Harmittaa kun nuorempana ei osannut käyttää rahaa ollenkaan järkevästi

Tyhmästä päästä  kärsii koko suku

Samoin!!! Olisin pystynyt säästämään itselleni sievoisen pesämunan. Kunhan vain olisin säästänyt! Vaan ei, aina oli rahat loppu. Kyllä harmittaa.

Omille lapsille olen yrittänyt taloudenpitoa ja säästämistä opettaa. Ei oikein tunnu menevän perille.

Vanhempien esimerkki voi olla koulua tärkeämpää. Näitä talousasioita ja myös luottoja käsitellään kyllä jo ala-asteella ja myös ylä-asteell. Ne voivat vain olla oppialaille aika vaikeita asioita, jos ei itse juurikaan käsittele rahaa. Äänestän myös kulutusluottojen täyskiellon tai alhaisemman korkokaton puolesta :).

Eiköhän tuo ole aika perus.

Nykyään koulussa opetetaankin raha-asioista. Mulle ei vanhemmat opettaneet yhtään mitään vakuutuksista, säästämisestä, sijoittamisesta tai mistään. Eivät itsekään oikein osanneet. Koulussa oli ehkä yhdellä yhteiskuntaopin tunnilla jotain juttua veroista ja se oli sitten siinä.

Ei ole vikasi, ei sitä ole ennen millään lailla korostettu että rahasta pitäisi tietää jotain. Itse olen alle 40 ja tällainen on mun kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien esimerkki voi olla koulua tärkeämpää. Näitä talousasioita ja myös luottoja käsitellään kyllä jo ala-asteella ja myös ylä-asteell. Ne voivat vain olla oppialaille aika vaikeita asioita, jos ei itse juurikaan käsittele rahaa. Äänestän myös kulutusluottojen täyskiellon tai alhaisemman korkokaton puolesta :).

Nykyään käsitellään, mutta tämä on tullut opetussuunnitelmiin vasta viime aikoina! Ennen on menty sillä, että se on kotona opittava asia.

Mulla oli sama. Mutta viisastuin jo vuosia sitten ja seurasin lehdistä ja tv:stä miten talous toimii ja kun sain perintöä hiukan enemmän niin tiesin tarkkaan miten se pitää sijoittaa.

Nuorena käytetty raha on parempi kuin viisikymppisen säästöt jotka inflaatio on raiskannut.

Onneksi minä osasin nuorena käyttää rahani viisaasti. Nyt ei ole mitään "pesämunaa", kun matkustin nuorena kaikki rahani. Tai no lähes kaikki. Harrastin myös monenlaista rahaa vaativaa. Mutta ennen kaikkea matkoista olen tyytyväinen nyt, kun maailma on mitä on ja omakin terveys alkoi viidenkympin tienoilla muutama vuosi sitten hieman horjuilla.

Onhan tässä jo varmaan yksi kämppä ryypätty.

Onneksi käytin nuorena rahani viisaasti kulttuurillisen pääoman hankkimiseen, muotiin, yöelämään, seurusteluun, päihteisiin ja parinetsintään. Hummasin yhden perinnönkin. Mitä sain? Hyvin eletyn, runsaan ja itsenäisen nuoruuden. Nyt voin nelikymppisenä elellä tyytyväisenä kotihiiren elämää puolison kainalossa. Muiden silmissä elämme köyhyysrajan alapuolella mutta todellisuudessa en tunne rikkaampia, onnellisempia ihmisiä. En ole koskaan pelännyt, mitä huominen tuo tullessaan.

Joskus mietin että onkohan tuossa jotain geneettistä. Eräs tuttavani on aina ollut sellainen että rahat menevät saman tien, ja jos hän tekee hankintoja, hän hankkii aina parasta ja kalleinta vaikka vähempikin riittäisi. Hän on hyväpalkkaisessa työssä, mutta rahat ovat aina loppu. Hänen äitinsä on samanlainen, rahat menevät vaatekaupoille ja kaikenlaiseen turhaan, mutta isänsä korostuneen säntillinen, ehkä juuri oman vaimonsa takia. Sitten tuttavani sisko on taas ihan fiksu rahan kanssa.

