Kohteleeko muiden anopit lapsiaan epätasa-arvoisesti?

Eikä saatu sitä ikinä kääntymään tai muuttumaan ja sama jatkui myös lastenlasten kanssa.



Nyt on anoppi haudassa ja simputus loppu.

Isovanhemmat ovat jopa puhuneet siitä miten haluavat kohdella kaikkia tasapuolisesti. Toivottavasti itsekin osaan olla yhtä tasapuolinen lasteni perheille.

Meillä sama tilanne. minua ja lapsianio kluulemma suositaan. Mutta kyllä asia on niin, että meitä " suositaan" ihan vain se vuoksi , että myös anopin on helpompi olla meidän kanssa. Eli miniä tekee hänen olonsa tukalaksi, vaikka ei varmasti tarkoituksella. Miniällä on voimakkaita mielipiteitä asioista, eikä mummu ole aina asioista samaa mieltä. Minä hänen tyttärenään sensijaan ole huomattavasti samanlaisempi kuin mummu. Meille on helppo tulla ja soitella kun taas miniän huusholliin hän ei uskaltaudu kovin helpolla.



Yksinkertaisesti tyttären huusholliin on äidin helpompi mennä kuin pojan, koska se on yleensä miniä jokasiellä pitää järjestystä. Ja kyllä se heijastuu sitten myös muihin asioihin kuten puheeseen.



Ymmärsitköhän pointtini, tuli vähän sekavasti laitettua.

Kurjaahan se on, mutta mitä tuolla voi, jos aikuinen ihminen ei itse tajua. Ei ketään voi pakottaa toisesta pitämään.



Koita vaan suhtautua olankohautuksella. Älä missään nimessä mollaa mummoa lapsille, mutta kyllähän he jossain vaiheessa tajuavat tuon kuvion. Jos mummoa näkee harvoin ja hän on muutenkin etäinen, ei hänestä tulekaan niin tärkeä, että häntä kaivattaisiin. Toivottavasti teillä on muita isovanhempia tai tuttuja, joista tulee perheen ulkopuolisia ystäviä lapsillekin.

Meillä miehen siskon lapsia anoppi hoitaa ( matkustaa hoitamaan toiselta paikkakunnalta ) vähintään kerran vkossa + viikonloput päälle. Viimeksi ollut meillä heinkuussa ( matka olisi suht sama )...

Lapset suht saman ikäiset.

Anoppi kovasti aina voivottelee, kun nyt hän näin...., mutta kun tyttärellä on niin rankkaa...

Siis tytär ollut kotona lapsia ( 2 alle 3 vuotiasta ) hoitamassa ja minä olen ollut reissuhommissa. Mies kyllä pärjää, vaikka onkin välillä yksin vastuussa.

Harmittava tilanne, varsinkin, kun anoppi ei oikein uskalla meille enää kertoa, paljonko on ollut tyttärellään.

Ja tietysti hänelle tyttären lapset on paljon tutumpia ja niiden kuulumisia sitten kertoo meille...

En valitettavasti liioittele asiaa.



Olemme olleet miehen kanssa yhdessä kohta 10 vuotta ja olen kyllä hyvin avoin, iloinen ja sopeutuvainen sekä ihmisten kanssa toimeen tuleva ihminen. Alusta asti olen toivottanut anopin tervetulleeksi, kutsunut kylään vähintään kerran kuussa (ei tule koskaan, kun pitää mennä auttamaan tytärtä lasten hoidossa tyttären kotikaupunkiin), pyytänyt synttäreille, yrittänyt kertoa ja pitää ajantasalla perheemme tapahtumista ja jopa tulevaisuuden suunnitelmista. Vaan ei...



Viime viikonloppuna ja toissaviikonloppuna soitin ja kysyin voimmeko tulla lasten kanssa kylään. Ei sopinut. Sanoi minulle :" Olis parempi, jos ette tule, papan täytyy maalata takkahuoneen 2 seinää, teidän lapset sotkee sen kuitenkin" . Selvä! Mieheni olisi voinut auttaa tuossa hommassa ja ei KENELLÄKÄÄN mene kahden seinän maalaamiseen kahta viikkoa! Ja huone on täysin erillinen eli ei ne lapset sinne olisi menneet, osaanhan minä ne vahtia.



Sanoin miehelleni, että kun homma on tässä jamassa niin en tänä jouluna mene anopille käymään (olemme käyneet siellä joka joulu tähän asti).



Surullista tässä on se, että meillä on tosi pieni suku. Toiset isovanhemmat ovat lapsille läheisiä, mutta serkkuja on vain miehen siskon lapset, joihin sattuneesta syystä on etäiset välit.



t:ap

Jotkut anopit (toivottavasti eivät kaikki!) ovat tuollaisia. Ei ole kauhean kiva asenne sinulla, että vielä vyörytät sen syyn muualle! Nauti sinä siitä suosikin asemastasi, mutta älä nyt sentään syyllistä syyttömiä.

