Kehyskuntaan muuttanut ikävöi Helsinkiä - muita?

pari vuotta ja muutimme takaisin stadiin ratikkamatkan päähän keskustasta. Kertaakaan emme ole katuneet, päinvastoin, haluaisimme ihan kantakaupunkiin. Tilaa on niukasti, eikä todellakaan ole varaa ostaa lisää neliöitä kalliimmalla. Mutta toistaiseksi pärjätään näin. Kehyskuntiin en enää lähde. Nyt pääsen kaupungille, jumppaan, asioille nopeasti ilman autoilua. Kavereitakin tulee nähtyä enemmän, ja lasten kanssa on helppo liikkua julkisilla.

pieneen kirkonkylään, missä ei ole palveluja, mutta haluttiin kuitenkin pois pk-seudun lähiöelämästä. Joten kehyskunnat ja pk-seudun lähiympäristö tutkittiin tarkkaan, valittiin pikkukaupunki, jossa on tarvittavat palvelut (ei siis vain ruokakauppaa, vaan ihan vaatekaupat ja muut monipuolisesti) ja sieltä sitten valittiin kaupunginosa, jossa on luonnonrauhaa, mutta josta on kuitenkin niihin palveluihin, lapsilla kouluihin, harrastuksiin yms. kävelymatka.



Ja tätä ratkaisua emme tosiaan ole katuneet. Mutta emme siis muuttaneetkaan hetken mielijohteesta vaan huolella suunniteltuamme asiaa.

Just tuo ahdistavuus, uuh.



Jos olisi varaa, niin muuttaisimme kantakaupunkiin!

ja palasimme tänne kaupungin läheisyyteen joku aika sitten, ja kyllä tuntuu hyvältä. Ihanaa, kun ei ole riippuvainen autosta, ihmisiä on täällä erilaisia, joka paikkaan on lyhyempi matka, harrastusmahdollisuudet ovat ihan toiset jne. Enää en lähtisi pois.

Siinä vaan tietysti pitää ottaa sellainen asenne, että on 1-2 asiaa, jotka ehtii tehdä, loppuaika on syömistä ja vessassa käymistä : 9

Lapset on tykänneet kovasti! Täytyykin taas lähteä...

Elämänpiiri on yhtäkkiä pelkkää vaippaa ja hiekkalaatikkoa, kun ihmisten ilmoille lähteminen olisi useamman lapsen kanssa (tai vauva tässä nyt eniten rajoittaa) niin työlästä... Tuntuu että multa on kadonnut kaikki oma elämä ja olen pelkkä hoitokone. Keskustassa oli ihanaa kun ei tarvinnut kuin puoli tuntia ns. "omaa aikaa" ja siinä ehti jo ravintolaan, kauppoihin tms.

Haluaisin takaisin, vaan kun mies ei suostu. Helppohan sen on sanoa kun ei joudu olemaan äitiyslomalla...

Meillä on ihan mukavia naapureita, enkä mä koe että täällä olisi vanhemmat jotenkin erilaisempia kuin Helsingissä. Mua ei haittaa autoilu ja mä pääsen täältä nopeaan Helsinkiin. Mä tykkään meidän talosta ja pihasta, lapsilla on mukavat koulut ja opettajat, lääkäriin saa aina ajan jne. Kaiken kaikkiaan täällä on ihan hyvä asua.



Mutta..mä kaipaan Helsinkiin!

Kotiäideille Helsingissä onkin paljon enemmän aktiviteettia kuin pienemmillä paikoilla. Sen jälkeen kun palasin töihin, en ole kaivannut Helsinkiin. Ainut miinus mikä nyt tulee mieleen on se, että lapsia joutuu kuljettamaan pidempään harrastuksiinsa kun ei ole riittävän hyvin toimivaa paikallisliikennettä - toisaalta, tällä tyylillä tutustuu paremmin muiden lasten vanhempiin ja saa viettää pienen hetken lähes päivittäin lapsen kanssa autossa kahden ja jutella päivän kuulumiset. Helsingissä varmaan tulisi tuupattua lapset bussiin ja lähetettyä ihan itsekseen soittotunneillensa.



Kotiäitinä kieltämättä kaipasi enemmän uutta seuraa ja halusi tutustua ihmisiin. Nykyään on niin töistä väsynyt, että nauttii lähinnä tuosta oman puutarhan kuopsuttamisesta.



Ja tuohon ekologisuuteen; on täällä kehyskunnissa meitä ekologisestikin ajattelevia. Nyt jouduttiin pakon edessä ostamaan toinen auto kun miehen työpaikka vaihtui kauemmas; kohta kun työmatkalla ei tarvitse enää kuskata ketään päiväkotiin, alkaa taas pyöräilemään töihin (työmatka 13 km). Meillä on 5-vuotiaskin pyöräillyt 3 km päiväkotiin talvellakin pahimpia sohjokelejä lukuun ottamatta.

näin mekin todettiin ja onnellisesti asutaan täällä 60-luvun kerrostalossa : )

ajattelin just tätä tänään, että kadun muutoa maalle SYVÄSTI. Ei ihmisiä, ei taloja, autoja, kauppoja - toisten paratiisi, mulle yksinäisyyttä ja ahdistavaa hiljaisuutta. No, onneks täältä pääsee pois. Vaikka kalliiksi tulee.

