainen odottaa, että mies muuttuisi takaisin edelliseksi versioksi, kunnes tajuaa, että uusi, paskempi versio on tullut jäädäkseen. Seuraavaksi mies yllättyy.
Niin, miksi miehet alussa esittää ja valehtelee itsestään niin paljon?
Sitä yritetään tehdä vaikutusta ja kun nainen on saatu niin KABOOM!
Eiköhän miehet koe asian ihan samoin. Yhtäkkiä hemaisevasta ja hauskasta pimusta on tulkut jäkättävä pirttihirmu paitulissa tukka takussa. Molemmat haluavat usein miellyttää ja tehdä vaikutuksen alussa. Älkää olko noin itsekeskeisiä. Ei vain teitä ole huijattu. Miettikää vähän mitä itse olitte. Ja ei, nyt ei kelpaa selitykseksi "noku toi!!!!"
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen oikeesti odottaa mieheltä täydellisyyttä, vaikka muuta sanovat. Sen näkee siinä, että aina ne toisen huonot puolet ja piirteet ovat jotenkin anteeksiantamattomampia kuin omat. Ja siinä, että naisethan ne usein asettaa miehelle ja suhteelle ultimatumeita. Eihän sellaista tekisi, ellei kuvittele olevansa siinä asemassa, että on jotenkin parempi tai tekee asiat enemmän oikein. Tasavertaiseksi toisen kanssa kokeva ei uhkaile ja vaadi (vain) toiselta muutosta.
N37
Oon samaa mieltä, mutta tuli mieleen vielä yksi motiivi niille ultimatumeille. Jos on esim. kokenut että on joustanut suhteessa enemmän kuin toinen ja tuntee että toinen on ikään kuin hänelle jotain velkaa, voi tulla katkeruuden tunteita jos hän ei "maksa takaisin". Mun ystävällä on tämmöinen tilanne. Hän on joustanut asuinpaikan ja vaikka minkä suhteen miehen työn vuoksi. Nyt hän kokee että hänen pitäisi saada takaisin. Eli joskus se motiivi sille kontrolloinnille voi kummuta tällaisesta "velkojan" roolista myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se, kun mieheltä tippuu hanskat. Nainen odottaa, että mies muuttuisi takaisin edelliseksi versioksi, kunnes tajuaa, että uusi, paskempi versio on tullut jäädäkseen. Seuraavaksi mies yllättyy.
Niin, miksi miehet alussa esittää ja valehtelee itsestään niin paljon?
Sitä yritetään tehdä vaikutusta ja kun nainen on saatu niin KABOOM!Kyllähän tuota tekee naisetkin. Ainahan sitä halutaan antaa toiselle itsestä mahdollisimman edullinen ja houkutteleva kuva. Lipsahtaa vaan helposti roolin vetämisen puolelle siinä pelossa että se toinen ei haluakaan minua. Ja sitten kun päättääkin haluta, niin eihän sitä roolia voi ikuisesti vetää. Helposti parisuhteessa esim. unohtuu se itsestään huolen pitäminen ja aletaan lihomaan, siis niin miehet kuin naisetkin. Siitä ilmiöstähän siinä on kyse. Ei ollakaan enää sitä mikä oltiin kun suhteeseen tultiin.
Onneksi olin paksu jo suhteen alkaessa, niin ei tarvitse pelätä tulevansa hylätyksi sen takia. Kumppani kylläkin epäili, että jätän hänet, jos hän lihoo, mikä taas on mielestäni hyvin vieras ajatus. Mutta toki meillä jokaisella on oikeus luoda omat rajamme suhteessa, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Itselleni olisi hyvin vastenmielistä minkäänlainen ilkeys. Kolmekymmentä kiloa ylipainoa ei haittaa, mutta henkistä väkivaltaa en pystyisi sietämään, puhumattakaan fyysisestä-.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen oikeesti odottaa mieheltä täydellisyyttä, vaikka muuta sanovat. Sen näkee siinä, että aina ne toisen huonot puolet ja piirteet ovat jotenkin anteeksiantamattomampia kuin omat. Ja siinä, että naisethan ne usein asettaa miehelle ja suhteelle ultimatumeita. Eihän sellaista tekisi, ellei kuvittele olevansa siinä asemassa, että on jotenkin parempi tai tekee asiat enemmän oikein. Tasavertaiseksi toisen kanssa kokeva ei uhkaile ja vaadi (vain) toiselta muutosta.