Hoitaa monta kertaa viikossa miehen veljen lapsia, jotka isoja jo..

Eli ei edes kyse siitä, että tytärtä ymmärtäisi helpommin. Meillä käy synttäreillä ja viimeksi isoimman rippijuhlissa (tänä vuonna siis poikkeuksellisesti 2 kertaa;)

Meillä tuota tekevät sekä anoppi, että äitini. Ymmärrän täysin tuntemuksiasi, tarinasi lähes kuin meidän mummosuhteemme. Mutta minkäs teet, kun et käy siellä vähään aikaan, niin heti syyllistetään, ei ole teitäkään näkynyt-linjalla. Rasittavaa!

eli olen varmaan se miniä, jonka huusholliin anoppi ei " uskalla" tulla... No, mielestäni ei ole ihan normaalia, että mieheni sisko soittaa äidilleen 6 x pvässä aiheesta mistä tahansa. Ja tämä on totta, hänen miehensä taivasteli tätä myös viime kesänä ihan julkisesti. Ja siis kyseessa on yli 35-vuotias tytär...

En ole oman äitinikään semmoisissa väleissä, että haluaisin hänelle kertoa ihan kaikki pikkurisahdukset ( kakka tuli vaippaan... ) tai kysellä voikohan nyt antaa tätä ruokaa tai pitääkö nyt tehdä sitä tai tätä...

Juttelen oman äitini kanssa pari-kolme kertaa viikossa puhelimessa, tavataan ehkä kerran kuussa. Hän hoitaa veljieni lapsia paljon useammin kuin minun, mutta menneisydessä auttoi puolestaan paljon minua, kun vanhimmaiseni oli pieni. En koe ettei rakastaisi minun lapsiani aivan yhtä paljon kuin muita lapsenlapsiaan.

Siis asiat voi hoitaa myös niin, ettei toinen lapsista/lapsenlapsista koe olevansa vähemmän suosittu.

Mutta kyllä anopin syliin mahtuu myös miehen serkun lapset - ja hoitoon myös. Ja tiedän, että ovat niiden kanssa paljon enemmän tekemisissä kuin meidän lasten - tai ia. ovat enemmän tekemisissä lasten vanhempien kuin minun kanssa (miehen kanssa soittelevat lähes päivittäin, anoppi ja ainakin appi), mutta itselle tämä on hyvä. Meidän lapset eivät kouluikään asti ehtineenä ole koskaan kokeneet olevansa vähempiarvoisia, vaan heille anoppi on se heidän toinen mummu kahdesta ja heille riittää tuo runsaus, jota saavat.

Vanhempi ei osannut vielä nelikymppisenäkään vaihtaa edes vaippaa esikoiselleen kysymättä neuvoa. Kaikki yksinkertaisimmat taloustoimet pitää tarkistaa päivittäin monta kertaa päivässä anopilta. Viettävät kaikki lomat yhdessä ja appivanhemmat ostivat jopa asunnon kummallekin. Toinen tytär muuttaa tasaisin väliajoin vanhempiensa luo asumaan (reilusti päälle kolmenkymmenen) jne.

ihmettelen todella anoppini päätöstä salaa kustantaa toiselle lapsistaan (+ tämän perhe) asunto, tilanteessa jossa molemmat lapset (mieheni ja hänen siskonsa) ovat ilman omaa asuntoa eikä rahatilanne ole poikkeava. Eli, meidän perhe sai kuulla tästä ihan sattumalta.. tuntuu mukavalta :(

on tarvittaessa yötäkin paikalla. Meidän lasta (vielä vauva) on pitänyt pari kertaa sylissä.



Nämä on niin ääripäitä että joskus ihan ihmetyttää. Toinen perhe tarvitsee kyllä paljon enemmän apua ja minusta se on ihan ok että auttaa. En minä haluaisi sitäkään että anoppi ravaisi täällä jatkuvasti. Silti se on erikoista että tuntee varmaan toisen lapsenlapsen jokaisen varpaankynnen ja saattaa just ja just muistaa meidän lapsen syntymäpäivän. Toivon että jatkossa kun lapsi kasvaa lapsen ja mummon välille tulee tiiviimpi suhde enkä minäkään halua anopin kanssa vihoissa olla.

Rahallisesti kaikki menee tasan sentilleen.



Käymme kylässä harvoin, appi ja anoppi harvemmin. Ei asuta samassa kaupungissa, muttei nyt kaukanakaan. Puhelimella soittavat kun on tietokoneen kanssa ongelmia. Aina kun heitä näemme tai puhelimessa, niin se on vaan sen toisen veljen lapsien ylistyslaulua. Ne on kivat lapset, tykkään heistä kovasti. Mutta kun sitten meidän kuulumiset ei tunnu juuri kiinnostavan, niin mua on se nyt vähitellen alkanut oikeesti nyppimään. Yritän antaa olla. Lapseni tykkäävät mummista ja papasta, niin se on pääasia.