Lue keskustelun säännöt.
Lähdin työtoimintaan keittiölle hyvillä mielin, nyt heti toisena päivänä kuulin että minusta on puhuttu paljon*kaa
28.06.2022 |
Itken vessassa. Hyvin alkoi. Haukuttu mm. läskiksi joka on vaan tiellä.
Kommentit (27)
Minun mustia ihan asiallisia mokkakenkiäni haukkui joku 5- kymppinen keittiötäti. "Etkö omista yhtään siistimpiä kenkiä"? Olin 2 päivää salitarjoilijana jossain henksuravintolassa. Kuka helvetti siellä edes kenenkään kenkiä katsoo, paitsi tuo eukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheeta! Minä en ikinä ole ollut missään töissä, jossa ketään olisi haukuttu. Todella törkeää käytöstä. Toki varmasti moni on haukkunut kavereilleen/puolisolleen työkavereitaan, mutta kyllä siellä työpaikalla aina ollaan oltu ihmisiksi. Ota asia puhuuksi esimiehen kanssa. Yritä selvittää onko kyse yksittäisestä ihmisestä vai talon tavasta. Lähde pois, jos talon tapa.
Nro 21, tsemppiä sinulle, oletpa hyvä tyyppi! Juuri sinunlaisesi pyörittävät noita paikkoja, kun elämäänsä kyllästyneet keskittyvät vain katkeruuteen... Kokemusta samanlaisista, toiselta naisvaltaiselta alalta.
Ihminen jolla ei ole itsetuntoa laihduttaa, ei liene kovin vaikea kohde kiusaamisellekkaan. Tiedän ylipainoisia ihmisiä joille jokainen haukkuja on jäänyt toiseksi yrittäessään haukkua painoa.
Näissä kuntouttavissa liian kiltit ihmiset menee ajan mittaan todennäköisesti rikki kun ne muut katkerat mt-taustaiset korpit käy kimppuun. Siellä pitää lyödä samalla mitalla takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen jolla ei ole itsetuntoa laihduttaa, ei liene kovin vaikea kohde kiusaamisellekkaan. Tiedän ylipainoisia ihmisiä joille jokainen haukkuja on jäänyt toiseksi yrittäessään haukkua painoa.
Näissä kuntouttavissa liian kiltit ihmiset menee ajan mittaan todennäköisesti rikki kun ne muut katkerat mt-taustaiset korpit käy kimppuun. Siellä pitää lyödä samalla mitalla takaisin.
Eli kuntouttava työtoiminta ei ole oikea paikka jos on normaalit käytöstavat. Kiusaaminen ei ole koskaan uhrin vika vaikka olisi minkälainen ja minkä näköinen tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Itsellä sama kokemus tavallisesta työstä. Joka työmaalla on vähintään yksi katkera ja ilkeä ihminen. Yleensä 50 + nainen.
Voimia sulle ja yritä päästä muihin hommiin. Nuo keittiötyöt on kyllä pahimpia mitä löytyy.
Mä olen keittiöalalla kiertävä ja minustahan ei tykätä sitten yhtään missään... Vaikka tulen kuitenkin apuun, kun joku/jotkut on pois. Aina siellä on vanhemmat naiset räävimässä päätään, kun tulen. Ai, sutko ne kutsu? Eikö ketään parempaa ollut? jne.
Mä olen se aina, joka kutsutaan, kun mä suostun vielä noissa tietyissä paikoissa käymään. Olen tätä duunia kohta kymmenen vuotta tehnyt ja tiedän paikat ja osaan kulkea. Osaan työni.
Monesti myös yrittävät yhä mua pompottaa, laittaa pelkkiin "paskahommiin" koko päiväksi. Monesti sanonutkin, että voin mä niitäkin tehdä, mutta kukas sitten tekee sen ja sen ruuan. Teillä on kohta tuhat nälkästä muksua luukulla. Kaikkea ette ehdi tekemään tuolla porukalla. :)
Tässä tarvitaan paksua nahkaa. Naiset ovat hirveitä välillä suustaan ja vaihtuvuuskin on alalla kova, kun eivät sitten jaksa toisiaan. Välillä raportoinkin keskijohtoon, että siellä taas kiusataan, sitä ja tätä ihmistä oikein kunnolla. Mutta puuttua ei voi, kun pitää ne sapuskatkin tehdä. Sitten alkaa saikuttelu ja tadaa se on mä, joka sitten saa tehdä töitä k-päiden kanssa.
Ehkei ne kaikki ole samanlaisia, mutta kun pari on, niin muut on sitten hiljaa ja tekee työnsä, että välttyy ikävältä.
Uutta ei edes yritetä perehdyttää. Vaan halutaan nähdä mihin siitä on. Ei kukaan voi osata talontapoja etukäteen. Menee vähintään viikko, kun oppii tavaroiden paikat. Parisen viikkoa opetellessa muita tapoja. vaikka sama ruoka, niin yllättävän paljon variaatioita eri keittiöiden kesken. Jos alat tekemään toisessa paikassa opitun tavan mukaan, niin saattaa tulla haukut siitä... koska tämä emäntä vihaa sitä emäntää kenen opeilla teet.
Ite yrittänyt tuotakin, että meillä olisi erikseen perehdyttäjä silloin, kun uutta ihmitä ajetaan sisään. Mä voin käydä kädestä pitelemässä parisen viikkoa välillä. Olisi siten kahdet kädet tekemässä ja ehkä se paine vähenis, eikä haukkuja tulis. "mitä me tuolla tehdään, eihän se edes osaa mitään.. tai ei tuommoinen läski pysy tahdissa..." vaikka monia kertoja olemme nähneet, ettei se kokoa katso, kuka jaksaa ja kuka ei.
Tsemppiä kaikilla asian kanssa painineille. Meillä joilla vielä rahkeita on, niin jospa jaksettais ilon ja kannutuksen ja auttamisen kautta! Syöpä paranee sisältä päin ystävällisyydellä. Näin mä uskon yhä! :)