N37
Oon samaa mieltä, mutta tuli mieleen vielä yksi motiivi niille ultimatumeille. Jos on esim. kokenut että on joustanut suhteessa enemmän kuin toinen ja tuntee että toinen on ikään kuin hänelle jotain velkaa, voi tulla katkeruuden tunteita jos hän ei "maksa takaisin". Mun ystävällä on tämmöinen tilanne. Hän on joustanut asuinpaikan ja vaikka minkä suhteen miehen työn vuoksi. Nyt hän kokee että hänen pitäisi saada takaisin. Eli joskus se motiivi sille kontrolloinnille voi kummuta tällaisesta "velkojan" roolista myös.
No mutta tuohan on älyttömän epäreilua. Siinä vaiheessa kun tehdään päätös, tehdään se sillä tavalla, ettei lasketa mitä toinen "jää velkaa" ja läväytetä toisen naamalle sitten, kun aletaan vaatimaan jotain.
Jos siinä vaiheessa, kun tehdään yhteistä päätöstä, kokee, että joutuu itse joustamaan liikaa, niin puntaroi haluaako tehdä sitä päätöstä ollenkaan, vai pitäisikö valita jokin muu ratkaisu.
N37
Nainen odottaa, että miehen luonne paranee vuosien mittaan.
Mies odottaa, että naisen ulkonäkö ei muutu huonommaksi vuosien mittaan.
Siinä suurimmat ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei oteta sitä kilttiä, luotettavaa ja huomaavaista miestä koska se on tylsä. Tuollainen mies olisi kuitenkin täydellinen perheenisä.
Ennen vanhaan kelpasi melkein kuka vain samalta kylältä ja oltiin se 50 vuotta naimisissa. Silloin kelpasi se tylsä tuppisuu naapurista ja lapsiakin syntyi 3-8 perheeseen 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen oikeesti odottaa mieheltä täydellisyyttä, vaikka muuta sanovat. Sen näkee siinä, että aina ne toisen huonot puolet ja piirteet ovat jotenkin anteeksiantamattomampia kuin omat. Ja siinä, että naisethan ne usein asettaa miehelle ja suhteelle ultimatumeita. Eihän sellaista tekisi, ellei kuvittele olevansa siinä asemassa, että on jotenkin parempi tai tekee asiat enemmän oikein. Tasavertaiseksi toisen kanssa kokeva ei uhkaile ja vaadi (vain) toiselta muutosta.
N37
Oon samaa mieltä, mutta tuli mieleen vielä yksi motiivi niille ultimatumeille. Jos on esim. kokenut että on joustanut suhteessa enemmän kuin toinen ja tuntee että toinen on ikään kuin hänelle jotain velkaa, voi tulla katkeruuden tunteita jos hän ei "maksa takaisin". Mun ystävällä on tämmöinen tilanne. Hän on joustanut asuinpaikan ja vaikka minkä suhteen miehen työn vuoksi. Nyt hän kokee että hänen pitäisi saada takaisin. Eli joskus se motiivi sille kontrolloinnille voi kummuta tällaisesta "velkojan" roolista myös.
No mutta tuohan on älyttömän epäreilua. Siinä vaiheessa kun tehdään päätös, tehdään se sillä tavalla, ettei lasketa mitä toinen "jää velkaa" ja läväytetä toisen naamalle sitten, kun aletaan vaatimaan jotain.
Jos siinä vaiheessa, kun tehdään yhteistä päätöstä, kokee, että joutuu itse joustamaan liikaa, niin puntaroi haluaako tehdä sitä päätöstä ollenkaan, vai pitäisikö valita jokin muu ratkaisu.