Olisi kauheaa olla naimisissa sellaisen ihmisen kanssa jonka taloustaidot ovat nolla ja joka käyttää rahaa impulsiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minä osasin nuorena käyttää rahani viisaasti. Nyt ei ole mitään "pesämunaa", kun matkustin nuorena kaikki rahani. Tai no lähes kaikki. Harrastin myös monenlaista rahaa vaativaa. Mutta ennen kaikkea matkoista olen tyytyväinen nyt, kun maailma on mitä on ja omakin terveys alkoi viidenkympin tienoilla muutama vuosi sitten hieman horjuilla.

Pitäisi vaan tajuta eka hankkia riittävä pääoma ja osinkotuottoja ym. ja matkustella vasta sitten tai kuluttaa muutenkin rahaa enemmän vasta sitten. Tai näin minusta nyt keski-ikäisenä tuntuu. Nuorempana ajattelin kai jotenkin eri tavalla. Terveellinen ruoka on ainoa mistä ei kannata nuorenakaan tinkiä. Terv. Ap

Kyllä minäkin alle 30-kymppisenä panin kaikki rahat haisemaan. Mutta jälkeenpäin voin sanoa, että hauskaa oli.

Sijoittamisen ja jonkunlaisen säästämisen aloitin vasta 34-vuotiaana.

Kyllä sitä myöhemminkin ehtii järkevöittää raha-asioita. Muistakaa, että elämättömästä elämästä ei saa vaihtorahoja takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin alle 30-kymppisenä panin kaikki rahat haisemaan. Mutta jälkeenpäin voin sanoa, että hauskaa oli.

Sijoittamisen ja jonkunlaisen säästämisen aloitin vasta 34-vuotiaana.

Kyllä sitä myöhemminkin ehtii järkevöittää raha-asioita. Muistakaa, että elämättömästä elämästä ei saa vaihtorahoja takaisin.[/quote

Jos on ollut tosi hauskaa ihan oikeasti, niin kyllähän se sitten tietysti vähän kompensoikin asiaa.

Tärkeintä on ettei ainakaan osta velaksi mitään muuta kuin asunnon korkeintaan. Elkei ole joku totaalinen hötätilanne kyseessä. Velkaantuminen on se pahin juttu pidemmän päälle. Yksityishenkilön kannalta ainakin. Firmoissa velka voi olla myös erittäin kannattavaa. Suomessa yksityishenkilöbei voi myöskään tehdä konkurssia mikä taas esim. USA:ssa on mahdollista. Tosin opintolainat eivät sielläkään kuulu tuon konkurssilain piiriin.

Olisitteko oikeasti halunneet nyhjöttää koko nuoruuden kotona, kun ei raaski tuhlata rahoja festareille tai matkoihin? Entä mitä järkeä on kulkea tylsissä vaatteissa juuri silloin kun kroppa on parhaimmillaan? Miten oppii sosialisoimaan, matkustamaan, puhumaan kieliä ja pukeutumaan kauniisti, jos ei mitään rahaa vievää voi harrastaa?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi käytin nuorena rahani viisaasti kulttuurillisen pääoman hankkimiseen, muotiin, yöelämään, seurusteluun, päihteisiin ja parinetsintään. Hummasin yhden perinnönkin. Mitä sain? Hyvin eletyn, runsaan ja itsenäisen nuoruuden. Nyt voin nelikymppisenä elellä tyytyväisenä kotihiiren elämää puolison kainalossa. Muiden silmissä elämme köyhyysrajan alapuolella mutta todellisuudessa en tunne rikkaampia, onnellisempia ihmisiä. En ole koskaan pelännyt, mitä huominen tuo tullessaan.

Kävi hyvin, mutta olisi tuossa voinut kyllä huonostikin käydä. Sinulla on ollut ihan sattuman kauppaa, että olet ilmeisesti pysynyt suht terveenä päihteistäkin huolimatta ja puolison olet löytänyt kuluja ja elämää jakamaan.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo ole aika perus.

Nykyään koulussa opetetaankin raha-asioista. Mulle ei vanhemmat opettaneet yhtään mitään vakuutuksista, säästämisestä, sijoittamisesta tai mistään. Eivät itsekään oikein osanneet. Koulussa oli ehkä yhdellä yhteiskuntaopin tunnilla jotain juttua veroista ja se oli sitten siinä.

