Onko sinulla ystävää joka yrittää olla fiksumpi kuin onkaan, viljelee sivistyssanoja ym?
Minun lapsuusajan ystäväni muuttui jossain vaiheessa, ilmeisesti lukioaikoina varsin " fiksuksi" . Minä en opiskellut lukiossa. Niinpä kun tapasimme, hän oli niin tietäväinen ja oli niiiiiin fanaattisesti lukenut kokeisiin (hän luuli etten ymmärrä mitä hän tarkoittaa ;o) jne. Huvittavaa. Onneksi emme enää ole muutenkaan tekemisissä. Hän muuttui niin paljon.
Kommentit (6)
Sillä lukio tietyllä tavalla valmentaa yliopisto opintoihin, jossa puhutaan usein " sivistys-sanoilla" eikä suomen kielisillä vastineilla.
Toki lukiossa löytyy niitäkin jotka opettelevat kirjan kanssa sivistys-sanoja, mutta suurin osa oppii sanat vahingossa, ja kun asioista puhutaan näitä sanoja käyttämllä, niin jäävät puhekieleen.
Ja mitä enemmän ihminen lukee, tarkoitan nyt koulukirjojen lisäksi lehtiä ja kirjoja, sitä laajemmaksi sanavarasto kehittyy.
Enpä usko että olet. Enkä tarkoita nyt sitä, etteikö olisi paikallaan käyttää sivistyssanoja, toki tilanteen mukaan, mutta tämä ihminen (hänen luonteensa tuntien) käytti niitä ihan vain siksi koska halusi päteä ja tehdä itsestään niin fiksun vaikutelman. Tämä siksi, koska minä en ollut fiksu lukiolainen.
ap
esimerkki " käytän sivistyssanoja koska tahdon päteä" on Maria Kuzenina!!!
Jokainen joka oikeasti osaa nuo sanat ja osaa nitää käyttää, huomaa miten ulkoa opeteltuja hänen sanasa ovat!:) Muutenkin todella turha poltiikko...;)
Mutta jos joku tosiaan arvostaa tuollaista sanoilla pätemistä, niin ehkä hänellä on kaltaisiaan jotka häntä äänestävät...?
Mutta tosiaan, yliopistossa sivistysanoja on " pakko" käyttää:)
Mutta yliopisto-opintojen aikana ystäväni muuttui todella. Varsinkin kun hän sitten valmistui, se nousi hattuun tosi pahasti. nykyään oikeen ahdistaa tavata häntä kun on olevinaan niin fiksu ja viisas. joka välissä pitää päteä, huokaus. Vaikka yliopistosta olen valmistunut minäkin...
Kieltämättä jutut on aika erilaisia nykyään, kun tavataan vanhalla porukalla ehkä pari, kolme kertaa vuodessa. Tuntuu kuin ne olisi jotenkin jämähtäneet johonkin tietämättömyyteen, en tiedä... Tunnen oloni paljon kotoisemmaksi uudempien ystävieni kanssa, jotka ovat minun laillani korkeakoulutettuja.
Usein sivistyssanat ovat eksaktimpia ja niillä saa tarkemmin ilmaistua sen, mitä haluaa sanoa.
Minusta on hankalaa, kun joskus on seurassa varottava sanojaan ja pyrittävä välttämään sivistyssanojen käyttöä, koska pelkään, että muut eivät ymmärrä niiden merkitystä. En halua nolostuttaa muita.
Olisinkohan minä se sinun ystäväsi?