N37
Ihan kaunis ajatus, mutta ei aina vaan toimi käytännössä. Yhteisistä päätöksistä kun voi luistaa ja kun huomaa esim. ottaneensa vastuun kodista ja lapsista omien töiden ohella samalla kun toinen tulee valmiiseen pöytään, vaikka kuinka muuta alussa sovittiin vastuiden jakamisesta, astuu katkeruus kuvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oteta sitä kilttiä, luotettavaa ja huomaavaista miestä koska se on tylsä. Tuollainen mies olisi kuitenkin täydellinen perheenisä.
Ennen vanhaan kelpasi melkein kuka vain samalta kylältä ja oltiin se 50 vuotta naimisissa. Silloin kelpasi se tylsä tuppisuu naapurista ja lapsiakin syntyi 3-8 perheeseen 👍
Tuohon tilanteeseen persut pyrkii takaisin: siihen, ettei naisilla saisi olla valinnanvaraa, vaan pitäisi ottaa se lähin persu. Ainakin jos tämän palstan kommentteja lukee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen oikeesti odottaa mieheltä täydellisyyttä, vaikka muuta sanovat. Sen näkee siinä, että aina ne toisen huonot puolet ja piirteet ovat jotenkin anteeksiantamattomampia kuin omat. Ja siinä, että naisethan ne usein asettaa miehelle ja suhteelle ultimatumeita. Eihän sellaista tekisi, ellei kuvittele olevansa siinä asemassa, että on jotenkin parempi tai tekee asiat enemmän oikein. Tasavertaiseksi toisen kanssa kokeva ei uhkaile ja vaadi (vain) toiselta muutosta.
N37
Oon samaa mieltä, mutta tuli mieleen vielä yksi motiivi niille ultimatumeille. Jos on esim. kokenut että on joustanut suhteessa enemmän kuin toinen ja tuntee että toinen on ikään kuin hänelle jotain velkaa, voi tulla katkeruuden tunteita jos hän ei "maksa takaisin". Mun ystävällä on tämmöinen tilanne. Hän on joustanut asuinpaikan ja vaikka minkä suhteen miehen työn vuoksi. Nyt hän kokee että hänen pitäisi saada takaisin. Eli joskus se motiivi sille kontrolloinnille voi kummuta tällaisesta "velkojan" roolista myös.
No mutta tuohan on älyttömän epäreilua. Siinä vaiheessa kun tehdään päätös, tehdään se sillä tavalla, ettei lasketa mitä toinen "jää velkaa" ja läväytetä toisen naamalle sitten, kun aletaan vaatimaan jotain.
Jos siinä vaiheessa, kun tehdään yhteistä päätöstä, kokee, että joutuu itse joustamaan liikaa, niin puntaroi haluaako tehdä sitä päätöstä ollenkaan, vai pitäisikö valita jokin muu ratkaisu.
N37
Niinhän se on epäreilua. Kuten kaikenlainen toisen muuttumisen vaatiminenkin. Eipä sillä, toki ymmärrän että ystävää kismittää kun oma elämä jäi vähän miehen elämän jalkoihin, mutta tosiaan isoista hammastenkiristelyä vaativista kompromisseista pitäisi tehdä reilu diili siinä paikassa eikä myöhemmin palata siihen enää. Ja jos se diili ei miellytä niin joku muu ratkaisu, olipa se sitten lusikat jakoon tai mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen oikeesti odottaa mieheltä täydellisyyttä, vaikka muuta sanovat. Sen näkee siinä, että aina ne toisen huonot puolet ja piirteet ovat jotenkin anteeksiantamattomampia kuin omat. Ja siinä, että naisethan ne usein asettaa miehelle ja suhteelle ultimatumeita. Eihän sellaista tekisi, ellei kuvittele olevansa siinä asemassa, että on jotenkin parempi tai tekee asiat enemmän oikein. Tasavertaiseksi toisen kanssa kokeva ei uhkaile ja vaadi (vain) toiselta muutosta.
