Mikä on sinussa tunnusomaista keski-ikäistä?
Minussa ehkä se, etten jaksa woketusta. En ymmärrä tinder-ihmisiä. Mielestäni pitää pysyä samassa työssä kauan. Mallit olivat minusta kauniimpia 90-luvulla. Minulla kyllä on älykännykkä, mutta palaisin mielelläni vanhanaikaiseen kännykkään. Kännykällä soitan puheluita ja lähetän tekstiviestejä.
Mikä tekee teistä keski-ikäisiä?
Kommentit (68)
Musta on tullut varovainen, pelottaa että esim. rullaluistellessa kaadun ja satutan itseni, en uskalla enää kiipeillä puissa ja joka kerta moottoripyöräilemään lähtiessä mietin, että onko tässä mitään järkeä, kun saatan kuolla tällä reissulla. Nuorena menin vaan, ei pahemmin pelottanut tai tullut mietittyä, mitä kauheaa voisi sattua.
Se että menee mieluummin ajoissa nukkumaan, ja herää aikaisin, kuin juo illalla alkoholia. Baareista puhumattakaan.
Tyttöjen ilta tarkoittaa ravintolaruokailua pitkän kaavan kautta klo 18- ja viiniä kohtuudella. Viimeistään 21-22 kotiin.
Ei mikään?
Tosin en tiedä onko tyypillistä keski-ikäisyyttä - en tosin mitenkään usko, päin vastoin - että olen muuttunut hyvin radikaalista ajatus- ja tunnemaailmaltani sekä elämänkatsomukseltani valtavan paljon avarampaan suuntaan.
Asiat jotka nuorempana koin hyvinkin jyrkkinä on lieventyneet mitättömiksi. Pystyn katsomaan elämää ja sen ilmiöitä rennosti ja hyväksyvästi. Näen kaikessa positiivista ja se keventää elämää huomattavasti.
On ihanaa kun huomaa heittäneensä sen tiukan pipon jota joissakin asiossa kannoin, huitsin nevadaan.
Elämä on hienoa ja mielenkiintoista ja antoisaa kun sallii itsensä tutustua siihen laidasta laitaan. Mikä ei tarkoita sitä että syöksyisi kokeilemaan kaikkea vaan sitä, että pystyy hyväksymään sen ettei kaikki todellakaan voi mennä juuri niitten raiteitten mukaan joita itse seuraa.
Koskaan en ole ollut kiinnostunut siitä mitä muut minusta ajattelevat. Päin vastoin, olen aina ollut sellainen oman tieni kulkija joka on ärsyttänyt monia. Mihinkään muottiin en ole koskaan suostunut mutta vielä vähemmän nyt.
Olen ajatellut että oman elämän rajallisuuden tajuaminen on ollut suuri murros. Nuorena sitä huitelee menemään ajatuksella että on miltei kuolematon, tai ei ajattele koko asiaa. Ei ole sisäistänyt että joka hetki on ainutlaatuinen, vääjäämättömästi eletty ja uusintaa ei saa. Siksi itselleni on mielettömän tärkeää pyrkiä elämään sielu ja mieli ja sydän avoimena, ottaa vastaan kaikki kaunis joka meitä ympäröi eikä piehtaroida synkkyydessä. Totta kai elämässä tulee raskaita asioita eteen, itse menetin kaksi siskoa vuosi sitten syksyllä kahden kuukauden välein. Suurin suru on ylitetty mutta ei unohdu. Silti ja ehkä juuri siksi haluan ja pyrin nauttimaan kaikesta tässä ja nyt.
Ulkoisesti en myöskään ole tyypillinen keski-ikäinen, kuka sen sitten määritteleekin minkälainen hän on.
En pukeudu mummovaatteisiin. En ole leikkauttanut tukkaani pariin kymmeneen vuoteen ainakaan, latvoja hoidan siistimällä huonoja pois. Olen aktiivinen liikkuja, mm. juoksen kuutena päivänä viikossa ainakin 10 km maastossa. Se on intohimoni.
Niin ja tindereistä ja muista nettideittailuista en tiedä enempää kuin aapisesta. Ei vain jaksa kiinnostaa moinen. En kapakoi enkä tupakoi. En harrasta diettejä koska ei ole tarpeen. En meikkaa enkä ole meikannut koskaan. Olen ollut parisuhteissa mutta pitänyt nyt reilunpituista paussia siinäkin, ehkä lopullista. Mene tiedä.
Niin että summa summarum; aika epätavallinen taidan sitten olla?
En pysy mukana uusissa somevillityksissä enkä tekniikan kehityksessä, päivitän ja uusin laitteita vasta kun on aivan pakko. Mitään snapchatteja en ole koskaan käyttänytkään. Olen kuitenkin it-tyyppisissä hommissa töissä, mutta ei vain jaksa kiinnostaa omassa elämässä nuo.
Tulee muisteltua aika paljonkin vanhoja aikoja ja miten asiat on muuttuneet. Olen 43-vuotias :D
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään?
Tosin en tiedä onko tyypillistä keski-ikäisyyttä - en tosin mitenkään usko, päin vastoin - että olen muuttunut hyvin radikaalista ajatus- ja tunnemaailmaltani sekä elämänkatsomukseltani valtavan paljon avarampaan suuntaan.