Elämänpiiri on yhtäkkiä pelkkää vaippaa ja hiekkalaatikkoa, kun ihmisten ilmoille lähteminen olisi useamman lapsen kanssa (tai vauva tässä nyt eniten rajoittaa) niin työlästä... Tuntuu että multa on kadonnut kaikki oma elämä ja olen pelkkä hoitokone. Keskustassa oli ihanaa kun ei tarvinnut kuin puoli tuntia ns. "omaa aikaa" ja siinä ehti jo ravintolaan, kauppoihin tms.



Haluaisin takaisin, vaan kun mies ei suostu. Helppohan sen on sanoa kun ei joudu olemaan äitiyslomalla...

mutta ap katsookin aiheekseen tuomita kehyskunnissa asuvat ympäristöstä piittaamattomiksi ja jollain lailla yhteiskunnallisesti valveutumattomiksi. Voisiko oma asenteesi olla syynä siihen, että ette ole tutustuneet muihin? Me olemme asuneet kolme vuotta täällä eräässä kehyskunnassa, ja tuttuja kertynyt ihan mukavasti.

Nämä ovat vain omakohtaisia vaikutelmia ja havaintoja. Toivottavasti kyse on vain "sopeutumisvaikeuksista" ja löydämme esim. tuttavia ajan kanssa.



ap

Ja olen pahoillani, että sinusta tuntuu tuolta. Varmasti muuton tarkoitus oli parantaa elämänlaatua kuitenkin. Kiitos avauksestasi, sillä siinä tuli juuri noita asioita, minkä takia emme ole halunneet muuttaa kaupungista pois. On hyvä kuulla, että nykyinen valintamme on meille oikea.



Olen usein ihmetellyt sitä, että kaupunkia pidetään huonona ympäristönä lapsille. Emme asu ihan keskustassa, joten meillä on isoja, vehreitä pihoja talojen välissä, hienot leikkipaikat, yhteisöllinen -lähes kylämäinen- asuinalue, jossa asuu paljon samanhenkisiä ihmisiä. Tunnemme lähes kaikki naapurustomme lapsiperheet, samoissa kerhoissa ja harrastuksissa pyöritään jne. Ostari on vieressä ja palvelee -eikä siinä ole yhtä ainutta "kaljakuppilaa". Keskustaan pääse nopeasti ja ilman omaa autoa.



Toki välillä hirvittää se, että jos tarvitsemme lisää neliöitä, ovat hinnat täällä tosi hulppeita. Omat ystävämmekään eivät aina tajua, että saisimme samaan rahaan se "omakotitaloidyllin" jostakin kehyskunnasta -mutta sitä kun emme halua...

Oli se luojan lykky, että pääsin sattumalta pois sieltä. Täällä on lasten kanssa helpompi elää ja hengittää.

Itse suunnittelemme muuttoa sinne ja kaikki kokemukset kiinnostaa.

Toivottavasti itselleni ei tule samanlainen olo, kun kohta sinne "maalle" muutetaan mekin:/ Juuri tuota minäkin pelkään, että kun kerran se oma piha on niin sieltä ei minnekään lähdetä. Ja tuo ihmisten arvomaailmoiden erilaisuuskin mietityttää jo etukäteen; yksityisautoilu ei ole meidän juttu, ympäristöstä huolehtiminen sen sijaan on.



Voi kun me oltais muuttamassa teidän naapuriin;)

ja vieläkin ikävöin. täällä tutustuu aika hitaasti uusiin ihmisiin. Kuopuksen vauva-aikana tutustuin onneksi muutamaan perheeseen. Lapset viihtyvät hyvin, mutta itse haaveilen ajoittain paluusta, työ tosin nykyään täällä.

Nelonen (ruotsinkielisessä tuppukylässä asuja) ei ole ap.



ap

Treelle kun aikanaan muutettiin lievällä uhmamielellä "Helsingissä ei kyllä aleta lapsiamme kasvattamaan eikä tällasia asunnonhintoja maksamaan jne" niin kyllä välillä on tullut tosiaan niin hiton iso ikävä takasin... Kun sillon oltas se kerrostalokolmio sieltä vaan ostettu eikä haikailtu tänne laajemmille reviireille :)

Kivaa täälläkin on, mutta...

eikä arvioi sinänsä kehyskuntien ihmisten elämän egologisuutta vaan kertoo siitä, ettei ole sopeutunut alueelle. Osaatko keskittyä lukiessasi oleennaiseen?

mutta ap katsookin aiheekseen tuomita kehyskunnissa asuvat ympäristöstä piittaamattomiksi ja jollain lailla yhteiskunnallisesti valveutumattomiksi. Voisiko oma asenteesi olla syynä siihen, että ette ole tutustuneet muihin? Me olemme asuneet kolme vuotta täällä eräässä kehyskunnassa, ja tuttuja kertynyt ihan mukavasti.