N37
Ihan turhaa sanoa, että naisethan niitä ultimatumeita asettaa. Tämä ei ole mitenkään sukupuolisidonnaista. Miesten ultimatumeista vaan usein päästään turvakodin, jos senkään kautta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oteta sitä kilttiä, luotettavaa ja huomaavaista miestä koska se on tylsä. Tuollainen mies olisi kuitenkin täydellinen perheenisä.
Ennen vanhaan kelpasi melkein kuka vain samalta kylältä ja oltiin se 50 vuotta naimisissa. Silloin kelpasi se tylsä tuppisuu naapurista ja lapsiakin syntyi 3-8 perheeseen 👍
Ja oltiin varmaan tosi onnellisia... pakkopullaahan se monelle sitten oli mutta kun oli papin edessä luvattu niin pakko sietää. Onneksi eletään eri aikoja. Romanttinen ajatushan tuo on toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen oikeesti odottaa mieheltä täydellisyyttä, vaikka muuta sanovat. Sen näkee siinä, että aina ne toisen huonot puolet ja piirteet ovat jotenkin anteeksiantamattomampia kuin omat. Ja siinä, että naisethan ne usein asettaa miehelle ja suhteelle ultimatumeita. Eihän sellaista tekisi, ellei kuvittele olevansa siinä asemassa, että on jotenkin parempi tai tekee asiat enemmän oikein. Tasavertaiseksi toisen kanssa kokeva ei uhkaile ja vaadi (vain) toiselta muutosta.
N37
Oon samaa mieltä, mutta tuli mieleen vielä yksi motiivi niille ultimatumeille. Jos on esim. kokenut että on joustanut suhteessa enemmän kuin toinen ja tuntee että toinen on ikään kuin hänelle jotain velkaa, voi tulla katkeruuden tunteita jos hän ei "maksa takaisin". Mun ystävällä on tämmöinen tilanne. Hän on joustanut asuinpaikan ja vaikka minkä suhteen miehen työn vuoksi. Nyt hän kokee että hänen pitäisi saada takaisin. Eli joskus se motiivi sille kontrolloinnille voi kummuta tällaisesta "velkojan" roolista myös.
No mutta tuohan on älyttömän epäreilua. Siinä vaiheessa kun tehdään päätös, tehdään se sillä tavalla, ettei lasketa mitä toinen "jää velkaa" ja läväytetä toisen naamalle sitten, kun aletaan vaatimaan jotain.
Jos siinä vaiheessa, kun tehdään yhteistä päätöstä, kokee, että joutuu itse joustamaan liikaa, niin puntaroi haluaako tehdä sitä päätöstä ollenkaan, vai pitäisikö valita jokin muu ratkaisu.
N37
Ihan kaunis ajatus, mutta ei aina vaan toimi käytännössä. Yhteisistä päätöksistä kun voi luistaa ja kun huomaa esim. ottaneensa vastuun kodista ja lapsista omien töiden ohella samalla kun toinen tulee valmiiseen pöytään, vaikka kuinka muuta alussa sovittiin vastuiden jakamisesta, astuu katkeruus kuvaan.
Kyllä se toimii käytännössä, kun reagoi asioihin heti. Tuo on sellainen marttyyrien tapa ajatella ja toimia, että ikään kuin on pakko ensin alistua ja joustaa ja sitten jälkeenpäin ryöpsäytetään kaikki kerralla ilmoille hirveiden vaatimusten ja ties minkä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oteta sitä kilttiä, luotettavaa ja huomaavaista miestä koska se on tylsä. Tuollainen mies olisi kuitenkin täydellinen perheenisä.
Ennen vanhaan kelpasi melkein kuka vain samalta kylältä ja oltiin se 50 vuotta naimisissa. Silloin kelpasi se tylsä tuppisuu naapurista ja lapsiakin syntyi 3-8 perheeseen 👍
Ja oltiin varmaan tosi onnellisia... pakkopullaahan se monelle sitten oli mutta kun oli papin edessä luvattu niin pakko sietää. Onneksi eletään eri aikoja. Romanttinen ajatushan tuo on toki.