Asiat jotka nuorempana koin hyvinkin jyrkkinä on lieventyneet mitättömiksi. Pystyn katsomaan elämää ja sen ilmiöitä rennosti ja hyväksyvästi. Näen kaikessa positiivista ja se keventää elämää huomattavasti.
On ihanaa kun huomaa heittäneensä sen tiukan pipon jota joissakin asiossa kannoin, huitsin nevadaan.
Elämä on hienoa ja mielenkiintoista ja antoisaa kun sallii itsensä tutustua siihen laidasta laitaan. Mikä ei tarkoita sitä että syöksyisi kokeilemaan kaikkea vaan sitä, että pystyy hyväksymään sen ettei kaikki todellakaan voi mennä juuri niitten raiteitten mukaan joita itse seuraa.
Koskaan en ole ollut kiinnostunut siitä mitä muut minusta ajattelevat. Päin vastoin, olen aina ollut sellainen oman tieni kulkija joka on ärsyttänyt monia. Mihinkään muottiin en ole koskaan suostunut mutta vielä vähemmän nyt.
Olen ajatellut että oman elämän rajallisuuden tajuaminen on ollut suuri murros. Nuorena sitä huitelee menemään ajatuksella että on miltei kuolematon, tai ei ajattele koko asiaa. Ei ole sisäistänyt että joka hetki on ainutlaatuinen, vääjäämättömästi eletty ja uusintaa ei saa. Siksi itselleni on mielettömän tärkeää pyrkiä elämään sielu ja mieli ja sydän avoimena, ottaa vastaan kaikki kaunis joka meitä ympäröi eikä piehtaroida synkkyydessä. Totta kai elämässä tulee raskaita asioita eteen, itse menetin kaksi siskoa vuosi sitten syksyllä kahden kuukauden välein. Suurin suru on ylitetty mutta ei unohdu. Silti ja ehkä juuri siksi haluan ja pyrin nauttimaan kaikesta tässä ja nyt.
Ulkoisesti en myöskään ole tyypillinen keski-ikäinen, kuka sen sitten määritteleekin minkälainen hän on.
En pukeudu mummovaatteisiin. En ole leikkauttanut tukkaani pariin kymmeneen vuoteen ainakaan, latvoja hoidan siistimällä huonoja pois. Olen aktiivinen liikkuja, mm. juoksen kuutena päivänä viikossa ainakin 10 km maastossa. Se on intohimoni.
Niin ja tindereistä ja muista nettideittailuista en tiedä enempää kuin aapisesta. Ei vain jaksa kiinnostaa moinen. En kapakoi enkä tupakoi. En harrasta diettejä koska ei ole tarpeen. En meikkaa enkä ole meikannut koskaan. Olen ollut parisuhteissa mutta pitänyt nyt reilunpituista paussia siinäkin, ehkä lopullista. Mene tiedä.
Niin että summa summarum; aika epätavallinen taidan sitten olla?
Mitkä asiat sinulle tuottaa sitä iloa ja hyvää oloa? Minulle ei mikään, siinä missä kaikki ikävät asiat kyllä tuntuu monikymmenkertaisesti verrattuna nuoruuteen, kun oli myös vahvoja ilon ja onnen tunteita.
Ehkä se, että haluan järkevän auton. Mies haluaa jonkun bensasyöpön monsterin. Kahteen ei ole varaa.
Valitan nuoremmista sukupolvista.
Uutisten katsominen. Klo 18 Ylen uutiset, sen jälkeen paikallisuutiset ja jos on jotain isompaa uutisoitavaa, niin 20.30 lähetys on katsottava.
Pystyn kyllä jättämään ne väliinkin ja mikäs on jättäessä, kun kaiken olen jo lukenut netistä. Tv-ruudun eteen nauliintuminen vaan on joku juttu. Näen, miten maailma makaa ja voin jatkaa sitten omia juttujani.
Oli kiva juhannuksena kuunnella vanhoja iskelmiä kotona radiosta, eikä tarvinnut lähteä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Uutisten katsominen. Klo 18 Ylen uutiset, sen jälkeen paikallisuutiset ja jos on jotain isompaa uutisoitavaa, niin 20.30 lähetys on katsottava.
Pystyn kyllä jättämään ne väliinkin ja mikäs on jättäessä, kun kaiken olen jo lukenut netistä. Tv-ruudun eteen nauliintuminen vaan on joku juttu. Näen, miten maailma makaa ja voin jatkaa sitten omia juttujani.
Mulla sama, mutta pyhä aika on kympin uutiset.
Terv. 46-v onnellisesti rutinoitunut keski-ikäinen
Hiukset vahvat edelleen, muu karvoitus vähenee...ohenee...
Vierailija kirjoitti:
Lukulasien käyttö iltaisin.
Just. Kaksitehot 45v...👓
Vierailija kirjoitti:
Perunaketjuko tämä olikin?
Mikään ei ole niin keski-ikäistä kuin peruna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perunaketjuko tämä olikin?
Mikään ei ole niin keski-ikäistä kuin peruna.
Tuon voisi painattaa T-paitaan.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä nykymusiikkia.
Sama. Ihan samanlaisia nuoria naislaulajia tusinoittain. Maustetytöt ok, eroaa porukasta. Anssi Kelan uusin kiva, Revontulet. Mikko Kuustosen uusin kiva Pysy tässä.
Purjehtiminen, golf.