Ei ole vikasi, ei sitä ole ennen millään lailla korostettu että rahasta pitäisi tietää jotain. Itse olen alle 40 ja tällainen on mun kokemus.

Se on kumma, kun syy on aina muualla kuin itsessä. Jos kulutusluotot ovat syynä, niin kyllähän nyt jokaisen pitäisi yhteenlaskua sen verran osata, että ensimmäisen luoton otettuaan ja maksettuaan huomaa, että tässähän tuli maksettua aika paljon enemmän. Jos lyöt pääsi tiiliseinään 8 kertaa ja yhdeksännen kerran jälkeen kysyt "miksi kukaan ei kertonut, että tämä tiiliseinä on kova"

Olen sitä itsekin tehnyt vääriä valintoja nimenomaan raha-asioiden suhteen, joskus huonojen neuvojen ansioista tai omaa laiskuutta/piittamattomuutta, mutta en minä muita siitä syytä. Itse olen lopulta ne päätökset tehnyt. Enkä syytä edes vanhempiani, vaikka olen vanhemmiten huomannut miten selvästi rahasta ja talousasioista puhuminen oli jotenkin epätoivottavaa. Sijoittaminen oli lähinnä rahanahneiden porvarien touhua, joissa polttaa vain näppinsä.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi käytin nuorena rahani viisaasti kulttuurillisen pääoman hankkimiseen, muotiin, yöelämään, seurusteluun, päihteisiin ja parinetsintään. Hummasin yhden perinnönkin. Mitä sain? Hyvin eletyn, runsaan ja itsenäisen nuoruuden. Nyt voin nelikymppisenä elellä tyytyväisenä kotihiiren elämää puolison kainalossa. Muiden silmissä elämme köyhyysrajan alapuolella mutta todellisuudessa en tunne rikkaampia, onnellisempia ihmisiä. En ole koskaan pelännyt, mitä huominen tuo tullessaan.

Minä olen myös saanut hyvin eletyn, runsaan ja itsenäisen nuoruuden, vaikka ei ollut pennin hyrrää kotoa lähtiessä. Vapaa-aikaa ei varmaan ollut ihan niin paljon kuin sinulla, mutta se töiden teko oli myös elämää.

Eli olisit voinut saada tuon kaiken, vaikka et olisi laittanut perintöjä sileäksi. Tosin nyt olisit oikeasti rikas myös muiden silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo ole aika perus.

Nykyään koulussa opetetaankin raha-asioista. Mulle ei vanhemmat opettaneet yhtään mitään vakuutuksista, säästämisestä, sijoittamisesta tai mistään. Eivät itsekään oikein osanneet. Koulussa oli ehkä yhdellä yhteiskuntaopin tunnilla jotain juttua veroista ja se oli sitten siinä.

Ei ole vikasi, ei sitä ole ennen millään lailla korostettu että rahasta pitäisi tietää jotain. Itse olen alle 40 ja tällainen on mun kokemus.

Se on kumma, kun syy on aina muualla kuin itsessä. Jos kulutusluotot ovat syynä, niin kyllähän nyt jokaisen pitäisi yhteenlaskua sen verran osata, että ensimmäisen luoton otettuaan ja maksettuaan huomaa, että tässähän tuli maksettua aika paljon enemmän. Jos lyöt pääsi tiiliseinään 8 kertaa ja yhdeksännen kerran jälkeen kysyt "miksi kukaan ei kertonut, että tämä tiiliseinä on kova"

Olen sitä itsekin tehnyt vääriä valintoja nimenomaan raha-asioiden suhteen, joskus huonojen neuvojen ansioista tai omaa laiskuutta/piittamattomuutta, mutta en minä muita siitä syytä. Itse olen lopulta ne päätökset tehnyt. Enkä syytä edes vanhempiani, vaikka olen vanhemmiten huomannut miten selvästi rahasta ja talousasioista puhuminen oli jotenkin epätoivottavaa. Sijoittaminen oli lähinnä rahanahneiden porvarien touhua, joissa polttaa vain näppinsä.

Syy mihin? Siis ei minulla ole yhtään velkaa, enkä ole ottanut kulutusluottoja. Sanoin, että en saanut raha-asioista vanhemmilta mitään oppia ja se on ihan fakta.