No eipä vaikuta ihmiset olevan sen onnellisempia näissä pätkäsuhteissaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oteta sitä kilttiä, luotettavaa ja huomaavaista miestä koska se on tylsä. Tuollainen mies olisi kuitenkin täydellinen perheenisä.
Ennen vanhaan kelpasi melkein kuka vain samalta kylältä ja oltiin se 50 vuotta naimisissa. Silloin kelpasi se tylsä tuppisuu naapurista ja lapsiakin syntyi 3-8 perheeseen 👍
Ja oltiin varmaan tosi onnellisia... pakkopullaahan se monelle sitten oli mutta kun oli papin edessä luvattu niin pakko sietää. Onneksi eletään eri aikoja. Romanttinen ajatushan tuo on toki.
No eipä vaikuta ihmiset olevan sen onnellisempia näissä pätkäsuhteissaan
Mutta eipähän olla jumissa sen tylsän tuppisuun kanssa 50 vuotta.
Nainen toivoo, että mies muuttuu, ja mies toivoo, että nainen ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen oikeesti odottaa mieheltä täydellisyyttä, vaikka muuta sanovat. Sen näkee siinä, että aina ne toisen huonot puolet ja piirteet ovat jotenkin anteeksiantamattomampia kuin omat. Ja siinä, että naisethan ne usein asettaa miehelle ja suhteelle ultimatumeita. Eihän sellaista tekisi, ellei kuvittele olevansa siinä asemassa, että on jotenkin parempi tai tekee asiat enemmän oikein. Tasavertaiseksi toisen kanssa kokeva ei uhkaile ja vaadi (vain) toiselta muutosta.
N37
Oon samaa mieltä, mutta tuli mieleen vielä yksi motiivi niille ultimatumeille. Jos on esim. kokenut että on joustanut suhteessa enemmän kuin toinen ja tuntee että toinen on ikään kuin hänelle jotain velkaa, voi tulla katkeruuden tunteita jos hän ei "maksa takaisin". Mun ystävällä on tämmöinen tilanne. Hän on joustanut asuinpaikan ja vaikka minkä suhteen miehen työn vuoksi. Nyt hän kokee että hänen pitäisi saada takaisin. Eli joskus se motiivi sille kontrolloinnille voi kummuta tällaisesta "velkojan" roolista myös.
No mutta tuohan on älyttömän epäreilua. Siinä vaiheessa kun tehdään päätös, tehdään se sillä tavalla, ettei lasketa mitä toinen "jää velkaa" ja läväytetä toisen naamalle sitten, kun aletaan vaatimaan jotain.
Jos siinä vaiheessa, kun tehdään yhteistä päätöstä, kokee, että joutuu itse joustamaan liikaa, niin puntaroi haluaako tehdä sitä päätöstä ollenkaan, vai pitäisikö valita jokin muu ratkaisu.
N37
Ihan kaunis ajatus, mutta ei aina vaan toimi käytännössä. Yhteisistä päätöksistä kun voi luistaa ja kun huomaa esim. ottaneensa vastuun kodista ja lapsista omien töiden ohella samalla kun toinen tulee valmiiseen pöytään, vaikka kuinka muuta alussa sovittiin vastuiden jakamisesta, astuu katkeruus kuvaan.
Kyllä se toimii käytännössä, kun reagoi asioihin heti. Tuo on sellainen marttyyrien tapa ajatella ja toimia, että ikään kuin on pakko ensin alistua ja joustaa ja sitten jälkeenpäin ryöpsäytetään kaikki kerralla ilmoille hirveiden vaatimusten ja ties minkä kanssa.
Tämä on ihan totta ja tosi hyvä pointti. Veikkaan että moni ei vaan uskalla sanoa toiselle siinä pelossa, että toinen alkaa pitää hankalana ja nalkuttavana (vaikka ei nalkuttaisikaan). Kun ajattelee että jos vaan olen tolle toiselle tarpeeksi hyvä ja kiltti niin kyllä sekin hoksaa olla mulle, täähän on kuitenkin tosirakkautta. Siinä mennään metsään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen oikeesti odottaa mieheltä täydellisyyttä, vaikka muuta sanovat. Sen näkee siinä, että aina ne toisen huonot puolet ja piirteet ovat jotenkin anteeksiantamattomampia kuin omat. Ja siinä, että naisethan ne usein asettaa miehelle ja suhteelle ultimatumeita. Eihän sellaista tekisi, ellei kuvittele olevansa siinä asemassa, että on jotenkin parempi tai tekee asiat enemmän oikein. Tasavertaiseksi toisen kanssa kokeva ei uhkaile ja vaadi (vain) toiselta muutosta.
N37
Oon samaa mieltä, mutta tuli mieleen vielä yksi motiivi niille ultimatumeille. Jos on esim. kokenut että on joustanut suhteessa enemmän kuin toinen ja tuntee että toinen on ikään kuin hänelle jotain velkaa, voi tulla katkeruuden tunteita jos hän ei "maksa takaisin". Mun ystävällä on tämmöinen tilanne. Hän on joustanut asuinpaikan ja vaikka minkä suhteen miehen työn vuoksi. Nyt hän kokee että hänen pitäisi saada takaisin. Eli joskus se motiivi sille kontrolloinnille voi kummuta tällaisesta "velkojan" roolista myös.
No mutta tuohan on älyttömän epäreilua. Siinä vaiheessa kun tehdään päätös, tehdään se sillä tavalla, ettei lasketa mitä toinen "jää velkaa" ja läväytetä toisen naamalle sitten, kun aletaan vaatimaan jotain.
Jos siinä vaiheessa, kun tehdään yhteistä päätöstä, kokee, että joutuu itse joustamaan liikaa, niin puntaroi haluaako tehdä sitä päätöstä ollenkaan, vai pitäisikö valita jokin muu ratkaisu.
N37
Ihan kaunis ajatus, mutta ei aina vaan toimi käytännössä. Yhteisistä päätöksistä kun voi luistaa ja kun huomaa esim. ottaneensa vastuun kodista ja lapsista omien töiden ohella samalla kun toinen tulee valmiiseen pöytään, vaikka kuinka muuta alussa sovittiin vastuiden jakamisesta, astuu katkeruus kuvaan.
Kyllä se toimii käytännössä, kun reagoi asioihin heti. Tuo on sellainen marttyyrien tapa ajatella ja toimia, että ikään kuin on pakko ensin alistua ja joustaa ja sitten jälkeenpäin ryöpsäytetään kaikki kerralla ilmoille hirveiden vaatimusten ja ties minkä kanssa.
Jälleen, käytäntö on vaan ihan eri asia. Eihän nuo asiat ole sellaisia, jotka tapahtuvat kytkimestä käännettäen ja siten reagoitavissa välittömästi. Asiat luisuvat hiljalleen tuohon, kasaantuvat ja patoutuvat. Ensin sitä joustaa tarjotakseen toiselle mahdollisuuden johonkin, sitten sitä joustaa käytännön syistä ja lopulta joutuu joustamaan pakon sanelemana. Eikä niitä asioita edes ryöpsäytetä kerralla ilmoille, vaan sitä edeltää pitkä puhe kuuroille korville. Lopulta tulee se ryöpsähdys ja sitten mies yllättyy, kuten tuolla aiemmin joku kirjoitti.
Kyllähän tuota tekee naisetkin. Ainahan sitä halutaan antaa toiselle itsestä mahdollisimman edullinen ja houkutteleva kuva. Lipsahtaa vaan helposti roolin vetämisen puolelle siinä pelossa että se toinen ei haluakaan minua. Ja sitten kun päättääkin haluta, niin eihän sitä roolia voi ikuisesti vetää. Helposti parisuhteessa esim. unohtuu se itsestään huolen pitäminen ja aletaan lihomaan, siis niin miehet kuin naisetkin. Siitä ilmiöstähän siinä on kyse. Ei ollakaan enää sitä mikä oltiin kun suhteeseen tultiin.